26. marraskuuta 2012

Lemmikkimessut 2012, vihdoista viimein!

Bloggailuinto on hävinnyt jonnekin tuonne ulkona olevaan harmauteen. Uusia kuvia kun ei saa sään tympeyden vuoksi, joten kirjoittaminenkin tökkii. No mutta, josko fiilisteltäisiin vielä hetki messutunnelmia näin jälkikäteen! :)











Kuvia tarttui mukaan enimmäkseen ELMA-messuilta eli sieltä toiselta elukkapuolelta. Näyttelykuvat onkin ottanut siis Hanna. :)

Mukana oli siis koko joukko kaneja (lauantai-iltana kanilan puolella olikin harvinaisen tyhjää näyttelypuppejen yövyttyä messarissa). Näyttelyyn osallistuivat Mangus, Oswald, Osku, Emil, Pahvi, Nanna, Toppe, Myy ja Minda. Esteillä puolestaan loikkivat Jambo, Toppe, Taavi ja Toivo (Esme jäi kotiin, sillä se ei mahtunut autoon eikä se oikeastaan pidä messukisoista :-D).

Kaikkia näyttelytuloksia en jaksa tähän luetella, mutta suurimmalle osalle pupusista tarttui mukaan pisteitä 93-94 välistä, taisi joku saada myös 92,5. Itse en jaksanut jäädä seuraamaan arvosteluja loppuun, sillä näin heti kanien ollessa pöydällä, ettei tänään ollut niiden kanien päivä, joille hyviä pisteitä odottelin. Siksi muutaman pupun arvostelut jäi minulta näkemättä. Siksi olikin pienoinen shokki, kun ystäväiseni jossain vaiheessa päivää kysyi, että kuka venakoista sai sen sertin. :-D Eipä siinä sitten auttanut kun kipittää häkeille katsomaan kenen ovessa tuo sinivalkoinen rusetti oikein roikkuu. Ylläri oli suuri, kun minun pienen vauvani Emilin ovessa komeili 95 lappunen! Emil on kyllä nätti poika, mutta itse olin ajatellut, että sen pitäisi vielä hiukan aikuistua ennen kuin uskaltaisi jotain toivoa. Tälläinen ylläri kuitenkin tällä kertaa. :D

Emil sijoittui myös BIS-pöytäskabassa neljänneksi sekä vei venäläisropin, eli nyt Emil käyttää nimensä edessä titteliä GG-12! Ja koska mä olin selkeästi koko viikonlopun aivan pihalla omien nuppusteni tuloksista, selvisi mulle vasta sunnuntaina, että myös Diandra (eli Taavin ja Tinken suloinen soopelitytär) oli saanut ropin ja GG-12- tittelin! Meidän junnuosasto oli selkeesti iskussa näissä karkeloissa :-D

Myös esteillä loikka lensi junnuosastolla hyvin! Taavin vaikea jäi vähän yrittämisen asteelle ja siksi en viitsinytkään ottaa sitä enää sunnuntaina mukaan osoittamaan mieltään. Toivo hyppeli keskivaikeita ihan yritteliäästi, sunnuntaina vain kolmella virheellä. Junnut pistivät parastaan, Jambo hyppi lauantaina helppo mutkan viidenneksi? vauhdikkaasti mutta vähän ihmetellen. Sunnuntaina suorallakin hyppy lensi puhtaan radan edestä ja olisikohan ollut seitsemänneksi nopeinten. Topsulla oli lauantaina edessään ensimmäinen keskivaikeansa mikä meni vähän harjoitteluksi. Lauantaina Toppe pieni pisti kuitenkin kaiken peliin ja kipitti aivan älyttämön hienon radan seitsemääntoista sekunttiin- korkaten luokan voiton! Mua edelleen naurattaa tuo helppo suora, nimittäin Toppe kirjaimellisesti kipitti eikä esimerkiksi juossut isoja loikkia. :D Hyvin se kuitenkin kipitti!

Siinäpä kaikki lemmikkimessuista 2012 meidän osalta. Oli muuten iso ilo nähdä näyttelyssä ja esteillä niin monia oma kasvatteja! :)

22. marraskuuta 2012

Sairastelua

Blogissa on vietelty pientä hiljaista hetkeä johtuen omasta viikon sairastelustani sekä muista kiireistä. Nyt kuitenkin back on track!

Hiljaisen hetkisen aikana olemme ehtineet pupujen kanssa juosta kahdissa näyttelyissä näyttämässä naamaa ja paljastettakoon, etteivät ne nyt ihan häpeän puolelle menneet myöskään arvostelujen puolesta! Näistä kuitenkin lisää vielä myöhemmin erillisessä postauksessa.

Omistajan lisäksi myös Jippo on sairastellut. Löysin pojan maanantaina kanilasta makaamassa kyljellään ja vääntelehtien kivuliaan oloisesti. Totesin heti, että nyt ei oo olleskaan hyvä, Jipsu kun ei normaalisti tosiaan ole ruoka-aikaan paikallaan. Kun poika ei jaksanut kävellä eikä edes nousta syömään, annoin sille heti parafiiniöljyä ja laitoin boksiin lepäilemään siksi aikaa, että muut otukset saivat sapuskat eteensä. Jippo viettikin sitten illan ja yön mun sänkyn vieressä boksissa. Onneksi parafiiniöljy tepsi nopeasti ja tanssii tähtien kanssa aikaan J tutki jo innolla mun sängyn alustaa! Eli kaikki parhainten päin lopulta, suolistotukos tai mikä lie saatiin onneksi heti selätettyä ja poika on nyt energinen oma itsensä taas. :)

Meille on myös myönnetty taas tunnustuksia ja haasteita eri blogeista, suuri kiitos kaikille!! :)

Esme nauttimassa ensilumesta


7. marraskuuta 2012

Aino

Olen pitänyt pienihopeiden ulkonäöstä pitkän aikaa, mutta sellainen ei kuulunut kanisuunnitelmiini. Ennen viime kesää hopsukuume kuitenkin kasvoi melkein sietämättömäksi. Nähtyäni täällä kotikonnuilla pidetyssä näyttelyssä myytäviä sinisiä hopealapsia ja pohdittuani hetken, kävelin kysymään poikasten kasvattajalta voisinko ostaa yhden. Lyhyen mietinnän ja poikasten kääntelyn jälkeen valitsin Ainon muuttamaan meille.

Aino asui aluksi pitkään venäläistyttö Lyytin kanssa, mutta Lyytin astutuksen tullessa ajankohtaiseksi Ainolle piti miettiä uusi kaveri. Silloin sain ajatuksen pienestä laumasta, ja näin muodostui nelikko Jippo, Tiuhti, Esme ja Aino. Pehmonallea ulkonäöltäänkin muistuttava Aikku on sitä myös luonteeltaan; Aino hyväksyy kaikki muut kanit ja on täydellinen kaverikani, joskin välillä vähän syrjitty omassa laumassaan.

Aino on aina ollut luonteeltaan hieman varautunut ihmisiä ja kaikkea uutta kohtaan. Aino on kuitenkin kiltti ja rauhallinen, joten voin huoletta pitää tyttöä vapaana pihalla. Pellolla juostessa iloloikka lentääkin aina ja myös ulkoilun päättyessä kiinni annetaan yleensä helposti. Aino ei muuten pahemmin rapsutuksista välitä, mutta ruokaa tarjottaessa kaikki käy.

Aino kävi muutaman kerran ulkomuodossa, saaden hyviä pisteitä. Nyt neiti on kuitenkin aivan liian iso ulkomuotoon. Ainon tehtävä on siis pelkästään ilostuttaa kotipupuna, joskin petteilyä saatetaan joskus harkita.

4. marraskuuta 2012

Valjaat

Ajattelin tehdä postauksen kaneihin olennaisesti ainakin meillä liittyvästä asiasta, nimittäin valjaista! Enkä ihan mistä tahansa valjaista, vaan näistä ihanista käsintehdyistä H-valjaista, joihin olen ainakin itse aivan hurahtanut. =D























Olen itse aina ennen vannonut esteillä lapavaljaiden nimeen, mutta nyt olen kyllä vaihtanut kokonaan kantaani.  Meidän kaneilla on muutaman kerran luiskahtaneet lapavaljaat pois päältä kisoissa kesken suorituksen, mutta näillä valjailla ei ole mitään tuollaisia ongelmia ollut. Siksi kaikki estepupuni ovatkin siirtyneet h-valjaisiin Taavia lukuunottamatta, koska se on niiin iso norsu, etten ole aivan vakuuttunut pitelisivätkö näin ohuet hoot sitä kurissa. :D Kaikista ihaninta näissä valjaissa on todella suuri kuosivalikoima ja myös lukkojen värin saa päättää itse. Nämä on oikeesti todella huolella ja hyvin tehtyjä, eli suosittelen kyllä kaikille joilla on uudet valjaat hankinnan alla.

Valjaathan on siis tehnyt Sanni ja niitä voi ihastella täällä! Kuoseja on kyllä tullut paljon lisää sitten heinäkuun, eli kannattaa kysäistä asiaa Sannilta, jos nyt joku valjaista kiinnostui.

2. marraskuuta 2012

The story of Hillevi

Hillevi on monessa suhteessa meillä kaiken alku ja juuri, siksi Hillevin on korkea aika saada ikioma postaus! Hillevi tuli meille vähän hetken mielijohteesta, minulle oli salakavalasti markkinoitu soopeleita, mutta en sen suurempaa mielenkiintoa niihin kokenut aluksi. Kuitenkin kun sellaista tarjottiin, päätin heti, että tuollainen tulisi meidän lauman jatkoksi. Alkuaan halusin ruskeaa soopelitytsyä, mutta koska niitä ei ollut niin päädyin Hilleviin. Jo kasvattaja kuvaili Hiltsua adhd-nuoreksi ja sitä se kyllä tosiaan olikin. =D Hillevi muutti meille joskus alkukeväällä 2011, reiluna puolivuotiaana kapinallisena. 

Hillevin nimi on serkkuni keksintö. Hän oli meillä kylässä joskus Hillevin juuri muutettua meille ja totesi sitä katsellessaan, että näyttää ihan hilleriltä ja sen nimihän voisi olla Hillevi. Aluksi nimi huvitti minua, mutta painui mieleeni. Touhukas häkkiään ympäri mylläävä nuori neito näytti Hilleviltä. Ja niinpä Hillevi sai kutsumanimensä.

Aluksi Hillevistä oli tarkoitus tulla Tupunan kaveri, sillä Valko ja Esme asuivat yhdessä ja Geigo leikkaamattomana yksin, mutta Tupunalle ei ollut kaveria. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään, sillä Hillevi pelkäsi hullun lailla Tupsua. Sen jälkeen Hillevi ei kyllä nuoruudessaan enää väistänytkään yhtään kania. Tästä seurauksena Hillevilta puuttuu toinen hajurauhanen. Hiltsu karkasi 120cm korkean aidan ylitse Esmen ja Valkon luokse ja hyökkäsi Esmen kimppuun- sitä Valko ei sietänyt ja puraisi kerrasta kunnolla kiusaajaa jalkoväliin. Vaikka Hillevi sai pari viikkoa antibioottia, se kuitenkin käyttäytyi kuin olisi ollut tappelun voittaja. :D

Alun alkaen Hillevin kanssa oli tarkoitus kiertää ulkomuotonäyttelyitä, sillä minulla ei varsinaisesti ollut ulkomuotokania. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään, koska Hillevi ei koskaan ollut näyttelyiden aikaan hyvässä karvassa ja sen yhden kerran kun se oli, Hillevi päätti mennä tappelemaan Esmen ja Valkon kanssa... Hillevi sai kuitenkin ihan kunnioitettavat 93,5 kummastakin ulkomuodostaan. Petissäkin Hillevi käväisi kaksi kertaa, ensimmäisen kerran Turun T-talolla maaliskanikarkeloissa saaden 96 ja ollen PPK3! 


Vaikka Hillevi alkuun oli aikamoinen villikko luonteeltaan, eikä sitä kiinnostanut tuon tavallista seurustelu ihmisten kanssa, muuttui se kevään aikana koko ajan seurallisemmaksi kuitenkin säilyttäen ylpeytensä. Toukokuussa tein yhden merkittävän päätöksen, joka vaikutti paljon seuraavien vuosien pupuasioihin. Päätin astuttaa Hillevin. Poikaset syntyivät helteisenä päivänä 22. kesäkuuta ja niitä oli kuusi. Viisi ruskeaa soopelia ja ihmetykseksi yksi valkoinen venäläinen! Äitini oli tästä aivan innoissaan, hän oli toivonut valkoista tyttöä itselleen siitä saakka kun kuuli, että myös venäläispoikasia voisi Hilleville syntyä. Valkoista venäläistyttöä hän ei kuitenkaan saanut, mutta valkoisen pojan sai- Taavin. Poikasten aikana minulle alkoi vahvistua, että haluaisin kasvattaa soopeleita. En olisi ikimaailmassa uskonut, että vuodessa soopelit vaihtuisivat venäläisiin, sillä en alkuun pitänyt venäläisistä ollenkaan. Niin kuitenkin on päässyt käymään, ja tästä käy kiittäminen Hilleviä. Ilman Taavia en olisi koskaan löytänyt venäläisten pariin.

Ensimmäisestä poikueesta kotiin jääneet soopelit Dianan ja Iineksen myin myöhemmin lemmikkikoteihin. Ensimmäisen poikueen jälkeen aloin himoita sinistä soopelia. Niinpä Hillevi astutettiin uudelleen, mutta vasta toisella yrityksellä se sai poikasia. Tai pitäisi oikeastaan sanoa poikasen, nimittäin Lyytin. Pieni toivottu sininen soopeli vaihtuikin valkoiseksi hattarapalloksi. Ihana Lyyti oli siitä huolimatta heti ja Lyytin myymisestä ei oikeastaan koskaan keskusteltukaan. Oli itsestään selvää, että Lyyti jää kotiin. Pienestä pallosta ei olisi uskonut miten itsepäinen ja arvonsatunteva neiti siitä vielä tulisi. Olen kutsunut tätä ketjua Hillevin kiroukseksi, sillä Lyyti on kuin valkoinen kopio kiukuttelevasta ja ylpeästä äitistään. Sekä tänä vuonna syntynyt Lyytin tytär Minda jatkaa mummonsa perintöä, tytöstä kuulee kyllä jos hän ei syliin halua tulla tai mennä boksiin. =D Lyytin synnyttyä koitin astuttaa Hilleviä uudelleen sinisen soopelin toive mielessäni. Hillevi ei kuitenkaan tullut enään tiineeksi, vaikka sitä yritettiin astuttaa liki kymmenen kertaa. Yritin myöhemmin saada sinistä soopelia aikaan parillakin eri naaraalla, mutta silti ensimmäinen sininen soopeli minulle syntyi vasta tänä syksynä- Lyytin tytär Jayla. 


Kuvan on ottanut Siiri H.
Syyskuu 2012
Hillevi innostui myös tänä kesänä hyppimään esteitä. Se hyppää hyvin, mutta on luonteeltaan joskin tulinen ja ilmaisee välillä kisoissa mieltään äänekkäästi. Nyt Hillevi on kuitenkin eläkkeellä noista puuhista kiitos Tiuhtin aiheuttaman loukkaantumisen. Kerroinkin aikaisemmin syksyllä blogissa tappelusta, joka viiden kanin laumassa oli tapahtunut. Tämän johdosta Hillevi muutti pois laumasta. Hillevi asustaa nyt ainokaisensa, Lyytin, kanssa. Täytyy sanoa, että nuo kaksi ovat kyllä niin paita ja peppu, etten voi välttyä miettimästä voisivatko ne tunnistaa toisensa?

Hillevi on minulle hyvin tärkeä, sillä niin paljon merkityksellisiä asioita on tapahtunut sen ansiosta. Hillevi on myös ollut aina luonteeltaan erityinen, ylpeä ja itsenäinen nainen. Hillevi tulee tuskin enään maailmalla pyörähtämään. Hillevi ja Lyyti ovat oman osansa maailmanvalloituksesta ja saavat viettää leppoisaa elämää poski poskea vasten nukkuen.