22. syyskuuta 2012

In memories: Valko

Valko tuli meille kesällä 2004, kun ensimmäisistä ranskanlupistamme toinen kuoli ja Marja masentui niin paljon yksin jäädessään. Päätimme ottaa saman tien kaksi kania, sillä Marjallakin alkoi olla jo ikää. Valko oli oikeastaan pikkuveljeni kani, ja hän on Valkon poikasena kahdeksanpäisestä poikueesta valinnutkin. Valko oli heti poikasesta saakka todella seurallinen, kiltti ja ennen kaikkea valloittava kani.

Kuvan on ottanut Iida
Valkossa oli jotain, mikä sai kaikki ihmiset pitämään siitä vaikka eivät muuten kaneista välittäisikään. Esimerkiksi isovanhemmillani on vieläkin esillä joulukortti, jossa Valko poseeraa vaikka muuten he eivät tiedä mitään kaneistani. Siitä "isosta valkoisesta" kuitenkin hekin aina kyselivät. :D Siksi Valko sai heti faneja, kun vein sen ensimmäisen kerran pettinäyttelyistä kiinnostuttuani näyttelyyn. Valko on ollut myös kolmen eri tuomarin tuomarinsuosikki sekä saanut muutenkin paljon palkintoja petistä. PPK-sijoja sillä ei ole kuin yksi, sillä Valko valkoisena kania ei juuri koskaan ollut tarpeeksi puhdas näyttelyissä. Valkon valloittavaa persoonaa ja erinomaista käsiteltävyyttä hämmästeltiin kuitenkin kerrasta toiseen. Eräässä näyttelyssä Valko saikin täydet 20 pistettä käsiteltävyydestä maattuaan pöydällä selällään useita minuutteja kunnes tuomari käänsi Valkon oikeinpäin.

Valko tuli loistavasti toimeen muiden kanien kanssa. Kerran kuitenkin Valko ja Hillevi ajautuivat tappeluun, jonka seurauksena Hillevillä ei ole toista hajurauhasta. Hillevi hyppäsi aidan ylitse Valkon ja Esmen puolelle ja hyökkäsi pienemmän Esmen kimppuun repien sitä ikävästi. Valko päätti puolustaa pienempää kaveriaan ja  puraisi Hilleviä kohtalokkaasti. Niin ikävä kuin Hillevin haaveri olikaan, niin Esmelle olisi luultavasti tullut kunnon selkäsauna ilman Valkoa. Nuori Hillevi ei ollut kamalan ystävällinen muita kaneja kohtaan.

Valko oli tärkeä meidän koko perheelle. Siksi sen menetys tuntui aivan kamalalta. Toisaalta olen iloinen, että Valko nukahti ikiuneen rauhallisesti omassa kodissaan, turvallisten kavereiden ympäröimänä. Silti en koskaan unohda sitä sydäntäsärkevää näkyä, kun löysin Valkon. Valko makasi kyljellään ja Esme oli käpertynyt kyljelleen nukkumaan Valkon kainaloon. Tupuna ja Geigo lepäsivät Valkon ympärillä. Tiesin heti muiden kanien käytöksestä Valkon nukkuneen pois.

Valko oli erityinen myös siksi, että se oli viimeinen "vanhoista kaneistamme" eli niistä kaneista, jotka ovat tulleet meille, kun olen ollut lapsi ja joiden kanssa olen kasvanut. Siksi minusta aluksi tuntuikin kuin menettäisin uudelleen myös ensimmäisen kanini Marjan. Onneksi Valkosta jäi useat kultaiset muistot tallelle. En usko koskaan enää tapaavani Valkon kaltaista kania. Valko oli rakas sinisilmäinen kultamussukkani, kani omaa laatuaan.

Valkon  muistovideo löytyy petsiestä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti