7. marraskuuta 2012

Aino

Olen pitänyt pienihopeiden ulkonäöstä pitkän aikaa, mutta sellainen ei kuulunut kanisuunnitelmiini. Ennen viime kesää hopsukuume kuitenkin kasvoi melkein sietämättömäksi. Nähtyäni täällä kotikonnuilla pidetyssä näyttelyssä myytäviä sinisiä hopealapsia ja pohdittuani hetken, kävelin kysymään poikasten kasvattajalta voisinko ostaa yhden. Lyhyen mietinnän ja poikasten kääntelyn jälkeen valitsin Ainon muuttamaan meille.

Aino asui aluksi pitkään venäläistyttö Lyytin kanssa, mutta Lyytin astutuksen tullessa ajankohtaiseksi Ainolle piti miettiä uusi kaveri. Silloin sain ajatuksen pienestä laumasta, ja näin muodostui nelikko Jippo, Tiuhti, Esme ja Aino. Pehmonallea ulkonäöltäänkin muistuttava Aikku on sitä myös luonteeltaan; Aino hyväksyy kaikki muut kanit ja on täydellinen kaverikani, joskin välillä vähän syrjitty omassa laumassaan.

Aino on aina ollut luonteeltaan hieman varautunut ihmisiä ja kaikkea uutta kohtaan. Aino on kuitenkin kiltti ja rauhallinen, joten voin huoletta pitää tyttöä vapaana pihalla. Pellolla juostessa iloloikka lentääkin aina ja myös ulkoilun päättyessä kiinni annetaan yleensä helposti. Aino ei muuten pahemmin rapsutuksista välitä, mutta ruokaa tarjottaessa kaikki käy.

Aino kävi muutaman kerran ulkomuodossa, saaden hyviä pisteitä. Nyt neiti on kuitenkin aivan liian iso ulkomuotoon. Ainon tehtävä on siis pelkästään ilostuttaa kotipupuna, joskin petteilyä saatetaan joskus harkita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti