2. marraskuuta 2012

The story of Hillevi

Hillevi on monessa suhteessa meillä kaiken alku ja juuri, siksi Hillevin on korkea aika saada ikioma postaus! Hillevi tuli meille vähän hetken mielijohteesta, minulle oli salakavalasti markkinoitu soopeleita, mutta en sen suurempaa mielenkiintoa niihin kokenut aluksi. Kuitenkin kun sellaista tarjottiin, päätin heti, että tuollainen tulisi meidän lauman jatkoksi. Alkuaan halusin ruskeaa soopelitytsyä, mutta koska niitä ei ollut niin päädyin Hilleviin. Jo kasvattaja kuvaili Hiltsua adhd-nuoreksi ja sitä se kyllä tosiaan olikin. =D Hillevi muutti meille joskus alkukeväällä 2011, reiluna puolivuotiaana kapinallisena. 

Hillevin nimi on serkkuni keksintö. Hän oli meillä kylässä joskus Hillevin juuri muutettua meille ja totesi sitä katsellessaan, että näyttää ihan hilleriltä ja sen nimihän voisi olla Hillevi. Aluksi nimi huvitti minua, mutta painui mieleeni. Touhukas häkkiään ympäri mylläävä nuori neito näytti Hilleviltä. Ja niinpä Hillevi sai kutsumanimensä.

Aluksi Hillevistä oli tarkoitus tulla Tupunan kaveri, sillä Valko ja Esme asuivat yhdessä ja Geigo leikkaamattomana yksin, mutta Tupunalle ei ollut kaveria. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään, sillä Hillevi pelkäsi hullun lailla Tupsua. Sen jälkeen Hillevi ei kyllä nuoruudessaan enää väistänytkään yhtään kania. Tästä seurauksena Hillevilta puuttuu toinen hajurauhanen. Hiltsu karkasi 120cm korkean aidan ylitse Esmen ja Valkon luokse ja hyökkäsi Esmen kimppuun- sitä Valko ei sietänyt ja puraisi kerrasta kunnolla kiusaajaa jalkoväliin. Vaikka Hillevi sai pari viikkoa antibioottia, se kuitenkin käyttäytyi kuin olisi ollut tappelun voittaja. :D

Alun alkaen Hillevin kanssa oli tarkoitus kiertää ulkomuotonäyttelyitä, sillä minulla ei varsinaisesti ollut ulkomuotokania. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään, koska Hillevi ei koskaan ollut näyttelyiden aikaan hyvässä karvassa ja sen yhden kerran kun se oli, Hillevi päätti mennä tappelemaan Esmen ja Valkon kanssa... Hillevi sai kuitenkin ihan kunnioitettavat 93,5 kummastakin ulkomuodostaan. Petissäkin Hillevi käväisi kaksi kertaa, ensimmäisen kerran Turun T-talolla maaliskanikarkeloissa saaden 96 ja ollen PPK3! 


Vaikka Hillevi alkuun oli aikamoinen villikko luonteeltaan, eikä sitä kiinnostanut tuon tavallista seurustelu ihmisten kanssa, muuttui se kevään aikana koko ajan seurallisemmaksi kuitenkin säilyttäen ylpeytensä. Toukokuussa tein yhden merkittävän päätöksen, joka vaikutti paljon seuraavien vuosien pupuasioihin. Päätin astuttaa Hillevin. Poikaset syntyivät helteisenä päivänä 22. kesäkuuta ja niitä oli kuusi. Viisi ruskeaa soopelia ja ihmetykseksi yksi valkoinen venäläinen! Äitini oli tästä aivan innoissaan, hän oli toivonut valkoista tyttöä itselleen siitä saakka kun kuuli, että myös venäläispoikasia voisi Hilleville syntyä. Valkoista venäläistyttöä hän ei kuitenkaan saanut, mutta valkoisen pojan sai- Taavin. Poikasten aikana minulle alkoi vahvistua, että haluaisin kasvattaa soopeleita. En olisi ikimaailmassa uskonut, että vuodessa soopelit vaihtuisivat venäläisiin, sillä en alkuun pitänyt venäläisistä ollenkaan. Niin kuitenkin on päässyt käymään, ja tästä käy kiittäminen Hilleviä. Ilman Taavia en olisi koskaan löytänyt venäläisten pariin.

Ensimmäisestä poikueesta kotiin jääneet soopelit Dianan ja Iineksen myin myöhemmin lemmikkikoteihin. Ensimmäisen poikueen jälkeen aloin himoita sinistä soopelia. Niinpä Hillevi astutettiin uudelleen, mutta vasta toisella yrityksellä se sai poikasia. Tai pitäisi oikeastaan sanoa poikasen, nimittäin Lyytin. Pieni toivottu sininen soopeli vaihtuikin valkoiseksi hattarapalloksi. Ihana Lyyti oli siitä huolimatta heti ja Lyytin myymisestä ei oikeastaan koskaan keskusteltukaan. Oli itsestään selvää, että Lyyti jää kotiin. Pienestä pallosta ei olisi uskonut miten itsepäinen ja arvonsatunteva neiti siitä vielä tulisi. Olen kutsunut tätä ketjua Hillevin kiroukseksi, sillä Lyyti on kuin valkoinen kopio kiukuttelevasta ja ylpeästä äitistään. Sekä tänä vuonna syntynyt Lyytin tytär Minda jatkaa mummonsa perintöä, tytöstä kuulee kyllä jos hän ei syliin halua tulla tai mennä boksiin. =D Lyytin synnyttyä koitin astuttaa Hilleviä uudelleen sinisen soopelin toive mielessäni. Hillevi ei kuitenkaan tullut enään tiineeksi, vaikka sitä yritettiin astuttaa liki kymmenen kertaa. Yritin myöhemmin saada sinistä soopelia aikaan parillakin eri naaraalla, mutta silti ensimmäinen sininen soopeli minulle syntyi vasta tänä syksynä- Lyytin tytär Jayla. 


Kuvan on ottanut Siiri H.
Syyskuu 2012
Hillevi innostui myös tänä kesänä hyppimään esteitä. Se hyppää hyvin, mutta on luonteeltaan joskin tulinen ja ilmaisee välillä kisoissa mieltään äänekkäästi. Nyt Hillevi on kuitenkin eläkkeellä noista puuhista kiitos Tiuhtin aiheuttaman loukkaantumisen. Kerroinkin aikaisemmin syksyllä blogissa tappelusta, joka viiden kanin laumassa oli tapahtunut. Tämän johdosta Hillevi muutti pois laumasta. Hillevi asustaa nyt ainokaisensa, Lyytin, kanssa. Täytyy sanoa, että nuo kaksi ovat kyllä niin paita ja peppu, etten voi välttyä miettimästä voisivatko ne tunnistaa toisensa?

Hillevi on minulle hyvin tärkeä, sillä niin paljon merkityksellisiä asioita on tapahtunut sen ansiosta. Hillevi on myös ollut aina luonteeltaan erityinen, ylpeä ja itsenäinen nainen. Hillevi tulee tuskin enään maailmalla pyörähtämään. Hillevi ja Lyyti ovat oman osansa maailmanvalloituksesta ja saavat viettää leppoisaa elämää poski poskea vasten nukkuen. 


5 kommenttia:

  1. oi hiltsu! muistan ku hypytin sitä joskus sillon kisoissa ja se oli ihan höpö :3

    http://siivujaonnesta.blogspot.com

    VastaaPoista
  2. haha hipsulalla on vähän tapana olla höpö... :D

    VastaaPoista
  3. Söpönen Hillevi <3

    Pitää ottaa tästä sun blogista toi hiton sanavahvistus pois, menee hermot :D

    VastaaPoista
  4. Ihanaa Hilleviä kiittää parantumattomasta soopelikuumeesta myös Hiltsun poika ja kaksi tyttärenlasta :)

    VastaaPoista
  5. Hiltsu on mahtava tapaus isolla T:llä :)

    VastaaPoista