31. joulukuuta 2012

2013

Uuden vuoden kunniaksi onkin hyvä listailla muutamia tavoitteita ensi vuodelle. Tässä meidän kanilan tavoitteet vuodelle 2013!

Jambo:
*leikkaus --> kavereita
*kisaaminen esteillä, klassautuminen kveisiin ja sieltä klassauksia
* petteilyä

Valtsu:
*petteilyn aloitus ja ulkomuodossa käynti

Jippo, Tiuhti, Esme ja Aino:
*viettää mukavaa kotielämää
*J, T ja A laihdutus !
*Jipolla ehkä saada into takaisin esteille kesällä ja kisailua?

Tupuna:
*mukava kotielämä

Stella:
*rohkaistuminen
*kaveri
*petteilyn ja ehkä estehypyn aloitus

Taavi, Toivo ja Toppe: 
*Taavi > eliittiin
*Toivo> klassauksia kvsta, ehkä vaikeeseen?? petissä käynti
*Toppe> klassauksia kvsta, petteily, leikkaus??

Soopelit:
*Jayla hyvät uml pisteet
*Diandra ja Jayla ehkä poikueet, petteilyä ehkä?
*Hillevillä ja Tinkellä leppoisa kotielämä

Venäläiset:
*Sopivat uml-pisteet jokaiselle
*Emil kolmas 95 --> valioituminen
*Onnistuneet poikueet
*Osa aloittaa petteilyn ja esteet
*Osalla leppoisa kotielämä

Hyvää uutta vuotta kaikille! :)

30. joulukuuta 2012

Esme

Kuulostaa vähän omituiselta, mutta Esme on tällä hetkellä vanhin kanini, vaikka olen omistanut kaneja reilusti yli kymmenen vuotta. Tämä johtuu kuitenkin siitä, että aikaisemmin minulla oli vain muutama kani kerrallaan lemmikkinä ja vanhemmasta polvesta kaikki kanit olivat suurin piirtein samanikäisiä.

Esme tuli meille vuonna 2009  aika yllättäen. Itse kääpiölupan hankkiminen oli kauan odotettu ja toivottu tapahtuma, vaikka nyt tuntuu hieman hassulta, että joskus sitä tosiaan halusi välttämättä kääpiölupan. Ennen Esmeä meille tuli jo yksi luppa, mutta se sairastui heti ja menehtyi muutamassa päivässä. Koska meille oli jo varattuna ranskanluppatyttö ja sen saapumispäivä läheni sekä halusimme tyttöjen olevan suht samanikäiset, alkoi uuden kääpiölupan löytymisellä olla kiire. Silloin Esmen kasvattaja Midnight Leap's -kanilasta laittoi minulle viestiä vapaana olevasta lemmikkitasoisesta sinisestä viittakuviollisesta luppalapsesta. Päätettiin varata Esme ja se kotiutuikin meille pari päivää Tupsun jälkeen.


Tupsu ja Esme olivat heti hyviä kavereita ja kasvoivatkin yhdessä. Esme on ollut poikasesta saakka luonteeltaan vähän rasavilli oman tiensä kulkija. Esme ei ole koskaan ollut kovin seurallinen ihmistä kohtaan ja poikasena se oli vähän nössö. Onneksi vanhentuessaan Esme on saanut onneksi temperamenttiä enemmän kuin tarpeeksi. Nuorempana Esme oli aika huomaamaton, se ei kerjännyt huomiota jaloissa, mutta ei myöskään tuhonnut mitään tai muuten häirinnyt.

Seuraavana syksynä Esmen saapumisesta aloin etsiä sille poikaystävää. Olimme suunnitelleet oikeastaan jo Tupsun ja Esmen saapumisesta saakka poikasia tytöille. Loppuen lopuksi poikaystävän etsintä johti siihen, että Geigo muutti meille. Esme ja Geigo pääsivät asustelemaan yhdessä ja tammikuussa syntyikin ensimmäinen omakasvattamani kanipoikue. Ensimmäisessä poikueessa poikasia oli kolme, mutta kukaan niistä ei jäänyt asumaan meille. Esme ja Geigo saivat kesän lopulla vielä toisen poikueen ja tällöin poikasia oli kuusi. Jälkeenpäin vähän harmittaa, etten pitänyt tästä poikueesta yhtään itselläni, sillä poikueessa oli muutama luonteeltaan erittäin ihana luppalapsukainen.














Poikasten jälkeen Esme asusteli jonkun aikaa yksin kunnes talvella koitti sitten hetki, jolloin Geigo leikattiin. Lupparakastavaiset pääsivät vihdoista viimein viettämään yhteisiä "eläkepäiviä". Jossain kohtaa Esme ja Geigo muuttivat asustelemaan Tupunan ja Valkon kanssa. Valkon kuoleman jälkeen Esme oli kuitenkin liian energistä seuraa Geigolle ja Tupsulle ja astui varsinkin poikaystäväänsä jatkuvasti. Sen jälkeen Esme on asustanut aina laumassani, jossa Tiuhti ja Esme ovat olleet ainoat pysyvät jäsenet ja muut puput ovat tulleet ja menneet. Nykyisin tyttöjen yhteisenä poikaystävänä toimii Jambo ja laumaan näyttäisi vihdoin löytyneen tasapaino, sillä aikaisemmin lauman kanssa oli vähän väliä kaikenlaisia hankaluuksia.

Esme oli pitkään kaneistani se kotipupu, joka ei ole koskaan saavuttanut mitään eikä ole osoittanut erityisiä taitoja mihinkään. Petissä Esme oli käynyt parit kerrat sen kummoisempia pisteitä saamatta. Siksi olinkin hyvin yllättynyt, kun Esme alkoi yllättäen osoittaa lahjoja esteille. Esmen ensimmäiset kisat (tai oikeastaan toiset, Esme oli joskus vuonna kivi ja keppi aloittelijoissa keskeyttämässä) olivat kyllä koko lailla fiasko, mietin itseasiassa miksi edes otin Esmen mukaan? Jostain neronleimauksesta kuitenkin Esme oli mukana Liljendalissa ja tavoite taisi olla päästä neljä estettä radalla. Esme pääsi jopa kuudennelle, tosin pudottaen kaikki esteet, mutta close enough. Otin kuitenkin Esmen mukaan Turun kisoihin, sillä Esmestä, Geigosta ja niiden lapsesta oli tarkoitus ottaa perhepotretti. Ilmoitin Esmen myös molempiin helppoihin ja ihan järisyttäväksi yllätykseksi Esme pomppi hienosti klassaukset kummastakin luokasta. Mikään kani ei varmaankaan ole yhtä paljon yllättänyt minua!














Esmen estelahjojen suhteen olin melkein alusta loppuun saakka hyvin pessimistinen, mutta kerta kerran jälkeen Esme jatkoi yllätyksiä. Toisena hyppykesänään Esme klassautui vaikeisiin ja hyppi sitä tasaisesti 1-3 virheellä. Päätin kuitenkin jättää Esmen eläkkeelle, sillä eliitti olisi joka tapauksessa liian vaikea luokka Esmelle, koska se ei pääse isoimpia yhdistelmiä paikaltaan/hiljaisesta vauhdista hyppäämällä, mikä on Esmen tyyli. Esmen hypyttäminen on myös melkoinen taitolaji, sillä Esmeen ei oikeastaan voi koskea radan aikana, muuten se lopettaa liikkumisen. Esmen kohdalla siis todellakin pätee se, ettei kani hypi ellei sitä huvita.

Esme on myös uskomattoman viisas kani. Esme on oppinut todella taitavaksi kerjäämisessä ja on myös hyvin seurallinen niitä kohtaan, jotka antavat sille herkkuja. Esme myös vie kaikki herkut piiloon Tiuhtilta ja Jambolta ja syö niitä sitten omassa piilossaan. Esme on myös iästään huolimatta todella hyvässä kunnossa ja pysynyt terveenä, joten uskoisin, että saamme nauttia tämän lupparouvan seurasta vielä pitkään.


28. joulukuuta 2012

VUOSI 2012

Löysin petsiestä viestin, jossa olin listaillut tavoitteita tälle vuodelle. Ajattelinkin nyt blogissa paljastaa miten vuosi on omistajan näkökulmasta sujunut. :)

Tavoitteena oli:
* kaikki pysyvät terveinä, eikä menetettäisi yhtään rakasta
* kaniparien ja ehkä lauman aikaan saaminen kaneista

* Jippo: klassautuminen eliitteihin, petin kokeilu
* Tiuhti, Tupuna ja Geigo: kotielämä terveinä, Tiuhtilla laihdutus
* Esme: kisailu, lisää vauhtia, vaikealle suoralle klassautuminen ja ehkä lisää klasseja kv-mutkalta
* Aino: kiva kotielämä, uusi ystävä, petteily ja ulkomuotoilu
* Taavi: vaikea mutka, kisoissa hyppiminen taitojensa mukaan (ei pelleilyä)

venäläiset ja soopelit:
*onnistuneet poikueet
*sopivat pisteet uml
*joillakin petteilyn ja esteilyn aloitus

JA KUINKA SE SUJUI?

Jippo:
* klassautui eliitteihin, mutta hyppyinto loppui loppuvuodesta
* pet-expossa petistä 92,5 mutta petteily ei ollut pojan mieleen

Jambo:
*aloitti esteilyn hyvin
*petteili kahdesti, parhaimmat pisteet 94,5

Tiuhti ja Tupuna:
*Tupsu vietellyt kotielämää; mutta myös terveysongelmia on ollut
*Tiuhti reippaili kesällä muutamat estekisatkin kuntoiluksi, mutta loppuvuotta kohden massua alkoi taas kertyä :p

Esme:
*klassautui molempiin vaikeisiin ja keräsi myös monia sijoituksia vuoden aikana

Aino:
*vietti vuoden lähinnä kotona
*loppuvuodesta yksi petti hyvin tuloksin; 95+ bis6, ulkomuotoon ei päästy, koska Aino on liian iso
c. caro

Taavi:
*Klassautui vaikealle mutkalle ja keräili hienosti klassauksia vuoden aikana (eliitti häämöttää enää 1 ja 2 klassin päässä)
*hypittiin taitojen mukaan joskus, toisinaan sählättiin ja loppuvuodesta ei kiinnostus pysynyt enää esteissä

Hillevi:
*vanha mamma "aloitti uudelleen" lyhyeksi jääneen esteuransa ja kunnostautui hyvin

Vuoden saalis, joskin siivotessani löysin kasan lisää ja
yksi serti ja kasa esterusetteja ovat vieläkin paikassa
nimeltä hukka.
Venäläiset:
*poikueet onnistuivat koko lailla hyvin, poikueita syntyi kaikkiaan kymmenen ja 54 kahdeksanviikkoista kasvattia lähti maailmaa valloittamaan- tai sitten jäi kotiin äidin helmoihin
*ulkomuodossa loistettiin, varsinkin loppuvuonna, yli odotusten. Myös saimme ensimmäisen sertin tai sertejä oma kasvateille. Oma kasvattini poseerasivat myös bispöydällä sijoin BIS1, BIS4 ja BIS7. Myös vuoden jv ja gg löytyvät meiltä.
*Topsu ja Toivo aloittivat esteilyn mallikkaasti ja lennokkaasti! Toivo kisaa jo kvta ja Topsu on kovasti sinne tunkulla myös suoralta.
*Muutama venkkulapsonen pyörähti myös petpöydillä, sijoin PPK2, PPK3 x2, PPK5 x3. Tämä vuosi oli petteilyjen kannalta hiljainen, kävimme vain kuudessa petissä koko vuonna.

*Kanit pysyivät suht terveinä, muutamalla oli jatkuvia lieviä terveysongelmia ja pari kania sai vammoja tappeltuaan toisen kanssa >.<
*Vuoden aikana jouduttiin hyvästelmään ihanat ja rakkaat ystävät Valko, Nana, Geigo ja Patricia. Kaikkea hyvää mussukat sinne pilvien päälle < 3
*Tiuhti, Jippo, Aino ja Esme (Hillevi) muuttivat asuttamaan samaa laumaa
*Muutenkin vuoden aikana saatiin aikaan monia naaraspareja ja äiti-tyttäret laumoja, hyvä puput

Lisäksi myös "uusilla" ja vanhoilla kasvateillani on mennyt hyvin niin esteradoilla, näyttelypöydillä kuin kotona mamman kainalossakin. :)

Vuoden aikana tapahtui myös muutama yllärijuttu... Tässä 2012 "parhaat palat" :D

Helmikuussa reissasimme kavereiden kanssa naapurimaahan kanivieraisiin, nimittäin Ruotsin LU:hun 2012! Oswald saapui kanilaan tältä reissulta tuomaan hiukan uutta verta ja samalla mukanaan suuren sydämen ja persoonan. < 3

Huhtikuussa kauan odotettu ja toivottu Pop x Cali poikue syntyi ja sain vihdoin varata oman "Pop"- lapsen! Jambo kotiutui meille kesäkuussa ja on täydellinen pakkaus viiksistä häntätupsuun.

Kesäkuussa syntyi myös meille pitkästä aikaa värillinen vauva! Ruskea soopeli Taavin tytär Diandra.

Elokuussa syntyi hyvin kauan odottamani ja toivomani sininen soopeli. Soma pullaposkinen Jayla. Hilleville ei koskaan sinistä lasta syntynyt, mutta onneksi sentään lapsenlapsi!

Ylläriksi meille syntyikin elokuussa risteytysvauvoja! Vaan ei omia, hoitolapsia. Itse olin kuitenkin hyvin innoissani saadessani seurata pienten täplälapsien kasvua. Vaikka äiti olikin muualta, isä löytyi kuitenkin kanilasta, nimittäin Taavi! Yksi pilkkutyttö jäi kotiin ja sai nimekseen Stella.

Joulukuussa koitti vielä viimoinen ylläri, sillä päätimme täyttää karvaisen kolon kanilassa- wiener Valtsu saapui taloon. Pojan kanssa vasta tutustutaan, mutta ihana ja niiiin wiener hän kyllä on! 

Ja itseasiassa vielä yksi ylläri on paljastamatta. Mutta mikä? Se selviää vasta ensi vuoden puolella! ;)

25. joulukuuta 2012

Kuvia Lyytistä

Kokonaan "julkaisematta" jääneitä kuvia joulukuun alkupuolelta. Kuvissa edustaa ikuinen teiniprinsessa Lyyti ja mammakin taitaa siellä taustalla kurkistaa.





Meidän porukalla joulu meni rentoutuessa. Myös puput olivat yhtä hymyä saatuaan jouluporkkanat. Lisäksi Myy muutti jouluna asustelemaan Tinke- äidin helmoihin. Miten siellä sujui joulu? :)

22. joulukuuta 2012

Pehmeä paketti

Näin loman alun kunniaksi päätin paljastaa teillekin vihdoin meidän lauman uusimman asukkaan. Tämä tulee monille varmaankin vähän yllätyksenä, sillä olen hillinnyt itseni enkä ole hiiskunut uudesta pupusesta kovin monelle, vaikka itse olenkin odottanut poikaa kotiin innosta soikeana. Mutta saanen esitellä teille syyn viime päivien hymyyn; valkoinen pörröinen wiener-poitsu Valtsu! Olen niin iloinen siitä, että olemme jälleen wienerellinen perhe. :-) Valtsu on aivan mahtavan kaunis ja upea pakkaus.


Psst. kannattaa pysyä näytön ääressä, sillä lähipäivinä on luvassa kaikkea kivaa ja muunmuassa lisää Valtsusta! :)

17. joulukuuta 2012

VH 2012

Muiden vanavedessä, vuoden hyppykani 2012 tulokset !

15. PLU-11 Quantum of Solace 101  sijoitus 2011: 38. pisteitä 49
16. Arild 98 sijoitus 2011: 4. pisteitä 166
26. Midnight Leap's Esmeralda 73 sijoitus 2011: 117. pisteitä 17
40. Starlit Sky 46
76. Fudgeeo Cookie 30
90. Popping 24
99. Stjärnebackens Jekatherina 20
149. Dakota Quil 11 sijoitus 2011: 47. pisteitä 41

Eli varsin hyvä hyppyvuosi! Hieno tulos etenkin Taavilta ja myös Jipolta, jolla alkuvuosi meni todella hyvin mutta loppuvuosi taas ei-niin-loistokkaasti. Mutta oikeastaan kaikista ylpein saa olla Esmestä ja Hillevistä, sillä poikien olen aina tiennyt osaavan hyppiä loistovasti, mutta Esme ja Hillevi yllättivät tänä vuonna. Esme klassautui vaikeisiin, ja suoraan sanottuna en olisi koskaan uskonut, että luppaneidistäni olisi moiseen temppuun! Hillevi kisasi vain pikkuluokkia, mutta olen yllättynyt yleensä siitä, että Hiltsu suostui esteitä hyppimään. :D

Junnuosastolta myös kelpo suoritus! Erityisesti Toivo vähän yllätti- onko meillä muka noin hyvin mennyt? :D Loppuvuodesta hyppimisen aloittaneet Topsu ja Jambo kipusivat jo kivasti listalle, vaikka kisoja ei ehtinyt kertyä kuin muutamat vuodelle. Hienot nuoret pojut! 

Listan huippuna meidän porukasta sitten Tiuhti, jolle listalle pääseminen yleensä oli hyvä saavutus- kisasihan Tiuhti vain muutamat kisat koko kesänä ja nekin kuntoilun vuoksi! Kaiken kaikkiaan kiva vuosi ja olen tyytyväinen kaikkiin hyppypupuihin, vaikka Jippo tulikin 12 sijaa listaa alaspäin viime vuodesta.


Kuvat on ottanut Maisu

8. joulukuuta 2012

Talvikuvia Stellasta

Sää on harmahko edelleen, mutta en silti voinut olla tarttumatta kameraan päivällä. Muutama ihan kelpo kuva sieltä loppuen lopuksi kuitenkin tuli!




Kuvissa Stella Nova, tutummin Stella

7. joulukuuta 2012

Vauvakuumetta

Ajattelin taas väliin postailla vähän kuulumisia. :)

Ihan aluksi on kyllä hiukan pakko marmattaa tuosta säästä. Olen odotellut selkeetä säätä jo viikon. Tekisi kovin mieli ulkoiluttaa kameraa, mutta minkäs teet. Ulkona on vaan niin harmaata ja lunta satelee hiljaksiin jatkuvasti. Ehkäpä huomenna olisi kirkasta taivasta? Tai jos ei ole, niin taidan taltuttaa kuvausintoa sisällä.

Pupulassa asiat on muuten normaalilla mallilla, mutta nelikon aitauksessa odotti tänään kiva yllätys. Nimittäin rääkyvä kiukkuinen Aino, joka taas kerran kovasti tahtoisi olla äiti. Aikku oli kyhännyt olkiin karvapesän ja kiukkuili nyt kovasti kaikille, jotka häntä tai pesää lähelle uskalsivat. Välillä kyllä iskee tuon nelikon kanssa epätoivo. Jippo on kova jahtamaan ja kiusaamaan Tiuhtia ja Esme ruoka-aikaan. Tiuhti kiusaa aina välillä Ainoa. Aino kiusaa valeraskaana ollessaan Tiuhtia ja Esmeä. Toisaalta Esmekin astuu joskus Jippoa. Joten kenen vika se nyt sitten on, että lauma on vähän rauhaton? Ehkäpä tappelupukarit saavat yrittää edelleen tulla toimeen, kun ei mitään karvatuppoja pahempia vammoja nahisteluista tule.

Oikeita vauvojahan meillä ei oikeastaan tällä hetkellä ole, vanhimmat pupulapset ovat kohta kolme kuukautisia. Niitäkään ei enää oikein vauvoiksi voi kutsua, niin isoja lapsukaisia ovat jo. Viimeisetkin pojat jouduin erottamaan eilen, sillä ne alkoivat nahistelemaan ruoka-aikaan. Urosten kanssa pitää olla aina todella varoivainen, mikäli niitä pitää samassa häkissä. Siksi erotankin pojat heti ensimmäisestä astumisesta, sillä meillä on kuitenkin kanila täynnä tyttöjen ja isojen poikien hajua eli hormoonit sekottavat turhan helposti pienet miehenalut.

6. joulukuuta 2012

Kanila part 2

Kuvailin jo tuossa jonkin aikaa sitten teille kanilan "uudemmasta puolesta" videoota mutta nyt se sitten vasta vihdoin päätyi tänne blogiin. :-) Kovin on taas häkkipaikat ehtineet kanilassa vaihtua videonkin jälkeen, kuten meillä aina, joten ei siis kannata hämmentyä, vaikka jotain kania ei näkyisi kummassakaan kanilavideossa. Mutta, enjoy!

Ps. uudemmille lukijoille, linkki ykkösosaan tässä!

5. joulukuuta 2012

Vuoden viimeiset pupupippalot

...Eli Äijälän pikkujoulut ulkomuodon merkeissä!

Äijälän sijaitsee siis Jyväskylän yläpuolella, joten ihan lyhyt näyttelyreissu ei kyseessä ollut. Auto starttasi matkaan kutakuinkin varttia vaille kuusi, kymmenen kaniboksia kyydissään. Paikan päälle ehdittiin sopivasti hiukan ennen kymmentä ja ei muuta kuin kanit häkkeihin ja venskujen arvostelua odottelemaan!

Osa kaneista ehdittiinkin arvostella ennen kuin palasimme syömästä, joten missasin arvostelut kokonaan. Laput kuitenkin kielivät siitä, ettei se ihan poskelleen ollut mennyt! Diandra oli saanut komeat 94,5 (oli näillä soopeli rop) sekä Osku 94,5, Marianne 94 ja Pica 93. Nämä kanit arvosteli siis norjalainen Per-Egil Hagen.

Seuraavaksi pöydälle pääsivät lapset ja heidän isukkinsa. Heidät arvosteli norjalainen Snorre Jacobsen. Itse seurasin arvostelua sormet ristissä, sillä kukaan kaneista ei meinannut ollenkaan osata istua nätisti. Kanien kiukuttelusta huolimatta pisteet olivat kerrassaan huikeat kaikilla, sillä Oswald, Emil ja Ansku saivat sertit!Äitini oli tietysti aivan riemuissaan, sillä Angelica on hänen kaninsa. Tämähän tarkoittaa myös sitä, että Oswaldilla on nyt kaksi sertiä, kuten myös kahdet näyttelyt kiertäneellä Emilillä! Ensi vuodelle on siis tiedossa kolmannen sertin metsästystä poikien osalta. :-)

Myös loput kolme pupua pääsivät koittamaan onneaan Marika Koivusen tuomaroimana. Nanna sai 94, Pahvi hienosti 94,5 ja Tinke ehkä vähän harmittavat 92,5 pistettä. Tinksu on kuitenkin jo puolitoistavuotias soopelinaaras, joka on saanut kahdet poikaset, joten sinäänsä huippupisteitä en odotellutkaan. Pääsipä kuitenkin Tinkekin vihdoista viimein näyttelypöydälle saakka.

Venäläisedustusta ei meidän jengin lisäksi ollutkaan, joten Angelica korjasi ropin isänsä ja veljensä nenän eestä. Näyttelyssä jaettiin hurjat 23 sertiä, joten todella kovatasoisia kaneja oli näytillä- tai sitten tuomarit olivat joulumielellä. :-) Eiköhän kuitenkin ollut ensimmäisestä vaihtoehdosta kyse. Bis-pöydälle oli siis kova tunku. Rodut, joista oli useampi sertin ansainnut kani, karsittiin roduttain bis-taistoon. Eli tanien ja luppien lisäksi myös minun venäläiseni. Tuomarit valitsivat Oswaldin jatkamaan ja totesinkin tässä vaiheessa, että tää oli nyt tässä, koska Oswald on kehno esiintymään ja bis- kilpailussa sitä edellytettäisiin. Vähän harmiksi ja ylläriksi, Oswald pudotettiin kuitenkin vasta viimeisenä bis-pöydältä. Tämän jälkeen ei muuta kuin nokka kohti kotia, jossa oltiin kympin aikoihin. Tästä oli hyvä jäädä pienoiselle näyttelytauolle. :)

Hyvää joulukuuta kaikille lukijoille! :)

26. marraskuuta 2012

Lemmikkimessut 2012, vihdoista viimein!

Bloggailuinto on hävinnyt jonnekin tuonne ulkona olevaan harmauteen. Uusia kuvia kun ei saa sään tympeyden vuoksi, joten kirjoittaminenkin tökkii. No mutta, josko fiilisteltäisiin vielä hetki messutunnelmia näin jälkikäteen! :)











Kuvia tarttui mukaan enimmäkseen ELMA-messuilta eli sieltä toiselta elukkapuolelta. Näyttelykuvat onkin ottanut siis Hanna. :)

Mukana oli siis koko joukko kaneja (lauantai-iltana kanilan puolella olikin harvinaisen tyhjää näyttelypuppejen yövyttyä messarissa). Näyttelyyn osallistuivat Mangus, Oswald, Osku, Emil, Pahvi, Nanna, Toppe, Myy ja Minda. Esteillä puolestaan loikkivat Jambo, Toppe, Taavi ja Toivo (Esme jäi kotiin, sillä se ei mahtunut autoon eikä se oikeastaan pidä messukisoista :-D).

Kaikkia näyttelytuloksia en jaksa tähän luetella, mutta suurimmalle osalle pupusista tarttui mukaan pisteitä 93-94 välistä, taisi joku saada myös 92,5. Itse en jaksanut jäädä seuraamaan arvosteluja loppuun, sillä näin heti kanien ollessa pöydällä, ettei tänään ollut niiden kanien päivä, joille hyviä pisteitä odottelin. Siksi muutaman pupun arvostelut jäi minulta näkemättä. Siksi olikin pienoinen shokki, kun ystäväiseni jossain vaiheessa päivää kysyi, että kuka venakoista sai sen sertin. :-D Eipä siinä sitten auttanut kun kipittää häkeille katsomaan kenen ovessa tuo sinivalkoinen rusetti oikein roikkuu. Ylläri oli suuri, kun minun pienen vauvani Emilin ovessa komeili 95 lappunen! Emil on kyllä nätti poika, mutta itse olin ajatellut, että sen pitäisi vielä hiukan aikuistua ennen kuin uskaltaisi jotain toivoa. Tälläinen ylläri kuitenkin tällä kertaa. :D

Emil sijoittui myös BIS-pöytäskabassa neljänneksi sekä vei venäläisropin, eli nyt Emil käyttää nimensä edessä titteliä GG-12! Ja koska mä olin selkeästi koko viikonlopun aivan pihalla omien nuppusteni tuloksista, selvisi mulle vasta sunnuntaina, että myös Diandra (eli Taavin ja Tinken suloinen soopelitytär) oli saanut ropin ja GG-12- tittelin! Meidän junnuosasto oli selkeesti iskussa näissä karkeloissa :-D

Myös esteillä loikka lensi junnuosastolla hyvin! Taavin vaikea jäi vähän yrittämisen asteelle ja siksi en viitsinytkään ottaa sitä enää sunnuntaina mukaan osoittamaan mieltään. Toivo hyppeli keskivaikeita ihan yritteliäästi, sunnuntaina vain kolmella virheellä. Junnut pistivät parastaan, Jambo hyppi lauantaina helppo mutkan viidenneksi? vauhdikkaasti mutta vähän ihmetellen. Sunnuntaina suorallakin hyppy lensi puhtaan radan edestä ja olisikohan ollut seitsemänneksi nopeinten. Topsulla oli lauantaina edessään ensimmäinen keskivaikeansa mikä meni vähän harjoitteluksi. Lauantaina Toppe pieni pisti kuitenkin kaiken peliin ja kipitti aivan älyttämön hienon radan seitsemääntoista sekunttiin- korkaten luokan voiton! Mua edelleen naurattaa tuo helppo suora, nimittäin Toppe kirjaimellisesti kipitti eikä esimerkiksi juossut isoja loikkia. :D Hyvin se kuitenkin kipitti!

Siinäpä kaikki lemmikkimessuista 2012 meidän osalta. Oli muuten iso ilo nähdä näyttelyssä ja esteillä niin monia oma kasvatteja! :)

22. marraskuuta 2012

Sairastelua

Blogissa on vietelty pientä hiljaista hetkeä johtuen omasta viikon sairastelustani sekä muista kiireistä. Nyt kuitenkin back on track!

Hiljaisen hetkisen aikana olemme ehtineet pupujen kanssa juosta kahdissa näyttelyissä näyttämässä naamaa ja paljastettakoon, etteivät ne nyt ihan häpeän puolelle menneet myöskään arvostelujen puolesta! Näistä kuitenkin lisää vielä myöhemmin erillisessä postauksessa.

Omistajan lisäksi myös Jippo on sairastellut. Löysin pojan maanantaina kanilasta makaamassa kyljellään ja vääntelehtien kivuliaan oloisesti. Totesin heti, että nyt ei oo olleskaan hyvä, Jipsu kun ei normaalisti tosiaan ole ruoka-aikaan paikallaan. Kun poika ei jaksanut kävellä eikä edes nousta syömään, annoin sille heti parafiiniöljyä ja laitoin boksiin lepäilemään siksi aikaa, että muut otukset saivat sapuskat eteensä. Jippo viettikin sitten illan ja yön mun sänkyn vieressä boksissa. Onneksi parafiiniöljy tepsi nopeasti ja tanssii tähtien kanssa aikaan J tutki jo innolla mun sängyn alustaa! Eli kaikki parhainten päin lopulta, suolistotukos tai mikä lie saatiin onneksi heti selätettyä ja poika on nyt energinen oma itsensä taas. :)

Meille on myös myönnetty taas tunnustuksia ja haasteita eri blogeista, suuri kiitos kaikille!! :)

Esme nauttimassa ensilumesta


7. marraskuuta 2012

Aino

Olen pitänyt pienihopeiden ulkonäöstä pitkän aikaa, mutta sellainen ei kuulunut kanisuunnitelmiini. Ennen viime kesää hopsukuume kuitenkin kasvoi melkein sietämättömäksi. Nähtyäni täällä kotikonnuilla pidetyssä näyttelyssä myytäviä sinisiä hopealapsia ja pohdittuani hetken, kävelin kysymään poikasten kasvattajalta voisinko ostaa yhden. Lyhyen mietinnän ja poikasten kääntelyn jälkeen valitsin Ainon muuttamaan meille.

Aino asui aluksi pitkään venäläistyttö Lyytin kanssa, mutta Lyytin astutuksen tullessa ajankohtaiseksi Ainolle piti miettiä uusi kaveri. Silloin sain ajatuksen pienestä laumasta, ja näin muodostui nelikko Jippo, Tiuhti, Esme ja Aino. Pehmonallea ulkonäöltäänkin muistuttava Aikku on sitä myös luonteeltaan; Aino hyväksyy kaikki muut kanit ja on täydellinen kaverikani, joskin välillä vähän syrjitty omassa laumassaan.

Aino on aina ollut luonteeltaan hieman varautunut ihmisiä ja kaikkea uutta kohtaan. Aino on kuitenkin kiltti ja rauhallinen, joten voin huoletta pitää tyttöä vapaana pihalla. Pellolla juostessa iloloikka lentääkin aina ja myös ulkoilun päättyessä kiinni annetaan yleensä helposti. Aino ei muuten pahemmin rapsutuksista välitä, mutta ruokaa tarjottaessa kaikki käy.

Aino kävi muutaman kerran ulkomuodossa, saaden hyviä pisteitä. Nyt neiti on kuitenkin aivan liian iso ulkomuotoon. Ainon tehtävä on siis pelkästään ilostuttaa kotipupuna, joskin petteilyä saatetaan joskus harkita.

4. marraskuuta 2012

Valjaat

Ajattelin tehdä postauksen kaneihin olennaisesti ainakin meillä liittyvästä asiasta, nimittäin valjaista! Enkä ihan mistä tahansa valjaista, vaan näistä ihanista käsintehdyistä H-valjaista, joihin olen ainakin itse aivan hurahtanut. =D























Olen itse aina ennen vannonut esteillä lapavaljaiden nimeen, mutta nyt olen kyllä vaihtanut kokonaan kantaani.  Meidän kaneilla on muutaman kerran luiskahtaneet lapavaljaat pois päältä kisoissa kesken suorituksen, mutta näillä valjailla ei ole mitään tuollaisia ongelmia ollut. Siksi kaikki estepupuni ovatkin siirtyneet h-valjaisiin Taavia lukuunottamatta, koska se on niiin iso norsu, etten ole aivan vakuuttunut pitelisivätkö näin ohuet hoot sitä kurissa. :D Kaikista ihaninta näissä valjaissa on todella suuri kuosivalikoima ja myös lukkojen värin saa päättää itse. Nämä on oikeesti todella huolella ja hyvin tehtyjä, eli suosittelen kyllä kaikille joilla on uudet valjaat hankinnan alla.

Valjaathan on siis tehnyt Sanni ja niitä voi ihastella täällä! Kuoseja on kyllä tullut paljon lisää sitten heinäkuun, eli kannattaa kysäistä asiaa Sannilta, jos nyt joku valjaista kiinnostui.

2. marraskuuta 2012

The story of Hillevi

Hillevi on monessa suhteessa meillä kaiken alku ja juuri, siksi Hillevin on korkea aika saada ikioma postaus! Hillevi tuli meille vähän hetken mielijohteesta, minulle oli salakavalasti markkinoitu soopeleita, mutta en sen suurempaa mielenkiintoa niihin kokenut aluksi. Kuitenkin kun sellaista tarjottiin, päätin heti, että tuollainen tulisi meidän lauman jatkoksi. Alkuaan halusin ruskeaa soopelitytsyä, mutta koska niitä ei ollut niin päädyin Hilleviin. Jo kasvattaja kuvaili Hiltsua adhd-nuoreksi ja sitä se kyllä tosiaan olikin. =D Hillevi muutti meille joskus alkukeväällä 2011, reiluna puolivuotiaana kapinallisena. 

Hillevin nimi on serkkuni keksintö. Hän oli meillä kylässä joskus Hillevin juuri muutettua meille ja totesi sitä katsellessaan, että näyttää ihan hilleriltä ja sen nimihän voisi olla Hillevi. Aluksi nimi huvitti minua, mutta painui mieleeni. Touhukas häkkiään ympäri mylläävä nuori neito näytti Hilleviltä. Ja niinpä Hillevi sai kutsumanimensä.

Aluksi Hillevistä oli tarkoitus tulla Tupunan kaveri, sillä Valko ja Esme asuivat yhdessä ja Geigo leikkaamattomana yksin, mutta Tupunalle ei ollut kaveria. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään, sillä Hillevi pelkäsi hullun lailla Tupsua. Sen jälkeen Hillevi ei kyllä nuoruudessaan enää väistänytkään yhtään kania. Tästä seurauksena Hillevilta puuttuu toinen hajurauhanen. Hiltsu karkasi 120cm korkean aidan ylitse Esmen ja Valkon luokse ja hyökkäsi Esmen kimppuun- sitä Valko ei sietänyt ja puraisi kerrasta kunnolla kiusaajaa jalkoväliin. Vaikka Hillevi sai pari viikkoa antibioottia, se kuitenkin käyttäytyi kuin olisi ollut tappelun voittaja. :D

Alun alkaen Hillevin kanssa oli tarkoitus kiertää ulkomuotonäyttelyitä, sillä minulla ei varsinaisesti ollut ulkomuotokania. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään, koska Hillevi ei koskaan ollut näyttelyiden aikaan hyvässä karvassa ja sen yhden kerran kun se oli, Hillevi päätti mennä tappelemaan Esmen ja Valkon kanssa... Hillevi sai kuitenkin ihan kunnioitettavat 93,5 kummastakin ulkomuodostaan. Petissäkin Hillevi käväisi kaksi kertaa, ensimmäisen kerran Turun T-talolla maaliskanikarkeloissa saaden 96 ja ollen PPK3! 


Vaikka Hillevi alkuun oli aikamoinen villikko luonteeltaan, eikä sitä kiinnostanut tuon tavallista seurustelu ihmisten kanssa, muuttui se kevään aikana koko ajan seurallisemmaksi kuitenkin säilyttäen ylpeytensä. Toukokuussa tein yhden merkittävän päätöksen, joka vaikutti paljon seuraavien vuosien pupuasioihin. Päätin astuttaa Hillevin. Poikaset syntyivät helteisenä päivänä 22. kesäkuuta ja niitä oli kuusi. Viisi ruskeaa soopelia ja ihmetykseksi yksi valkoinen venäläinen! Äitini oli tästä aivan innoissaan, hän oli toivonut valkoista tyttöä itselleen siitä saakka kun kuuli, että myös venäläispoikasia voisi Hilleville syntyä. Valkoista venäläistyttöä hän ei kuitenkaan saanut, mutta valkoisen pojan sai- Taavin. Poikasten aikana minulle alkoi vahvistua, että haluaisin kasvattaa soopeleita. En olisi ikimaailmassa uskonut, että vuodessa soopelit vaihtuisivat venäläisiin, sillä en alkuun pitänyt venäläisistä ollenkaan. Niin kuitenkin on päässyt käymään, ja tästä käy kiittäminen Hilleviä. Ilman Taavia en olisi koskaan löytänyt venäläisten pariin.

Ensimmäisestä poikueesta kotiin jääneet soopelit Dianan ja Iineksen myin myöhemmin lemmikkikoteihin. Ensimmäisen poikueen jälkeen aloin himoita sinistä soopelia. Niinpä Hillevi astutettiin uudelleen, mutta vasta toisella yrityksellä se sai poikasia. Tai pitäisi oikeastaan sanoa poikasen, nimittäin Lyytin. Pieni toivottu sininen soopeli vaihtuikin valkoiseksi hattarapalloksi. Ihana Lyyti oli siitä huolimatta heti ja Lyytin myymisestä ei oikeastaan koskaan keskusteltukaan. Oli itsestään selvää, että Lyyti jää kotiin. Pienestä pallosta ei olisi uskonut miten itsepäinen ja arvonsatunteva neiti siitä vielä tulisi. Olen kutsunut tätä ketjua Hillevin kiroukseksi, sillä Lyyti on kuin valkoinen kopio kiukuttelevasta ja ylpeästä äitistään. Sekä tänä vuonna syntynyt Lyytin tytär Minda jatkaa mummonsa perintöä, tytöstä kuulee kyllä jos hän ei syliin halua tulla tai mennä boksiin. =D Lyytin synnyttyä koitin astuttaa Hilleviä uudelleen sinisen soopelin toive mielessäni. Hillevi ei kuitenkaan tullut enään tiineeksi, vaikka sitä yritettiin astuttaa liki kymmenen kertaa. Yritin myöhemmin saada sinistä soopelia aikaan parillakin eri naaraalla, mutta silti ensimmäinen sininen soopeli minulle syntyi vasta tänä syksynä- Lyytin tytär Jayla. 


Kuvan on ottanut Siiri H.
Syyskuu 2012
Hillevi innostui myös tänä kesänä hyppimään esteitä. Se hyppää hyvin, mutta on luonteeltaan joskin tulinen ja ilmaisee välillä kisoissa mieltään äänekkäästi. Nyt Hillevi on kuitenkin eläkkeellä noista puuhista kiitos Tiuhtin aiheuttaman loukkaantumisen. Kerroinkin aikaisemmin syksyllä blogissa tappelusta, joka viiden kanin laumassa oli tapahtunut. Tämän johdosta Hillevi muutti pois laumasta. Hillevi asustaa nyt ainokaisensa, Lyytin, kanssa. Täytyy sanoa, että nuo kaksi ovat kyllä niin paita ja peppu, etten voi välttyä miettimästä voisivatko ne tunnistaa toisensa?

Hillevi on minulle hyvin tärkeä, sillä niin paljon merkityksellisiä asioita on tapahtunut sen ansiosta. Hillevi on myös ollut aina luonteeltaan erityinen, ylpeä ja itsenäinen nainen. Hillevi tulee tuskin enään maailmalla pyörähtämään. Hillevi ja Lyyti ovat oman osansa maailmanvalloituksesta ja saavat viettää leppoisaa elämää poski poskea vasten nukkuen. 


27. lokakuuta 2012

Kysymyksiä ja vastauksia

Caro Tassunjälkiä sydämessä -blogista heitti meitä haasteella, oivoi...

Haastettujen pitää
1. Kertoa 11 faktaa itsestään.
2. Vastata myös 11 kysymykseen jotka haastaja on määränny
3. Määrätä 11 kysymystä haastetuille
4. Laita alle neljä uutta haastettua:

Manda- Papanavaara

Yksitoista faktaa minusta itsestäni
- Kasvatan kaneja rodussa venäläinen
- Olen omistanut kanin/kaneja neljävuotiaasta :)
- Vietin taannoin vuosipäivää, sillä reilu kolme vuotta sitten kävin ensimmäistä kertaa kaninäyttelyssä!
- ... Ne olivat muuten by the way 2009 Kylmäkoskella.
- Pidän valokuvaamisesta ja napsin kuvani Nikon D7000- kameralla
- Ensimmäinen kasvattamani kanipoikue täyttää kohta kolme vuotta
- ...ja ne olivat kääpiöluppia!
- Pupujen lisäksi omistan Vinkku- hepan ja Nappi- koiran (Napsu on tosin perheen yhteinen). 
- Lempivärini on punainen
- Lempitv-sarjani on Täydelliset Naiset ja sydämeni itkee verta niiden lopetuksen vuoksi (joskin ensimmäiset kaudet ovat parhaimmat ;)
- Rakastan nukkumista

Huh, olipas hankalaa...! Järisyttäviä paljastuksia kerrassaan, mutta ehkä edes joku vähemmän tuttu lukija oppi jotain uutta. :)

 Yksitoista kysymystä
1. Milloin sua on hävettänyt eniten joku mokasi?
En muista nyt mitään, oon vähän sellainen ihminen, että rapatessa roiskuu mutta en jää pitkiksi ajoiksi suremaan menneitä. :D Nyt lähiaikoina oon tykkäillyt fbssä vähän kaikesta mistä ei ehkä pitäisi, koska ostin uuden puhelimen ja netin käyttäminen kosketusnäytöllä on mulle uutta, joten välillä sattuu pikkulipsahduksia (joita en välttämättä edes ensin huomaa...).

2. Missä maissa olet käynyt ja missä haluaisit vielä käydä?
Oi vitsi, nyt ei kyllä mahdu tää lista bloggeriin! Mun matkustuslistalta löytyy tasan Ruotsi. Kaks kertaa. :D Pupuilujen merkeissä haluisin pyörähtää Saksassa ja Tanskassa ja ihan muuten vain mua kiinnostaisi matkailla Yhdysvaltoihin, Australiaan ja Keski-Eurooppaan. Lisäksi kulttuurin puolesta esim Kiina olisi kiinnostava lomailukohde!

3. Millaisia blogeja seurailet?
Pupublogeja ja muoti/tyyli/lifestyle- blogeja. Myös jotain vaihtariblogeja. 

4. Mikä on haave ammattisi ja miksi? 
No voi apua. =D Oon törmännyt tähän kysymykseen viime aikoina useammin kuin laki sallii ja rehellisesti sanottuna mulla ei oo aavistustakaan! Opetusala on kiinnostanut mua melko kauan, mutta saa nähdä minne sitä sitten päätyy joskus.

5. Mikä on lempiruokasi?
Pastat ja lempparein tonnikalapasta! (ja sitä kaikista parhainta tonnikalapastaa saa vaan kouluruokalasta- ikäväkseni nykyään entisen kouluni ruokalasta eli siitä en pääse enää nauttimaan! :<)

6. Pelkäätkö jotain?
Piikkejä! Eli rokotukset, puudutuspiikit, verikokeet jne... voiapua. Lisäksi ampparit nostaa karvat pystyyn enkä pidä pimeästäkään (varsinkaan jos mulle on näytetty joku hirveekauhee elokuva lähiaikoina).

7. Mikä on kallein ostamasi tavara?
Kamera

8. Oletko uskonnollinen?
En, en käynyt edes riparia.

9. Mistä tulet iloiseksi?
Oon aika iloinen ja nauravainen ihminen luonteeltani (toisinaan), mutta helpoiten tulen kyllä iloiseksi noista karvakavereista. Nuo puput on mulle sellainen voimavara, koska oli miten huono ja kamala päivä tahansa, niin aina hymy nousee huulille pupujen iltaruokintaa suorittaessa. Sekin riittää, kun näen kuinka iloisia ja onnellisia mun puput on. Usein ne kyllä järjestää jotain extraohjelmaakin illalla. =D

10. Entä vihaiseksi?
Oon myös vähän äkkipikainen, joten mua ei oo mitenkään kovin hankala saada suuttumaan. Mä en pidä itsekkäistä tai äkkipikaisista ihmisistä, enkä myöskään sellasista, jotka on toisille ilkeitä.

11. Mikä on suosikki urheilulajisi ja miksi?
En ole mikään urheilufani, ja siksi mulla ei oikeen oo mitään suosikkilajia. 

Kysymyksiä seuraaville!

Mikä on lempivuodenaikasi?
Mitä harrastat ja miksi?
Kuka on elämäsi eläin (ts. itsellesi tärkein eläin, sinun ei tarvitse omistaa sitä)?
Mitä toivot tällä hetkellä?
Mikä on tärkein/merkityksellisin tapahtuma elämässäsi?
Mistä tulet iloiseksi?
Mitä ostit viimeksi?
Mikä on lempibiisisi?
Mikä on lempipaikkasi(maapallolla, kotona, ulkona jne.)?
Mitä kieliä osaat?

Ja tämän hehtaaripostauksen loppuun vielä pari extrakysymystä, nimittäin vähän vaisuksi jääneen kysymyspostauksen sato!

Kuka on sun vanhimmaksi elänyt kani, ja kuin kauan eli (tai kuin vanha se on jos on vielä elossa :))?
Mun vanhimmaksi elänyt kani on ensimmäinen kanini Marja, ranskanluppa uros joka eli liki 10-vuotiaaksi. Nykyään meidän porukan vanhimmat kanit ovat 3,5-vuotiaat Esme ja Tupuna, mikä tuntuu sinäänsä hassulta. Tämä johtuu kuitenkin siitä, että vielä muutama vuosi sitten omistin vain muutaman kanin. Tänä vuonna viimeisin vanhoista "alkuperäisistä" pupuista menehtyi, eli rakkain Valko. Kun halvaus vei mukanaan myös Geigon, vain viime vuosien nuoriso jäi jäljelle.

Käytkö useammin pet- vai ulkomuoto näyttelyissä?
Ennen kävin enemmän peteissä, nykyään en juurkaan petteile. Ulkomuodossa taas käyn tiheään tahtiin omien kasvattivenskujen kanssa. :)

Paras muisto kani-näyttelyistä/estyhypystä?
Näitä on niiin monia! En tiedä oikeen onko sopivaa sanoa tätä, koska tästä on vasta viikko aikaa eli eihän tämä mikään muisto vielä ole. Mutta täytyy sanoa, että viime viikonloppu oli aika huikea kokemus- en olisi osannut unelmoidakaan BIS1:sestä omalla kasvatillani! Haluan vielä lisäksi sanoa, että tämä harrastus on antanut mulle niin paljon, ettei oikein yhtä asiaa voi nostaa muiden ylle. Olen saanut niin paljon iloa ja voimaa sekä hyviä ystäviä pupujen kautta.

Mikä/mitkä on sun mielestä parhaat kuvioinnit/värit kaneilla?
Mun lempikaniväri on sininen, sitä ei voita mikään. Kuvioista scheck-kuvioiset kanit on musta hienoimpia. Se kuvio itsessään on niin haastava, että ei voi kuin huokaista ihastuksesta jos näkee kauniin scheckin. Ja tietysti venäläis-kuvio on lähellä mun sydäntä! ;)

Kumpien kannalla olet enemmän, risteytys- vai rotukanien?
Koska kasvatan rotukaneja, mun luultavasti tulisi vastata tähän että rotukanien. :D Oikeasti taas en oo koskaan miettinyt tätä asiaa, joten sanotaanko vaikka että olen kaikkien kanien kannalla, jotka ovat syntyneet täyttämään tietyn tarkoituksen, mikä se sitten ikinä onkaan.

Mitä mieltä ruotsinjänis-projektista?
En ole mitenkään erityisen perehtynyt ruotsinjäniksiin, koska jänikset pieninä, suurina tai keskikokoisina ei oo yhtään mun juttu. Mutta yleensä ottaen uusien rotujen luonti on musta aina hienoa ja hattua nostettavaa, joten innolla odotan millaisia näistä sitten joskus muotoutuukaan!

Kuinka kauan uskot vielä omistavasi kaneja?
Uskoisin ja toivon, että tulen aina omistamaan kaneja. En tässä määrin varmasti, se on selvää mutta en usko ihan heti vaihtavani täysin puputtomaan elämään. Tietysti koskaan ei voi tietää mitä tulee eteen elämässä.

26. lokakuuta 2012

Ensilumi






20. lokakuuta 2012

Nappisuoritus

Tänään siis matkattiin aamusella Lempäälään viettämään mukavaa näyttelypäivää! Turhaan ei tarvinnut tänään lähteä, sillä tytöt pistivät kirjaimellisesti parastaan. Pidemmittä puheitta, tuloksiin:
(kanin nimi, arvostelunumero, pisteet: paino, rotutyyppi & esiintyminen, runkonmuoto, turkin tiheys, turkin laatu, pään kuviointi & väri, runkon kuvio & väri, paino= yhteensä)
Pichincha  110, 5-10-18,5-9-8,5 ej utfälld-19-18,5-5= 93,5
Gwanda 111,
5-10-19 god-9-9-19 bra!-19 bra!-5= 95 serti lovande ungdjur ROP
Blida 112, 5-10-19 god-9-9-19 god-19 god-5= 95 serti vackert djur!
Angelica 113, 5-10-19-9-8,5 ej utfälld!-19-19-5= 94,5 kuma
Marianne 114, 5-10-18,5-9-8,5 ej utfälld-18- vita hår örön-19-5= 93
Banana Fluffy 115, 5-10-18,5-9-9-19-18,5-5= 94 kuma
Daydream 116, 5-10-18,5-9-9-18 svag färg-18 svag färg-5= 92,5

Nanna
Eli Nanan tytöntylleröisiltä Blidalta ja Nannalta todellinen ylläri! Tytöistä Nanna sai siis venäläisropin. Loppu päivä kuluikin BIS- kilpailua jännittäen. Yksi viimeisistä arvostelluista kaneista sai päivän kahdeksannen sertin, mikä tarkoitti sitä, että yksi kani karsittiin BIS-pöydältä pois. Olinkin varma, että toinen venakkosiskoksista saa lähtöpassit ja niin myös kävi. Blidalta silti varsin mallikelpoinen suoritus ensimmäisiksi näyttelyiksi. :-) Joten BIS-pöydälle jäätiin jännittämään Nannan voimin. Silloin vasta todellinen yllätysmonumentti tapahtui, kun tuomarit siirsivät Nannaa aina vaan edemmäs hienojen kanien ohitse. Itselläni oli todella epätodellinen fiilis siinä vaiheessa, kun tuomarit siirsivät Nannan rivin ensimmäiseksi ohittaen muunmuassa todella upeasti poseeraavan tanin. Kaikesta huolimatta, Nanna palkittiin BIS1- kanina eli toisin sanoen päivän kauneimpana kanina!!

BIS1 Nanna, BIS2 kääpiöjänis, BIS3 tan, BIS4 hollantilainen, BIS5 alaska, BIS6 hermeliini & BIS7 kääpiöluppa

 Olen niiiin ylpeä tytöistä!
Postauksen kuvat on ottanut Hanna

19. lokakuuta 2012

Näyttelyvalmisteluja

Meiltä väheni tänään puput kahdella, kun Diibo ja soopelimuksu matkustivat uuteen kotiin. Diiboa ei ollut varsinaisesti tarkoitus myydä vielä, vaikka sen takajalkojen kuvio olikin vähän heikko jalostuskäyttöön. Alkuviikosta minulta kuitenkin kyseltiin venäläispoikaa todella mahtavaan kotiin, isoa karsinaa asuttamaan ranskanlupan kaveriksi. Pohdin hetken asiaa ja päätin sitten, että näin hyvään kotiin voin Diibon luovuttaa hyvillä mielin. Joten sinne Diibo siis tänään matkasi, odottamaan leikkauspöydälle pääsyä ja sen jälkeen ison tytön kaveriksi. Vähän on kieltämättä haikea olo, Diibosta ehti tulla viime aikoina tärkeä pullaposki minulle. Myös Lyytin lapsukainen "Laila" matkasi tänään omistajilleen. Yksin jäänyt Jayla oli aivan ymmällään, onhan se asunut koko elämänsä siskonsa kanssa. Toivottavasti J ei aivan kamalasti ikävöisi siskoaan.

Muuten tähän päivään on mahtunut näyttelyyn valmistautumista. Seitsemien kynsien napsiminen sujui täysin kivuttomasti, sillä kaikki tytöt käyttäytyivät todella nätisti. Totesin myös, että Tinke ei tule huomennakaan tekemään näyttelydepyyttiään, sillä Tinksulla on komea karvanvaihtoviiva peffassa... Onneksi venakot ovat suht ok kunnossa kaikki, karvaa ei ainakaan toistaiseksi kukaan heitä. Huomenna auto starttaa kasin aikoihin kohti Lempäälää Gimmojen Gisaan. Mukaan lähtee yhdeksän boksia valkoisia karvapalloja. Meidän venskut voi bongata näyttelyhäkeistä 110-116! 

Ansku

Lisäksi mukaan lähtee kaksi myytävää venäläistyttöstä, Naomi ja Ansku. Näitä söpöläisiä saa tulla vapaasti katsomaan ja paijaamaan. Kerron myös mielelläni lisää heistä, mikäli jompi kumpi leidi sulattaa sydämiä upealla luonteellaan... ;)

Naomi

Herttaisin vauva- Ansku!!

Palaillaan huomenissa, pitäkää peukut pystyssä meille!