30. joulukuuta 2012

Esme

Kuulostaa vähän omituiselta, mutta Esme on tällä hetkellä vanhin kanini, vaikka olen omistanut kaneja reilusti yli kymmenen vuotta. Tämä johtuu kuitenkin siitä, että aikaisemmin minulla oli vain muutama kani kerrallaan lemmikkinä ja vanhemmasta polvesta kaikki kanit olivat suurin piirtein samanikäisiä.

Esme tuli meille vuonna 2009  aika yllättäen. Itse kääpiölupan hankkiminen oli kauan odotettu ja toivottu tapahtuma, vaikka nyt tuntuu hieman hassulta, että joskus sitä tosiaan halusi välttämättä kääpiölupan. Ennen Esmeä meille tuli jo yksi luppa, mutta se sairastui heti ja menehtyi muutamassa päivässä. Koska meille oli jo varattuna ranskanluppatyttö ja sen saapumispäivä läheni sekä halusimme tyttöjen olevan suht samanikäiset, alkoi uuden kääpiölupan löytymisellä olla kiire. Silloin Esmen kasvattaja Midnight Leap's -kanilasta laittoi minulle viestiä vapaana olevasta lemmikkitasoisesta sinisestä viittakuviollisesta luppalapsesta. Päätettiin varata Esme ja se kotiutuikin meille pari päivää Tupsun jälkeen.


Tupsu ja Esme olivat heti hyviä kavereita ja kasvoivatkin yhdessä. Esme on ollut poikasesta saakka luonteeltaan vähän rasavilli oman tiensä kulkija. Esme ei ole koskaan ollut kovin seurallinen ihmistä kohtaan ja poikasena se oli vähän nössö. Onneksi vanhentuessaan Esme on saanut onneksi temperamenttiä enemmän kuin tarpeeksi. Nuorempana Esme oli aika huomaamaton, se ei kerjännyt huomiota jaloissa, mutta ei myöskään tuhonnut mitään tai muuten häirinnyt.

Seuraavana syksynä Esmen saapumisesta aloin etsiä sille poikaystävää. Olimme suunnitelleet oikeastaan jo Tupsun ja Esmen saapumisesta saakka poikasia tytöille. Loppuen lopuksi poikaystävän etsintä johti siihen, että Geigo muutti meille. Esme ja Geigo pääsivät asustelemaan yhdessä ja tammikuussa syntyikin ensimmäinen omakasvattamani kanipoikue. Ensimmäisessä poikueessa poikasia oli kolme, mutta kukaan niistä ei jäänyt asumaan meille. Esme ja Geigo saivat kesän lopulla vielä toisen poikueen ja tällöin poikasia oli kuusi. Jälkeenpäin vähän harmittaa, etten pitänyt tästä poikueesta yhtään itselläni, sillä poikueessa oli muutama luonteeltaan erittäin ihana luppalapsukainen.














Poikasten jälkeen Esme asusteli jonkun aikaa yksin kunnes talvella koitti sitten hetki, jolloin Geigo leikattiin. Lupparakastavaiset pääsivät vihdoista viimein viettämään yhteisiä "eläkepäiviä". Jossain kohtaa Esme ja Geigo muuttivat asustelemaan Tupunan ja Valkon kanssa. Valkon kuoleman jälkeen Esme oli kuitenkin liian energistä seuraa Geigolle ja Tupsulle ja astui varsinkin poikaystäväänsä jatkuvasti. Sen jälkeen Esme on asustanut aina laumassani, jossa Tiuhti ja Esme ovat olleet ainoat pysyvät jäsenet ja muut puput ovat tulleet ja menneet. Nykyisin tyttöjen yhteisenä poikaystävänä toimii Jambo ja laumaan näyttäisi vihdoin löytyneen tasapaino, sillä aikaisemmin lauman kanssa oli vähän väliä kaikenlaisia hankaluuksia.

Esme oli pitkään kaneistani se kotipupu, joka ei ole koskaan saavuttanut mitään eikä ole osoittanut erityisiä taitoja mihinkään. Petissä Esme oli käynyt parit kerrat sen kummoisempia pisteitä saamatta. Siksi olinkin hyvin yllättynyt, kun Esme alkoi yllättäen osoittaa lahjoja esteille. Esmen ensimmäiset kisat (tai oikeastaan toiset, Esme oli joskus vuonna kivi ja keppi aloittelijoissa keskeyttämässä) olivat kyllä koko lailla fiasko, mietin itseasiassa miksi edes otin Esmen mukaan? Jostain neronleimauksesta kuitenkin Esme oli mukana Liljendalissa ja tavoite taisi olla päästä neljä estettä radalla. Esme pääsi jopa kuudennelle, tosin pudottaen kaikki esteet, mutta close enough. Otin kuitenkin Esmen mukaan Turun kisoihin, sillä Esmestä, Geigosta ja niiden lapsesta oli tarkoitus ottaa perhepotretti. Ilmoitin Esmen myös molempiin helppoihin ja ihan järisyttäväksi yllätykseksi Esme pomppi hienosti klassaukset kummastakin luokasta. Mikään kani ei varmaankaan ole yhtä paljon yllättänyt minua!














Esmen estelahjojen suhteen olin melkein alusta loppuun saakka hyvin pessimistinen, mutta kerta kerran jälkeen Esme jatkoi yllätyksiä. Toisena hyppykesänään Esme klassautui vaikeisiin ja hyppi sitä tasaisesti 1-3 virheellä. Päätin kuitenkin jättää Esmen eläkkeelle, sillä eliitti olisi joka tapauksessa liian vaikea luokka Esmelle, koska se ei pääse isoimpia yhdistelmiä paikaltaan/hiljaisesta vauhdista hyppäämällä, mikä on Esmen tyyli. Esmen hypyttäminen on myös melkoinen taitolaji, sillä Esmeen ei oikeastaan voi koskea radan aikana, muuten se lopettaa liikkumisen. Esmen kohdalla siis todellakin pätee se, ettei kani hypi ellei sitä huvita.

Esme on myös uskomattoman viisas kani. Esme on oppinut todella taitavaksi kerjäämisessä ja on myös hyvin seurallinen niitä kohtaan, jotka antavat sille herkkuja. Esme myös vie kaikki herkut piiloon Tiuhtilta ja Jambolta ja syö niitä sitten omassa piilossaan. Esme on myös iästään huolimatta todella hyvässä kunnossa ja pysynyt terveenä, joten uskoisin, että saamme nauttia tämän lupparouvan seurasta vielä pitkään.


3 kommenttia:

  1. Minullakin vaikka on ollut kaneja jo lähemmäs kymmenen vuotta, niin kuitenkin tällä hetkellä vanhin on helmikuussa 4-v täyttävä pupu. Vanhemmat puput ovat jo nukkuneen ikiuneen, niin vähän nuorta porukkaa tällä hetkellä :)

    VastaaPoista
  2. Heheh, teit tän! :D ja hyvä tästä tulikin :)

    VastaaPoista
  3. Marika, sama juttu meilläkin, Tupsu & Esme täyttävät 4 vuotta helmikuussa :)

    Caro joo :D

    VastaaPoista