16. lokakuuta 2012

Jippo

Jippoon törmäsin pohdiskellessäni (este)risteytyksen ostamista kaveriksi Vildalle ja Tiuhtille. Aluksi minun oli tarkoitus ottaa kani toisesta poikueesta, jonka astuttamista vasta suunniteltiin. Nähtyäni myynti-ilmoituksen Jipon poikueesta puput.netissä, olin aivan myyty. Jipon puolisisko Jeiku on aina ollut yksi suosikkikaneistani ja olin hyvin tykästynyt sen ulkonäköön ja luonteeseen. Ajatus poikapuolisesta Jeikusta vastasi todella hyvin unelmaani risteytyskanista. Lisäksi pidin Jipon vanhemmista ja niiden ruotsalaiset estejuuret kiehtoivat minua, sillä toivoin risteytyspojasta myös kaveria itselleni esteradoille. Näin ollen varasin Jipon melko pian siitä ensi kertaa kyseltyäni, muistaakseni Jipon ollessa kolme viikkoa.

Siitä alkoikin sitten kuumeinen odottelu. Jipon kasvattaja lähetti säännöllisesti kuvia pojasta ja vihdoin koitti pojan hakupäivä Kirkkonummelta. Hämmästyin ensin kovin pojan kokoa, se oli nimittäin mielettömän pieni rääpäle lupattavilla korvilla. Luonteeltaan Jippo oli kuitenkin ihana, todella energinen ja todellinen adhd, joka ei pelännyt mitään. Nimen Jippo olin keksinyt jo ennen pojan kotiutumista, joten se oli jo vakiintunut käyttöön pojasta puhuttaessa.

c. Emma s. 














Nuorempana Jippo oli adhd isolla A:lla. jos ei päässyt juoksemaan Jos Jippo ei päässyt juoksemaan vapaaksi, se purki energiaansa hyppimällä häkissään volttia katon kautta.  Vapaana ollessaan Jippo keksi tempauksia toisensa perään. Kerran Jipsu hyppäsi isolla molskauksella tallissa olleeseen vesiämpäriin. Toisen kerran Jippo kiipesi yli parin metrin korkeuteen heinäpaaleja pitkin ja heilui iloisena katon rajassa (tätä on tosin tapahtunut monta kertaa myöhemminkin, jos Jippo näkee tilaisuuden livahtaa heinäpaaleille, sitä ei pidättele mikään). Jippo oppi myös kiipeämään vintin portaita ja siksi se löytyikin useasti Esmen häkin päältä tai viereisen boksipinon päältä kosiskelemasta. Jippo oli myös aivan mahdoton ruikkimaan, siksi se joutuikin leikkauspöydälle reiluna puolivuotiaana. Leikkauksen jälkeen Jippo sai ystävikseen Tiuhti&Viuhti teamin.

Esteiden hyppiminen on ollut pienestä pitäen Jipolle todella luonnollista ja mieluisaa. Ensimmäisenä hyppykesänään se liiti vauhdikkaasti itsensä vaikeisiin. Nopeiden aikojen myötä saadut hyvät sijoitukset palkittiin vuoden 2011 lopussa, kun Jippo palkittiin vuoden neljänneksi parhaana hyppykanina. Seuraavana kesänä Jippo klassautui eliitteihin, mutta eliitissä hyppyinto katosi. Vaikka Jippo saikin kohtuuhyviä tuloksia, hyppiminen ei ollut enää iloinen asia. Jippo ei enää päässyt isoja esteitä pienen kokonsa vuoksi ja vauhtikin esteiltä katosi. Varmasti myös kyllästymistä oli ilmassa, sillä Jippo kisasi todella tiuhalla tahdilla, lähes joka viikonloppu oltiin jossain hyppimässä. Jippo jäi kuitenkin eläkkeelle esteistä 2012, vaikka silloin tällöin onkin myös sen jälkeen hypännyt.














Jippo asustelee nykyisin yksin ja niin tilanne tulee olemaan tulevaisuudessakin. Monista kokeiluista huolimatta Jippo ei vaan pidemmän päälle osaa olla toisen kanin kanssa. Onneksi Jippo on viihtynyt myös omissa oloissaan mainiosti.

Luonteeltaan Jippo on vähän hankala, määrätietoinen ja tekee juuri niin kuin itse haluaa. Pahalla päällä ollessaan Jippo saattaa purra ilman syytäkin ja muutenkin kaikkia ruumiinosia saa välillä varoa hampailta. Käsittelystä Jippo ei myöskään ole koskaan pitänyt, joskin nykyisin useinmiten onkin ihan kiltisti. Välillä se kaipaa huomiota ollenkaan, mutta toisinaan taas suuttuu, jollei saa rapsutuksia.  Silti tämä pieni ongelmatapaus on aivan uskomattoman rakas minulle kaikkine vikoineen ja kiukkuineen. Ajan kanssa olen oppinut tuntemaan Jipon niin hyvin, että osaan lukea sen mielialat ja näin ollen varoa kiukkuisen Jipon hampaita. Meillä on myös erityinen side, sillä temperamenttisesta luonteestaan huolimatta Jippo ei kovin usein kiukuttele minulle. :D



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti