23. syyskuuta 2012

Geigo 1.3.2007- 22.9.2012


Todella toivoisin, että mulla olisi ollut tänään jotain mukavia kuulumisia kerrottavana. En ole kertonut blogissa Geigon tilanteesta laisinkaan, vaikka monet ystävät siitä ovatkin tietäneet. Geigo menetti kesällä ensimmäisen kerran päiväksi takajalkojensa toiminnan osaksi ja minusta elämä kaatuvana ja kompuroivana ei ole oikein yhdellekkään kanille, joten olin jo sopinut seuraavaksi päiväksi lopetusajan. Seuraavana aamuna Geigo kuitenkin pomppi iloisena vastaan ja jalat aivan normaalisti toimien. Ymmärsin heti alusta saakka, että Geigo on luultavasti halvaantumassa pikkuhiljaa. Päätin, että Geigo saa elää kuten tähänkin saakka niin kauan kunnes sairaus haittaa pojan elämää. Kesän aikana tuli joitakin huonoja päiviä, mutta Geigo oli koko ajan tyytyväinen itsensä.

En voi sanoa eilisen tulleen yllätyksenä, koska Geigo oli viikossa laihtunut ja tullut paljon vaisummaksi. Sen takajalat olivat vähän voimattomat ja se liikkui kömpelösti. Olin itseasiassa päättänyt perjantaina päivän jolloin Geigo päästettäisiin paremmille porkkanamaille, sillä nuo asiat alkoivat vaikuttaa jo Geigon elämään. Halusin, että Geigo saa elää täyttä elämää iloisena kanina loppuunsaakka eikä riutua pois. Seuraavana aamuna kävin kiertämässä kaikki kanit ja viimeiseksi tulin Tupunan ja Geigon häkille. Geigo makasi maassa oudossa asennossa ja arvasin melkein heti mitä oli käynyt. Menin Geigon luokse ja koitin nostaa sitä ylös ja saada liikkumaan. Geigo ryömi vetäen itseään eteenpäin etujaloilla, mutta lonkista alaspäin Geigo oli täysin liikkumaton. Vein pojan häkistä boksiin ja lähdimme heti viemään Geigoa päästettäväksi paremmille porkkanamaille. Halvaus oli kuitenkin ehtinyt ensin. Jos jotain lohdullista on, niin ainakaan Geigo ei tuntenut laisinkaan kipua.

Geigonkin muistovideo on petsiessä.

1 kommentti: