30. syyskuuta 2012

Venäläiset

... joo en tie mihin tää aika oikeen menee, tässä nyt kuitenkin lupaamaani vähän spesiaalimpaa postausta. Bongailin lukijaluettelosta vähän vieraampia naamoja ja aloin pohtia, että heillä saattaa olla pieni ongelma pysyä kärryillä kaneistani, kun täällä blogissa ei ole esitelty olleskaan kaneja lukuunottamatta noita muutamaa.  Itseasiassa tututkin ihmiset ovat välillä enemmän tai vähemmän hukassa meidän venakkolauman kanssa, joten eiköhän pieni kertaus tee kaikille hyvää! Lisäsin siis kaikki muut kanit ja soopelit tuonne yläpalkkiin kuvineen ja tähän postaukseen kirjoittelen pienet pätkät kaikista venäläisistä, starting on the very first one. :)

PLU-11 Quantum of Solace

Taavi on ensimmäinen, soopelipoikueeseen syntynyt "ylläri"venäläinen, jonka äitini halusi pitää. Taavi rakastutti luonteellaan minut venäläisiin. Taavi on ihana paksuposkinen mussukka, joka on myöskin harrastanut vähän kaikkea- pettiä, ulkomuotoa ja esteitä. Poika on pärjännyt hienosti, petistä on useita ppk-sijoja, umlista 94,5 ja esteillä ollaan parin klassauksen päässä eliitistä mutkalla että suoralla.


GG-11 PG-11 Wish Me Luck

Lyyti on Taavin tavoin Hillevin lapsi. Lyyti oli poikueensa ainokainen, joten siitä tuli heti luonnollisesti tärkeä minulle. Lyyti on valkoinen kopio äidistään, vahvat omat mielipiteet omaava tyttö. Lyyti on myös loistanut näyttelyissä. Lyyti on saanut myös hienoja lapsia, jättäen jälkeensä myös yhden täydellisen kopion itsestään. 



Quinzana

Viivi on ensimmäisestä kasvattamastani "puhtaasti" venäläispoikueesta kotiin jäänyt tyttö. Viivin isä on Taavi ja emä edesmennyt Nana. Viivi on myös pärjännyt hienosti pettinäyttelyissä mutta hienoin ominaisuus Viivissä on sen mahtava luonne. Viivi täydellisen kiltti ja ihana kani. Viivi asuu yhdessä kolmen keväisen tyttärensä kanssa- jotka ovat kaikki perineet äitinsä luonteen.


Starlit Sky

Toivo on Taavin ja edesmenneen rakkaan Patrician poikueesta kotiin jäänyt poika. Toivo on kopio isästään muhkeine poskineen ja luonteenpiirteineen. Toivo on ihanan luonteinen ja seurallinen poika, ja siksi yksi suosikkikaneistani. Toivo hyppii myös esteitä ihan nätisti ja on pärjännyt hyvin petissä.



Frosth Mangus

Mangus on kesällä 2011 Ruotsista Suomeen matkannut poitsu, eikä siis oma kasvattamani. Mangus omaa hienon ulkomuodon luoksi mahtavan herttaisen luonteen. Mangustilla on tapana heittäytyä aina iltaisin ruuan jälkeen häkkinsä takaseinän oljille nukkumaan selälteen. Mangus on jättänyt meille useita hienoja ja upealuonteisia jälkeläisiä.



Da Capo*

Osku on viime joulun tienoilla syntynyt Patrician ja Manguksen hieno poika. Murrosikäisenä Osku oli hyvin omistushaluinen häkkiään kohtaan, enkä olisi suositellut ketään koskemaan esimerkiksi Oskun petiin. Mutta nykyään Oskari on ohittanut teineyden myrskyt ja on mitä herttaisin omituisia tapoja omaava poika. Osku on myös ensimmäinen serin saanut kasvattini.


Geisha

Kara, tai "Keissuli" kuten äitini tyttöä kutsuu, on Oskun sisko, hieno ja herttainen venäläistyttö. Kara on aina ollut hyvin kiltti tähtisilmätyttö. Kara asui pitkään äitinsä Patrician kanssa yhdessä, ja tulee hyvin toimeen muiden kanien kanssa. Tällä hetkellä Karalla on tassut täynnä hommia kahdeksan pienen esikoisensa hoidossa. 



Fazerina

Nika on pienempi kokoisempi kopio äidistään Patriciasta. Nika on kolmas poikanen Karan ja Oskun poikueesta. Äitini on nimennyt Nikankin uudelleen Fatzuksi. Nika on kiltti ja ihana venäläistyttö, pala Patriciaa. Nika on myös pärjännyt hyvin petissä nuorempana.





JV-12 Lövbackens Oswald*

Oswald on tammikuussa Ruotsin LU:sta ostamani ja Suomeen tuomani venäläispoika. Valitsin Oswaldin samantasoisen veljensä sijaan siksi, että Oswald oli seurallisen ja uteliaan näköinen jo ihmisvilinässä yli tuhannen kanin keskellä. Oswaldista onkin kuoriutunut ihana, seurallinen sylimussukka poika. Myös Oswald on usean kesäisen poikasemme isä.



Banana Fluffy

Minda on Lyytin ja Viivin veljen Doomin tytär. Minkkis onkin kopio äidistään Lyytistä, omapäinen ja kekseliäs pikkutuholainen. Minda on hyvin kiltti ja mukava tyttö, mutta koskaan ei tiedä talliin tullessa minkä seinän se on ystävänsä Myyn kanssa hajottanut. Luonnehtisin Mindaa äitinsä ja isoäitinsä tavoin hiukan liian älykkääksi kaniksi. =)



Fudgeeo Cookie

Toppe on Mindan sisko, kiltti ja ihana venäläispoika. Topsusta on tullut hyvin tärkeä minulle, se on oma pieni vauvani. Topsu on jo kolmannen polven oma kasvattini. Topsu rakastaa köllötellä sylissäni rapsuteltavana ja onkin äärimmäisen seurallinen. Ulkona vapaana ollessaankin se seuraa minua. Topsu on aloittanut myös estehypyn loppukesästä.



Daydream

Myy on Tinken ja Doomin tyttö, Mindan puolsisko ja paras kaveri. Myy on todella kiltti ja herttainen tyttö. Siskonsa tavoin Myykin on aika kekseliäs ja kova tyttö lähtemään omille teilleen tutkimusretkille heti kun silmä välttää (lue: häkin ovi avautuu). Pidän kovasti Myy&Mindasta ja minusta on ihana katsoa niitä yhdessä, sillä niille ei koskaan tule riitaa.



Pichincha

Pica on keväällä syntynyt Viivin ja Manguksen tytär. Minulla on oikeastaan vielä kotona kolme Viivin tyttöä, jotka asuvat kaikki yhdessä äitinsä kanssa. Kahdelle muulle on kuitenkin etsinnässä oma koti ja Pica tulee jäämään meille äitinsä kaveriksi. Pica siskoineen on luonteeltaan hyvin äitinsä kaltaisia, kilttejä, seurallisia ja helppoja kaneja, jos niin voi sanoa.


Pacaya

Kohtalaisen uutta kuvaa Pahvista... Pahvi on komea ja reipas iso poika, Pican sisko. Tällä hetkellä Pahvilla on menossa pieni murrosikä. En ole itse nimennyt Pahvia todellakaan, vaan pikkuveljeni jonka "oma" kani Pahvi oikeastaan on, nimesi pojan Pahviksi. Hieno nimi mikäs siinä. :D




Gwanda & Blida

Nanna ja Blida ovat Nanan ja Oswaldin keväiset tytöt. Huomasin juuri harmikseni, ettei niistä ole yhtään uutta hyvää kuvaa. Nannan & Blidan kanssa asuu toistaiseksi kolmaskin sisko Naomi, mutta hän etsii omaa kotia. N&B ovat kilttejä, joskin äitinsä tavoin vähän epäileväisiä tyttöjä- niiden luottamus tulee ansaita. 



Djibo

Diibo on edellisten tyttösten velipoika. Herttainen ja kiva poitsu. Diibo pitää rapsutuksista ja onkin luonteeltaan seurallinen.







Angelica

Angelica on sijoitustyttöni Vardan ja Oswaldin pieni tytär- myöskin kolmannen polven omakasvattini. Angelica on luonteeltaan todella kiltti ja suloinen tyttö. Äitini onkin tykästynyt tyttöön kovin ja ottanut sen itselleen. Hän on myöskin taas kerran nimennyt kanini uudelleen kutsuen Angelicaa (jonka kutsumanimi alunperin piti olla Lita) Enkeliksi. 



Emilio

Emil on pieni mies, Angelican veli. Emil on luonteeltaan kiltti ja seurallinen poika. Emil touhuilee kaikenlaista mielenkiintoista aina välillä, esimerkiksi muutama viikko sitten se rakensi häkissään pesää. Emilillä on ihanat nallemaiset hörökorvat. 





Adelina

Ansku on pieni ja herttainen Taavin ja Tinken sinivalkoinen tytär. Anskun nimeksi oli aluksi tarkoitus tulla Tanya, mutta ensin äitini alkoi taas kerran kutsua tyttöä Anskuksi ja siitä se tarttui minunkin kieleeni. Ansku on kiltti ja reipas tyttö, josta on alakertalaisena tullut lattialla jaloittelevan Tupunan kaveri. Olen miettinyt myös tyttöjen yhdistämistä, mutta en vielä uskalla ainakaan.


Siinä meidän valkoiset nokinenät pähkinänkuoressa, muistakaahan myös että kaikki puput löytyvät petsiestä ja siellä on siis myös lisää kuvia! :-)
Toivon kuvan on ottanut Jatta

26. syyskuuta 2012

Kysymyspostaus!


Eli kuten otsikkokin kertoo, ask anything!
Pupuista, omistajasta, harrastuksista jne...... 

Kysymyksiä voi esittää ainakin ensi viikkoon saakka. 

dont ask Aikku-kuvasta, harjoittelin vähän...................... :D

Postaus ilman pointtia

Heipparallaa!

Mun oli tarkoitus postailla eilenkin, mutta en tiedä mihin se aika taas meni. Muillakin tuntuu olevan syksykiireitä, kun hallintapaneelissa kolmen uusimman postauksen otsikot olivat "pitkästä aikaa" tai jotain sinnepäin. :D No tänään on kuitenkin aikaa, kun olin hieman aikaisemmin kotona heittämäni road tripin johdosta. (Note to yourself: älä koskaan muuta paikkaan, jossa lähin bussipysäkki on kahden kilsan päässä ja sieltäkin menee ohi yksi bussi päivässä- väärään suuntaan). Mutta joo, asiaan. Puput.

Ihan ensiksi, olen unohtanut tämän jutun jo niiiin monta kertaa ettei tosikaan postauksista. Elikkäs myös Korven pitkäkorvat blogista muistettiin meitä Liebster Blog- tunnuksen tiimoilta! Kiitokset kauniit, olen hyvin otettu kaikista saamistamme maininnoista. Taidan kuitenkin olla edelleen tylsä, enkä laita tunnusta eteenpäin, sillä kaikki lukuluetteloni blogit ovat jo sen saaneet. Voisin joskus koittaa keksiä jonkin korvaavan postauksen teemasta. Ehkä.

Sitten pupuista. Oikeastaan mulla ei ole nyt sen kummallisempaa höpöteltävää, sillä mitään erikoista ei ole pariin päivään tapahtunut. Mutta pakko kyllä mainita, että mulla on maailman ihanimmat puput. Miten nuo karvakorvat voikin saada joka päivä niin hyvälle tuulelle? Tänään muuten varmistui, että Osku lähtee viikonloppuna Lapin reissulle näyttelyn merkeissä. Jännä kuulla miten pojalla sitten siellä menee. Osku osallistuu ulkomuotoon. Huomenna pitäisi myös päättää Lempäälään lähtevät tytöt. Huhhei tätä rahanmenoa...

Olen muuten havainnut pienen epäkohdan täällä blogissa. Koska viettelen huomenna vapaapäivää, ajattelinkin korjata silloin ongelman ja samalla tehdä tänne astetta spesiaalimman postauksen! Kannattaa siis olla linjoilla huomennakin. :)

24. syyskuuta 2012

The Rainy Day

Pitkästä aikaa peruskuulumispostausta. Meillä on viikonlopun aikana vaihdeltu enemmän ja vähemmän häkkejä. Tupuna ja Geigo olivat vielä toistaiseksi asuneet ulkona, mutta nyt tuntui paremmalta ottaa Tupsu sisälle muiden kanien luokse ulkoa kylmästä. Tein vähän järkkäilyä niinkutsutun uuden kanilan puolella ja siirsin sinne mun ison koirahäkin. Siinä asui kevään ja kesän hoitokani, mutta nyt se on ollut tyhjillään tossa tallin käytävällä ja se ei  ole kaikkein fiksuin paikka häkin säilytykseen. Tupsu pääsi asumaan tohon koiranhäkkiin, ja no tuntuuhan se kyllä aika pieneltä Tupsulle varsinkin, kun pidän kaikkia muita kaneja isommissa häkeissä. Tupsu ei kuitenkaan ole kovinkaan toiminnallinen, joten uskon sen olevan ihan tyytyväinen. Tupuna pääsee aina sitten juoksemaan tonne kanilan lattialle. Tämä on muutenkin väliaikainen asumisratkaisu, sillä Tupsu saa ehdottomasti kaverin kun vaan sopivan keksin. Kolmikuinen venakko Ansku tykästyi jo Tupsuun, mutta en ihan noin pientä uskalla pistää mammutin kanssa samaan asumukseen... :D


Huomasin myös Tupsun kynsiä leikatessa ongelman. Tupunan tassunpohjat ovat tulehtuneet. Koska Tupuna on noin isokokoinen kani, että tälläiset ongelmat tulevat jo ruumiinrakenteen mukana vitsauksena, en aijo alkaa tassuja rasvaamaan. Todennäköisesti Tupsulta kuluisi vain karvat tassuista ja sitten ei olisikaan enää mitään tehtävissä. Eli Tupsu pidetään nyt vain mahdollisimman pehmeillä alusilla, jotta tassut eivät kulu olleskaan ja toivon mukaan paranevat.

Osku vaihtaa karvaa.... eivaan teurasti
petinsä täytteistä päivänsä ratoksi :D
Eilen tulikin vettä saavista kaatamalla koko päivän. Olin suunnitellut kuvaavani muksuja mutta eipä sellaista tarvinnut enää aamulla harkita. Illalla menin ruokkimaan viisikkoa ulos ja huomasin veden valuneen ulkohäkkiin. Nyt syksystä maa on jo valmiiksi niin kosteaa, ettei se jaksa imeä sadevesiä ja silloin ne tulvii sitten ulkohäkkiin. Puput olivat myrtseinä sateisesta kelistä ja märästä häkistä, joten totesin että eipä tässä muu auta kuin siirtää koko porukka sisälle näin iltasella. Muutenhan tämä olisikin yksinkertaista, mutta viisi kania tarvitsee toisen isoista karsinoista ja kuten ehkä muistatte, niissä kummassakin asuu lauma venakkotyttöjä... Eli jouduin tekemään muutamia muutoksia häkkeihin. Ensinnäkin Jambo muutti tänään uuteen kotiin lähtevän Avokadon häkkiin. Minda&Myy team muutti Jampsukan vanhaan häkkiin ja Nanat muuttivat ämmien häkkiin. Näin toinen karsina oli vihdoin tyhjä ja viisikko pääsi sinne asumaan.

Kaljurotta Nika
Kävin äskön moikkaamassa pupusia ja katsomassa miten ne ovat sopeutuneet uusiin naapureihin. Karsinaosastolla oli varsin rauhaisaa ja Viivi&lapset sekä viisikko nukkuivat. Huomasin kuitenkin, että jonkunlaista alkukitkaa näillä aitanaapureilla oli ollut, sillä Viivi ja tytöt olivat repineet toisen alhaalla olevan levyn irti. :D En ymmärrä kuinka ne ovat edes onnistuneet, mutta kun eivät kerran tappele, niin pitäkööt sitten verkkoseinänsä.

Ompas tämä postaus jo kilometrin pituinen, mutta haluan vielä kertoa venkkulapsista. Tosiaan Nikan 5 tenavaa ovat saaneet vähän kylmää pässin äitinsä lapsenhoitotaitojen vuoksi ja ovatkin nyt kauniin mustia... :D Kaikista tummin tenava on poikueen ainot tyttö ja nimesin sen jo Tuhkimoksi. Tyttönen jää myös kotiin mamansa seuraksi. Karalla taas on kahdeksan pientä valkoista pumpulipalloa. Poikaset ovat alkaneet liikkumaan pesän ulkopuolella, ja olenkin nimennyt poikueet tuhkimoiksi ja lumikeiksi. :D

23. syyskuuta 2012

Geigo 1.3.2007- 22.9.2012


Todella toivoisin, että mulla olisi ollut tänään jotain mukavia kuulumisia kerrottavana. En ole kertonut blogissa Geigon tilanteesta laisinkaan, vaikka monet ystävät siitä ovatkin tietäneet. Geigo menetti kesällä ensimmäisen kerran päiväksi takajalkojensa toiminnan osaksi ja minusta elämä kaatuvana ja kompuroivana ei ole oikein yhdellekkään kanille, joten olin jo sopinut seuraavaksi päiväksi lopetusajan. Seuraavana aamuna Geigo kuitenkin pomppi iloisena vastaan ja jalat aivan normaalisti toimien. Ymmärsin heti alusta saakka, että Geigo on luultavasti halvaantumassa pikkuhiljaa. Päätin, että Geigo saa elää kuten tähänkin saakka niin kauan kunnes sairaus haittaa pojan elämää. Kesän aikana tuli joitakin huonoja päiviä, mutta Geigo oli koko ajan tyytyväinen itsensä.

En voi sanoa eilisen tulleen yllätyksenä, koska Geigo oli viikossa laihtunut ja tullut paljon vaisummaksi. Sen takajalat olivat vähän voimattomat ja se liikkui kömpelösti. Olin itseasiassa päättänyt perjantaina päivän jolloin Geigo päästettäisiin paremmille porkkanamaille, sillä nuo asiat alkoivat vaikuttaa jo Geigon elämään. Halusin, että Geigo saa elää täyttä elämää iloisena kanina loppuunsaakka eikä riutua pois. Seuraavana aamuna kävin kiertämässä kaikki kanit ja viimeiseksi tulin Tupunan ja Geigon häkille. Geigo makasi maassa oudossa asennossa ja arvasin melkein heti mitä oli käynyt. Menin Geigon luokse ja koitin nostaa sitä ylös ja saada liikkumaan. Geigo ryömi vetäen itseään eteenpäin etujaloilla, mutta lonkista alaspäin Geigo oli täysin liikkumaton. Vein pojan häkistä boksiin ja lähdimme heti viemään Geigoa päästettäväksi paremmille porkkanamaille. Halvaus oli kuitenkin ehtinyt ensin. Jos jotain lohdullista on, niin ainakaan Geigo ei tuntenut laisinkaan kipua.

Geigonkin muistovideo on petsiessä.

22. syyskuuta 2012

In memories: Valko

Valko tuli meille kesällä 2004, kun ensimmäisistä ranskanlupistamme toinen kuoli ja Marja masentui niin paljon yksin jäädessään. Päätimme ottaa saman tien kaksi kania, sillä Marjallakin alkoi olla jo ikää. Valko oli oikeastaan pikkuveljeni kani, ja hän on Valkon poikasena kahdeksanpäisestä poikueesta valinnutkin. Valko oli heti poikasesta saakka todella seurallinen, kiltti ja ennen kaikkea valloittava kani.

Kuvan on ottanut Iida
Valkossa oli jotain, mikä sai kaikki ihmiset pitämään siitä vaikka eivät muuten kaneista välittäisikään. Esimerkiksi isovanhemmillani on vieläkin esillä joulukortti, jossa Valko poseeraa vaikka muuten he eivät tiedä mitään kaneistani. Siitä "isosta valkoisesta" kuitenkin hekin aina kyselivät. :D Siksi Valko sai heti faneja, kun vein sen ensimmäisen kerran pettinäyttelyistä kiinnostuttuani näyttelyyn. Valko on ollut myös kolmen eri tuomarin tuomarinsuosikki sekä saanut muutenkin paljon palkintoja petistä. PPK-sijoja sillä ei ole kuin yksi, sillä Valko valkoisena kania ei juuri koskaan ollut tarpeeksi puhdas näyttelyissä. Valkon valloittavaa persoonaa ja erinomaista käsiteltävyyttä hämmästeltiin kuitenkin kerrasta toiseen. Eräässä näyttelyssä Valko saikin täydet 20 pistettä käsiteltävyydestä maattuaan pöydällä selällään useita minuutteja kunnes tuomari käänsi Valkon oikeinpäin.

Valko tuli loistavasti toimeen muiden kanien kanssa. Kerran kuitenkin Valko ja Hillevi ajautuivat tappeluun, jonka seurauksena Hillevillä ei ole toista hajurauhasta. Hillevi hyppäsi aidan ylitse Valkon ja Esmen puolelle ja hyökkäsi pienemmän Esmen kimppuun repien sitä ikävästi. Valko päätti puolustaa pienempää kaveriaan ja  puraisi Hilleviä kohtalokkaasti. Niin ikävä kuin Hillevin haaveri olikaan, niin Esmelle olisi luultavasti tullut kunnon selkäsauna ilman Valkoa. Nuori Hillevi ei ollut kamalan ystävällinen muita kaneja kohtaan.

Valko oli tärkeä meidän koko perheelle. Siksi sen menetys tuntui aivan kamalalta. Toisaalta olen iloinen, että Valko nukahti ikiuneen rauhallisesti omassa kodissaan, turvallisten kavereiden ympäröimänä. Silti en koskaan unohda sitä sydäntäsärkevää näkyä, kun löysin Valkon. Valko makasi kyljellään ja Esme oli käpertynyt kyljelleen nukkumaan Valkon kainaloon. Tupuna ja Geigo lepäsivät Valkon ympärillä. Tiesin heti muiden kanien käytöksestä Valkon nukkuneen pois.

Valko oli erityinen myös siksi, että se oli viimeinen "vanhoista kaneistamme" eli niistä kaneista, jotka ovat tulleet meille, kun olen ollut lapsi ja joiden kanssa olen kasvanut. Siksi minusta aluksi tuntuikin kuin menettäisin uudelleen myös ensimmäisen kanini Marjan. Onneksi Valkosta jäi useat kultaiset muistot tallelle. En usko koskaan enää tapaavani Valkon kaltaista kania. Valko oli rakas sinisilmäinen kultamussukkani, kani omaa laatuaan.

Valkon  muistovideo löytyy petsiestä.

17. syyskuuta 2012

Ulkotarhat



Isoin ulkotarha, kooltaan metrejä kertaa metrejä, en oo mittaillut pahemmin. :-) Täällä asustaa viisikko eli Jippo, Aino, Hillevi, Tiuhti ja Esme. Sivuilla on aina sateen yllättäessä pressut, nyt kuitenkin ovat alhaalla, koska nää kuvat on otettu joskus kesällä.  Koitin etsii kuvaa sisäpuolelta myös arkistoista, mutta en nyt tähän tähään löytänyt. :(




Näissä kuvissa näkyy meidän pienempi ulkohäkki, jossa ei tänä kesänä asunut kukaan. Lisäksi alla kuvia aidatusta takapihastamme, jossa kanit saavat ulkoilla vapaana. Koko takapiha ei nyt valitettavasti näy, koska talo on aitauksen keskellä. Talon takana olisi vielä männyt ja marjapuskat. Alla näkyy toinen iso ulkotarha.

16. syyskuuta 2012

Kanilaa

Tälläinen kymmenminuuttinen videopostaus kanilasta, tosin vain puoli kanilaa pääsi tällä kertaa videolle kun muuten olis tullut liian pitkä. Tätä on toivottu jo pidemmän aikaa ja ollut työn alla varmaan yhtä pitkään, mutta kuvien kanssa toi ei vaan onnistu olleskaan. Mukavan karvaset verkot ja hämähäkin seittiä sun muuta tuolla :--) Koittakee kestää.


15. syyskuuta 2012

Taavin lapsosia

ruskeasoopeli,  tyttö 


 ruskeasoopeli? kirjava, uros





ruskeasoopeli, uros


musta kirjava, naaras


ruskeasoopeli (valkoisella nenäpilkulla), uros









musta kirjava, naaras 

13. syyskuuta 2012

Sisältää söpöjä pupuvauvoja

Pesästä kurkistaa pienin vauva, suloinen "silmätäplä"
"perhonen"  ->





Ihana "nenäsydän"














Ruskeasoopeleista ei ole valitettavasti yksittäiskuvia, sillä ne eivät onnistuneet millään. 

10. syyskuuta 2012

Öhm?

4,5 -kuukautisen Emilin isänvaistot ovat heränneet.
















Kyllä, pojalta löytyy pallit (tarkastin). Ehkä tämä on jonkinlainen siirtymävaihe pojasta mieheksi??