31. joulukuuta 2012

2013

Uuden vuoden kunniaksi onkin hyvä listailla muutamia tavoitteita ensi vuodelle. Tässä meidän kanilan tavoitteet vuodelle 2013!

Jambo:
*leikkaus --> kavereita
*kisaaminen esteillä, klassautuminen kveisiin ja sieltä klassauksia
* petteilyä

Valtsu:
*petteilyn aloitus ja ulkomuodossa käynti

Jippo, Tiuhti, Esme ja Aino:
*viettää mukavaa kotielämää
*J, T ja A laihdutus !
*Jipolla ehkä saada into takaisin esteille kesällä ja kisailua?

Tupuna:
*mukava kotielämä

Stella:
*rohkaistuminen
*kaveri
*petteilyn ja ehkä estehypyn aloitus

Taavi, Toivo ja Toppe: 
*Taavi > eliittiin
*Toivo> klassauksia kvsta, ehkä vaikeeseen?? petissä käynti
*Toppe> klassauksia kvsta, petteily, leikkaus??

Soopelit:
*Jayla hyvät uml pisteet
*Diandra ja Jayla ehkä poikueet, petteilyä ehkä?
*Hillevillä ja Tinkellä leppoisa kotielämä

Venäläiset:
*Sopivat uml-pisteet jokaiselle
*Emil kolmas 95 --> valioituminen
*Onnistuneet poikueet
*Osa aloittaa petteilyn ja esteet
*Osalla leppoisa kotielämä

Hyvää uutta vuotta kaikille! :)

30. joulukuuta 2012

Esme

Kuulostaa vähän omituiselta, mutta Esme on tällä hetkellä vanhin kanini, vaikka olen omistanut kaneja reilusti yli kymmenen vuotta. Tämä johtuu kuitenkin siitä, että aikaisemmin minulla oli vain muutama kani kerrallaan lemmikkinä ja vanhemmasta polvesta kaikki kanit olivat suurin piirtein samanikäisiä.

Esme tuli meille vuonna 2009  aika yllättäen. Itse kääpiölupan hankkiminen oli kauan odotettu ja toivottu tapahtuma, vaikka nyt tuntuu hieman hassulta, että joskus sitä tosiaan halusi välttämättä kääpiölupan. Ennen Esmeä meille tuli jo yksi luppa, mutta se sairastui heti ja menehtyi muutamassa päivässä. Koska meille oli jo varattuna ranskanluppatyttö ja sen saapumispäivä läheni sekä halusimme tyttöjen olevan suht samanikäiset, alkoi uuden kääpiölupan löytymisellä olla kiire. Silloin Esmen kasvattaja Midnight Leap's -kanilasta laittoi minulle viestiä vapaana olevasta lemmikkitasoisesta sinisestä viittakuviollisesta luppalapsesta. Päätettiin varata Esme ja se kotiutuikin meille pari päivää Tupsun jälkeen.


Tupsu ja Esme olivat heti hyviä kavereita ja kasvoivatkin yhdessä. Esme on ollut poikasesta saakka luonteeltaan vähän rasavilli oman tiensä kulkija. Esme ei ole koskaan ollut kovin seurallinen ihmistä kohtaan ja poikasena se oli vähän nössö. Onneksi vanhentuessaan Esme on saanut onneksi temperamenttiä enemmän kuin tarpeeksi. Nuorempana Esme oli aika huomaamaton, se ei kerjännyt huomiota jaloissa, mutta ei myöskään tuhonnut mitään tai muuten häirinnyt.

Seuraavana syksynä Esmen saapumisesta aloin etsiä sille poikaystävää. Olimme suunnitelleet oikeastaan jo Tupsun ja Esmen saapumisesta saakka poikasia tytöille. Loppuen lopuksi poikaystävän etsintä johti siihen, että Geigo muutti meille. Esme ja Geigo pääsivät asustelemaan yhdessä ja tammikuussa syntyikin ensimmäinen omakasvattamani kanipoikue. Ensimmäisessä poikueessa poikasia oli kolme, mutta kukaan niistä ei jäänyt asumaan meille. Esme ja Geigo saivat kesän lopulla vielä toisen poikueen ja tällöin poikasia oli kuusi. Jälkeenpäin vähän harmittaa, etten pitänyt tästä poikueesta yhtään itselläni, sillä poikueessa oli muutama luonteeltaan erittäin ihana luppalapsukainen.














Poikasten jälkeen Esme asusteli jonkun aikaa yksin kunnes talvella koitti sitten hetki, jolloin Geigo leikattiin. Lupparakastavaiset pääsivät vihdoista viimein viettämään yhteisiä "eläkepäiviä". Jossain kohtaa Esme ja Geigo muuttivat asustelemaan Tupunan ja Valkon kanssa. Valkon kuoleman jälkeen Esme oli kuitenkin liian energistä seuraa Geigolle ja Tupsulle ja astui varsinkin poikaystäväänsä jatkuvasti. Sen jälkeen Esme on asustanut aina laumassani, jossa Tiuhti ja Esme ovat olleet ainoat pysyvät jäsenet ja muut puput ovat tulleet ja menneet. Nykyisin tyttöjen yhteisenä poikaystävänä toimii Jambo ja laumaan näyttäisi vihdoin löytyneen tasapaino, sillä aikaisemmin lauman kanssa oli vähän väliä kaikenlaisia hankaluuksia.

Esme oli pitkään kaneistani se kotipupu, joka ei ole koskaan saavuttanut mitään eikä ole osoittanut erityisiä taitoja mihinkään. Petissä Esme oli käynyt parit kerrat sen kummoisempia pisteitä saamatta. Siksi olinkin hyvin yllättynyt, kun Esme alkoi yllättäen osoittaa lahjoja esteille. Esmen ensimmäiset kisat (tai oikeastaan toiset, Esme oli joskus vuonna kivi ja keppi aloittelijoissa keskeyttämässä) olivat kyllä koko lailla fiasko, mietin itseasiassa miksi edes otin Esmen mukaan? Jostain neronleimauksesta kuitenkin Esme oli mukana Liljendalissa ja tavoite taisi olla päästä neljä estettä radalla. Esme pääsi jopa kuudennelle, tosin pudottaen kaikki esteet, mutta close enough. Otin kuitenkin Esmen mukaan Turun kisoihin, sillä Esmestä, Geigosta ja niiden lapsesta oli tarkoitus ottaa perhepotretti. Ilmoitin Esmen myös molempiin helppoihin ja ihan järisyttäväksi yllätykseksi Esme pomppi hienosti klassaukset kummastakin luokasta. Mikään kani ei varmaankaan ole yhtä paljon yllättänyt minua!














Esmen estelahjojen suhteen olin melkein alusta loppuun saakka hyvin pessimistinen, mutta kerta kerran jälkeen Esme jatkoi yllätyksiä. Toisena hyppykesänään Esme klassautui vaikeisiin ja hyppi sitä tasaisesti 1-3 virheellä. Päätin kuitenkin jättää Esmen eläkkeelle, sillä eliitti olisi joka tapauksessa liian vaikea luokka Esmelle, koska se ei pääse isoimpia yhdistelmiä paikaltaan/hiljaisesta vauhdista hyppäämällä, mikä on Esmen tyyli. Esmen hypyttäminen on myös melkoinen taitolaji, sillä Esmeen ei oikeastaan voi koskea radan aikana, muuten se lopettaa liikkumisen. Esmen kohdalla siis todellakin pätee se, ettei kani hypi ellei sitä huvita.

Esme on myös uskomattoman viisas kani. Esme on oppinut todella taitavaksi kerjäämisessä ja on myös hyvin seurallinen niitä kohtaan, jotka antavat sille herkkuja. Esme myös vie kaikki herkut piiloon Tiuhtilta ja Jambolta ja syö niitä sitten omassa piilossaan. Esme on myös iästään huolimatta todella hyvässä kunnossa ja pysynyt terveenä, joten uskoisin, että saamme nauttia tämän lupparouvan seurasta vielä pitkään.


28. joulukuuta 2012

VUOSI 2012

Löysin petsiestä viestin, jossa olin listaillut tavoitteita tälle vuodelle. Ajattelinkin nyt blogissa paljastaa miten vuosi on omistajan näkökulmasta sujunut. :)

Tavoitteena oli:
* kaikki pysyvät terveinä, eikä menetettäisi yhtään rakasta
* kaniparien ja ehkä lauman aikaan saaminen kaneista

* Jippo: klassautuminen eliitteihin, petin kokeilu
* Tiuhti, Tupuna ja Geigo: kotielämä terveinä, Tiuhtilla laihdutus
* Esme: kisailu, lisää vauhtia, vaikealle suoralle klassautuminen ja ehkä lisää klasseja kv-mutkalta
* Aino: kiva kotielämä, uusi ystävä, petteily ja ulkomuotoilu
* Taavi: vaikea mutka, kisoissa hyppiminen taitojensa mukaan (ei pelleilyä)

venäläiset ja soopelit:
*onnistuneet poikueet
*sopivat pisteet uml
*joillakin petteilyn ja esteilyn aloitus

JA KUINKA SE SUJUI?

Jippo:
* klassautui eliitteihin, mutta hyppyinto loppui loppuvuodesta
* pet-expossa petistä 92,5 mutta petteily ei ollut pojan mieleen

Jambo:
*aloitti esteilyn hyvin
*petteili kahdesti, parhaimmat pisteet 94,5

Tiuhti ja Tupuna:
*Tupsu vietellyt kotielämää; mutta myös terveysongelmia on ollut
*Tiuhti reippaili kesällä muutamat estekisatkin kuntoiluksi, mutta loppuvuotta kohden massua alkoi taas kertyä :p

Esme:
*klassautui molempiin vaikeisiin ja keräsi myös monia sijoituksia vuoden aikana

Aino:
*vietti vuoden lähinnä kotona
*loppuvuodesta yksi petti hyvin tuloksin; 95+ bis6, ulkomuotoon ei päästy, koska Aino on liian iso
c. caro

Taavi:
*Klassautui vaikealle mutkalle ja keräili hienosti klassauksia vuoden aikana (eliitti häämöttää enää 1 ja 2 klassin päässä)
*hypittiin taitojen mukaan joskus, toisinaan sählättiin ja loppuvuodesta ei kiinnostus pysynyt enää esteissä

Hillevi:
*vanha mamma "aloitti uudelleen" lyhyeksi jääneen esteuransa ja kunnostautui hyvin

Vuoden saalis, joskin siivotessani löysin kasan lisää ja
yksi serti ja kasa esterusetteja ovat vieläkin paikassa
nimeltä hukka.
Venäläiset:
*poikueet onnistuivat koko lailla hyvin, poikueita syntyi kaikkiaan kymmenen ja 54 kahdeksanviikkoista kasvattia lähti maailmaa valloittamaan- tai sitten jäi kotiin äidin helmoihin
*ulkomuodossa loistettiin, varsinkin loppuvuonna, yli odotusten. Myös saimme ensimmäisen sertin tai sertejä oma kasvateille. Oma kasvattini poseerasivat myös bispöydällä sijoin BIS1, BIS4 ja BIS7. Myös vuoden jv ja gg löytyvät meiltä.
*Topsu ja Toivo aloittivat esteilyn mallikkaasti ja lennokkaasti! Toivo kisaa jo kvta ja Topsu on kovasti sinne tunkulla myös suoralta.
*Muutama venkkulapsonen pyörähti myös petpöydillä, sijoin PPK2, PPK3 x2, PPK5 x3. Tämä vuosi oli petteilyjen kannalta hiljainen, kävimme vain kuudessa petissä koko vuonna.

*Kanit pysyivät suht terveinä, muutamalla oli jatkuvia lieviä terveysongelmia ja pari kania sai vammoja tappeltuaan toisen kanssa >.<
*Vuoden aikana jouduttiin hyvästelmään ihanat ja rakkaat ystävät Valko, Nana, Geigo ja Patricia. Kaikkea hyvää mussukat sinne pilvien päälle < 3
*Tiuhti, Jippo, Aino ja Esme (Hillevi) muuttivat asuttamaan samaa laumaa
*Muutenkin vuoden aikana saatiin aikaan monia naaraspareja ja äiti-tyttäret laumoja, hyvä puput

Lisäksi myös "uusilla" ja vanhoilla kasvateillani on mennyt hyvin niin esteradoilla, näyttelypöydillä kuin kotona mamman kainalossakin. :)

Vuoden aikana tapahtui myös muutama yllärijuttu... Tässä 2012 "parhaat palat" :D

Helmikuussa reissasimme kavereiden kanssa naapurimaahan kanivieraisiin, nimittäin Ruotsin LU:hun 2012! Oswald saapui kanilaan tältä reissulta tuomaan hiukan uutta verta ja samalla mukanaan suuren sydämen ja persoonan. < 3

Huhtikuussa kauan odotettu ja toivottu Pop x Cali poikue syntyi ja sain vihdoin varata oman "Pop"- lapsen! Jambo kotiutui meille kesäkuussa ja on täydellinen pakkaus viiksistä häntätupsuun.

Kesäkuussa syntyi myös meille pitkästä aikaa värillinen vauva! Ruskea soopeli Taavin tytär Diandra.

Elokuussa syntyi hyvin kauan odottamani ja toivomani sininen soopeli. Soma pullaposkinen Jayla. Hilleville ei koskaan sinistä lasta syntynyt, mutta onneksi sentään lapsenlapsi!

Ylläriksi meille syntyikin elokuussa risteytysvauvoja! Vaan ei omia, hoitolapsia. Itse olin kuitenkin hyvin innoissani saadessani seurata pienten täplälapsien kasvua. Vaikka äiti olikin muualta, isä löytyi kuitenkin kanilasta, nimittäin Taavi! Yksi pilkkutyttö jäi kotiin ja sai nimekseen Stella.

Joulukuussa koitti vielä viimoinen ylläri, sillä päätimme täyttää karvaisen kolon kanilassa- wiener Valtsu saapui taloon. Pojan kanssa vasta tutustutaan, mutta ihana ja niiiin wiener hän kyllä on! 

Ja itseasiassa vielä yksi ylläri on paljastamatta. Mutta mikä? Se selviää vasta ensi vuoden puolella! ;)

25. joulukuuta 2012

Kuvia Lyytistä

Kokonaan "julkaisematta" jääneitä kuvia joulukuun alkupuolelta. Kuvissa edustaa ikuinen teiniprinsessa Lyyti ja mammakin taitaa siellä taustalla kurkistaa.





Meidän porukalla joulu meni rentoutuessa. Myös puput olivat yhtä hymyä saatuaan jouluporkkanat. Lisäksi Myy muutti jouluna asustelemaan Tinke- äidin helmoihin. Miten siellä sujui joulu? :)

22. joulukuuta 2012

Pehmeä paketti

Näin loman alun kunniaksi päätin paljastaa teillekin vihdoin meidän lauman uusimman asukkaan. Tämä tulee monille varmaankin vähän yllätyksenä, sillä olen hillinnyt itseni enkä ole hiiskunut uudesta pupusesta kovin monelle, vaikka itse olenkin odottanut poikaa kotiin innosta soikeana. Mutta saanen esitellä teille syyn viime päivien hymyyn; valkoinen pörröinen wiener-poitsu Valtsu! Olen niin iloinen siitä, että olemme jälleen wienerellinen perhe. :-) Valtsu on aivan mahtavan kaunis ja upea pakkaus.


Psst. kannattaa pysyä näytön ääressä, sillä lähipäivinä on luvassa kaikkea kivaa ja muunmuassa lisää Valtsusta! :)

17. joulukuuta 2012

VH 2012

Muiden vanavedessä, vuoden hyppykani 2012 tulokset !

15. PLU-11 Quantum of Solace 101  sijoitus 2011: 38. pisteitä 49
16. Arild 98 sijoitus 2011: 4. pisteitä 166
26. Midnight Leap's Esmeralda 73 sijoitus 2011: 117. pisteitä 17
40. Starlit Sky 46
76. Fudgeeo Cookie 30
90. Popping 24
99. Stjärnebackens Jekatherina 20
149. Dakota Quil 11 sijoitus 2011: 47. pisteitä 41

Eli varsin hyvä hyppyvuosi! Hieno tulos etenkin Taavilta ja myös Jipolta, jolla alkuvuosi meni todella hyvin mutta loppuvuosi taas ei-niin-loistokkaasti. Mutta oikeastaan kaikista ylpein saa olla Esmestä ja Hillevistä, sillä poikien olen aina tiennyt osaavan hyppiä loistovasti, mutta Esme ja Hillevi yllättivät tänä vuonna. Esme klassautui vaikeisiin, ja suoraan sanottuna en olisi koskaan uskonut, että luppaneidistäni olisi moiseen temppuun! Hillevi kisasi vain pikkuluokkia, mutta olen yllättynyt yleensä siitä, että Hiltsu suostui esteitä hyppimään. :D

Junnuosastolta myös kelpo suoritus! Erityisesti Toivo vähän yllätti- onko meillä muka noin hyvin mennyt? :D Loppuvuodesta hyppimisen aloittaneet Topsu ja Jambo kipusivat jo kivasti listalle, vaikka kisoja ei ehtinyt kertyä kuin muutamat vuodelle. Hienot nuoret pojut! 

Listan huippuna meidän porukasta sitten Tiuhti, jolle listalle pääseminen yleensä oli hyvä saavutus- kisasihan Tiuhti vain muutamat kisat koko kesänä ja nekin kuntoilun vuoksi! Kaiken kaikkiaan kiva vuosi ja olen tyytyväinen kaikkiin hyppypupuihin, vaikka Jippo tulikin 12 sijaa listaa alaspäin viime vuodesta.


Kuvat on ottanut Maisu

8. joulukuuta 2012

Talvikuvia Stellasta

Sää on harmahko edelleen, mutta en silti voinut olla tarttumatta kameraan päivällä. Muutama ihan kelpo kuva sieltä loppuen lopuksi kuitenkin tuli!




Kuvissa Stella Nova, tutummin Stella

7. joulukuuta 2012

Vauvakuumetta

Ajattelin taas väliin postailla vähän kuulumisia. :)

Ihan aluksi on kyllä hiukan pakko marmattaa tuosta säästä. Olen odotellut selkeetä säätä jo viikon. Tekisi kovin mieli ulkoiluttaa kameraa, mutta minkäs teet. Ulkona on vaan niin harmaata ja lunta satelee hiljaksiin jatkuvasti. Ehkäpä huomenna olisi kirkasta taivasta? Tai jos ei ole, niin taidan taltuttaa kuvausintoa sisällä.

Pupulassa asiat on muuten normaalilla mallilla, mutta nelikon aitauksessa odotti tänään kiva yllätys. Nimittäin rääkyvä kiukkuinen Aino, joka taas kerran kovasti tahtoisi olla äiti. Aikku oli kyhännyt olkiin karvapesän ja kiukkuili nyt kovasti kaikille, jotka häntä tai pesää lähelle uskalsivat. Välillä kyllä iskee tuon nelikon kanssa epätoivo. Jippo on kova jahtamaan ja kiusaamaan Tiuhtia ja Esme ruoka-aikaan. Tiuhti kiusaa aina välillä Ainoa. Aino kiusaa valeraskaana ollessaan Tiuhtia ja Esmeä. Toisaalta Esmekin astuu joskus Jippoa. Joten kenen vika se nyt sitten on, että lauma on vähän rauhaton? Ehkäpä tappelupukarit saavat yrittää edelleen tulla toimeen, kun ei mitään karvatuppoja pahempia vammoja nahisteluista tule.

Oikeita vauvojahan meillä ei oikeastaan tällä hetkellä ole, vanhimmat pupulapset ovat kohta kolme kuukautisia. Niitäkään ei enää oikein vauvoiksi voi kutsua, niin isoja lapsukaisia ovat jo. Viimeisetkin pojat jouduin erottamaan eilen, sillä ne alkoivat nahistelemaan ruoka-aikaan. Urosten kanssa pitää olla aina todella varoivainen, mikäli niitä pitää samassa häkissä. Siksi erotankin pojat heti ensimmäisestä astumisesta, sillä meillä on kuitenkin kanila täynnä tyttöjen ja isojen poikien hajua eli hormoonit sekottavat turhan helposti pienet miehenalut.

6. joulukuuta 2012

Kanila part 2

Kuvailin jo tuossa jonkin aikaa sitten teille kanilan "uudemmasta puolesta" videoota mutta nyt se sitten vasta vihdoin päätyi tänne blogiin. :-) Kovin on taas häkkipaikat ehtineet kanilassa vaihtua videonkin jälkeen, kuten meillä aina, joten ei siis kannata hämmentyä, vaikka jotain kania ei näkyisi kummassakaan kanilavideossa. Mutta, enjoy!

Ps. uudemmille lukijoille, linkki ykkösosaan tässä!

5. joulukuuta 2012

Vuoden viimeiset pupupippalot

...Eli Äijälän pikkujoulut ulkomuodon merkeissä!

Äijälän sijaitsee siis Jyväskylän yläpuolella, joten ihan lyhyt näyttelyreissu ei kyseessä ollut. Auto starttasi matkaan kutakuinkin varttia vaille kuusi, kymmenen kaniboksia kyydissään. Paikan päälle ehdittiin sopivasti hiukan ennen kymmentä ja ei muuta kuin kanit häkkeihin ja venskujen arvostelua odottelemaan!

Osa kaneista ehdittiinkin arvostella ennen kuin palasimme syömästä, joten missasin arvostelut kokonaan. Laput kuitenkin kielivät siitä, ettei se ihan poskelleen ollut mennyt! Diandra oli saanut komeat 94,5 (oli näillä soopeli rop) sekä Osku 94,5, Marianne 94 ja Pica 93. Nämä kanit arvosteli siis norjalainen Per-Egil Hagen.

Seuraavaksi pöydälle pääsivät lapset ja heidän isukkinsa. Heidät arvosteli norjalainen Snorre Jacobsen. Itse seurasin arvostelua sormet ristissä, sillä kukaan kaneista ei meinannut ollenkaan osata istua nätisti. Kanien kiukuttelusta huolimatta pisteet olivat kerrassaan huikeat kaikilla, sillä Oswald, Emil ja Ansku saivat sertit!Äitini oli tietysti aivan riemuissaan, sillä Angelica on hänen kaninsa. Tämähän tarkoittaa myös sitä, että Oswaldilla on nyt kaksi sertiä, kuten myös kahdet näyttelyt kiertäneellä Emilillä! Ensi vuodelle on siis tiedossa kolmannen sertin metsästystä poikien osalta. :-)

Myös loput kolme pupua pääsivät koittamaan onneaan Marika Koivusen tuomaroimana. Nanna sai 94, Pahvi hienosti 94,5 ja Tinke ehkä vähän harmittavat 92,5 pistettä. Tinksu on kuitenkin jo puolitoistavuotias soopelinaaras, joka on saanut kahdet poikaset, joten sinäänsä huippupisteitä en odotellutkaan. Pääsipä kuitenkin Tinkekin vihdoista viimein näyttelypöydälle saakka.

Venäläisedustusta ei meidän jengin lisäksi ollutkaan, joten Angelica korjasi ropin isänsä ja veljensä nenän eestä. Näyttelyssä jaettiin hurjat 23 sertiä, joten todella kovatasoisia kaneja oli näytillä- tai sitten tuomarit olivat joulumielellä. :-) Eiköhän kuitenkin ollut ensimmäisestä vaihtoehdosta kyse. Bis-pöydälle oli siis kova tunku. Rodut, joista oli useampi sertin ansainnut kani, karsittiin roduttain bis-taistoon. Eli tanien ja luppien lisäksi myös minun venäläiseni. Tuomarit valitsivat Oswaldin jatkamaan ja totesinkin tässä vaiheessa, että tää oli nyt tässä, koska Oswald on kehno esiintymään ja bis- kilpailussa sitä edellytettäisiin. Vähän harmiksi ja ylläriksi, Oswald pudotettiin kuitenkin vasta viimeisenä bis-pöydältä. Tämän jälkeen ei muuta kuin nokka kohti kotia, jossa oltiin kympin aikoihin. Tästä oli hyvä jäädä pienoiselle näyttelytauolle. :)

Hyvää joulukuuta kaikille lukijoille! :)