29. tammikuuta 2013

Ryppyjä rakkaudessa

Kanilassa tapahtui viikko sitten aika iso muutos, sillä erotin reilun vuoden yhdessä asustaneen nelikon. Olen aina välillä tainnutkin blogissa mainita nelikon ongelmista. Nyt tilanne on kuitenkin koko talven ajan huonontunut laumassa ja Aino & Jippo ovat olleet todella ilkeitä Esmelle ja Tiuhtille. Kummatkin tytöt alkoivat olla jo melkoisen stressaantuneita jatkuvasta nykimisestä, repimisestä ja jahtaamisesta ja varsinkin Tiuhti pelkäsi selkeästi Jippoa.

Päätin samaan syssyyn kokeilla heti uudenlaista laumaa, ja heitinkin Tiuhtin & Esmen kaveriksi Stellan. Stella on ollut aikaisemmin todella arka muita kaneja kohtaan, mutta vanhojen leidien kanssa ei ollut minkäänlaisia ongelmia. Joten nyt tytöt asustavat kolmisteen ja luultavasti viikonloppuna saavat seuraansa vielä yhteisen poikaystävän, nimittäin Jambon. On ollut kyllä ilo seurata kuinka omat kullannuput ottavat taas rennosti ja kummastakin on tullut taas seurallinen ja iloinen kani. Stellakin on tullut rohkeammaksi laumassa eikä enää säpsähtele turhia asioita. Ainot asia mistä tytöillä on erimielisyyttä, on nukkumisjärjestys. Nimittäin Tiuhti parkkeeraa aina itsensä mökin katolle Stellan ja Esmen väliin, mutta myös Stella haluaisi nukkua lämpimässä välissä. Siksi se salakavalasti odottaakin, että isot tytöt nukahtavat ja vaihtaa sitten paikkaa Tiuhtin ylitse ja koittaa väkisin tunkea itsensä lämpimään väliin. Mutta koska Tiuhtilla on vähän Stellaa enemmän massaa, se yleensä vain nojaa enemmän Esmeen ja Stella joutuu tyytymään vanhaan nukkumispaikkaansa. :D

Sen sijaan aitausta asuttamaan jääneet Jippo&Aikku eivät ole rauhoittuneet laisinkaan. Varsinkin ruoka-aikaan häkissä otetaan kunnon matsia, koska Jippo juoksentelee päin Aikkua ja Aikku huutaa ja raivoaa Jipolle kurkku suorana. Aikku käyttäytyy noin, koska se on melkeimpä koko ajan valeraskaana ja siksi ei pidä muista kaneista lähellään. Jipon käytökseen en oikein keksi mitään syytä. Jippo ei ole koskaan ollut muiden kanien suurin fani, mutta nykyään se on kyllä ihmistäkin kohtaan melkoisen aggressiivinen. Joku raivokohtaus sillä on jo nyt pidemmän aikaa ollut päällä. Toivottavasti kiukkukaksikkokin rauhottuisi, kun pääsevät viikonloppuna vaihtamaan kotia. Ajattelin kokeilla heille jotain häkkiä, jostai ei olisi muita kaneja hirveästi ympärillä. Joskos se rauhottaisi edes hieman tilannetta. 

28. tammikuuta 2013

LU 2013

Seuraa taas vaihteeksi näyttelyhypetystä, nimittäin viikonloppuna omistaja ja osa pupuista seikkailivat Jyväskylässä LU- näyttelyiden merkeissä. LU on isoin kaninäyttely, suomennettuna maanäyttely eli suomenmestaruus. Suomessa LU järjestetään toistaiseksi vain joka toinen vuosi, muissa pohjoismaissa joka vuosi. Anyway, kyseisten karkeloiden vuoksi herätyskello soi lauantai-aamuna 4:30 ja auto starttasi tuntia myöhemmin kohti Jyväskylää.

Itse näyttelyt menivät ihan hyvin  pari viikkoa ennen näyttelyä osuneet säät huomioon ottaen. Venäläiskuvio kun on lämpötiloille melko herkkä. Ensin todella lämmin ja heti perään hirmuisa pakkanen ei ole se paras säävaihtoehto venkkujen kuvioille. Enemmän kyllä ehkä haitaksi oli se, että pupuparat luulivat lämpimillä ilmoilla kevään koittaneen ja alkoivat vaihtaa karvaa... Venäläisistä parhaimmat pointsit eli 94,5 keräsi tällä kertaa Pahvi. Ne olivatkin jo pojan kolmannet 94 puoloset ja tälläkään kertaa serti ei jäänyt kauaksi, nimittäin toinen tuomari jo sitä ehdotti. No mutta, ehkäpä Pahvikin vielä joskus pääsee yli 94,5 kirouksesta. Muuten venäläiset saivat kaikki 94-93,5, lukuunottamatta Lumikkia, joka sai 93 ja Mariannea, jonka saldoksi kertyi 92. Lumikki asuu laumassa ja on siksi pienempi ja ei niin muhkea kuin yksin/kaksin asustelevat sisaruksensa. Onneksi tytöllä on vielä paljon aikaa kasvaa ja kehittyä. Mariannen pistesaldon taas selittää järkyttävä karvapilvi, joka oikein pölähti tytön turkista. En oikein ymmärrä, miten se onnistui juuri näyttelyssä heittämään turkkinsa täysin irti kun kotona se oli vielä hyvä. :D

Pahvi oli pisteillää vastakkaisen sukupuolen paras. ROP:n ja LU-13 tittelin sai kasvattini Aprikoosi pisteillä 95. Hieno venäläisnaaras onkin ja pisteensä täysin ansainnut, onnea vain omistajalle ja Adelalle! :) Palkintolistalle ylsivät meiltä loppuen lopuksi Pahvi, Jayla sekä sininen Myy ysinelosillaan ja lisäksi venäläisryhmä (94,5+94+94). Oho, tästä huomasinkin että olen kokonaan unohtanut pikkusopulamme. Minulla on nykyään tapana unohtaa kokonaan, että menossa hengailee mukana vielä muutama soopelikin, vaikka muuten venskut ovat kohtalaisen tehokkaasti soopelit kanilasta syrjäyttäneet. :D Mutta asiaan. Jaikkis sai ekoista skaboistaan hienosti 94,5 ja oli yllättäen myös ROP! Oikein hyvin Jaylalta, varsinkin kun tyttö on vielä pieni laps ja kylkeenkin on jostain ilmestynyt tumma pallon muotoinen pilkku.

hämmentynyt Pahvi

aamupaijaukset ja sapuskaa

It's mine!

Postauksen kuvamateriaalista vastaa Hanna !

Psst viimeiset hetket klikata sivupalkin kyselyä ;)

21. tammikuuta 2013

Turku 19.1.

Pikainen päivitys ilman kuvia- anteeksi siitä.

Turkusessa siis meidänkin poppoo pyörähti, vaikka reissu meinasin jäädä tekemättä pakkasesta johtuen auto-ongelmien vuoksi. Onneksi yhden naisen pelastuspartio Hattulasta riensi hätään ja päästiin kuin päästiinkin paikan päälle. Suurensuuret kiitokset hälle. :-) Pupuja oli tällä kertaa matkassa ihan kohtuullisen rajoissa menevä määrä, kahdeksan. Pidemmät puheitta, tuloksia tylsästi luetteloituna:

Petissä pyörähtivät:
Stella 93p
Toppe 94p
Ansku 94,5p + kuma käsiteltävyydestä
Myy 95,5p + lkv1 + kuma + ppk5
Toivo 95,5p + lkv1 + kuma + ppk4

Eli varsin upeasti ja hienosti! Vaikka täytyy todeta, että kahden kuukauden pettipanostuksesta ja tsemppailuista huolimatta Stellalla ei vaan näköään ole venäläisspirittiä tarpeeksi (vaikka se puoliksi sellainen itsekin on..). Nimittäin Stellan kanssa oli tosiaan panostettu pettikuntoon jo pidemmän aikaa ja venäläiset taas tuttuun tapaan napsin kynnet ja heitin bokseihin ja tulos on tämä, haha. :D No ei siinä mitään, venäläiset on hyviä pettikaneja juurikin siksi, ettei niitä tarvitse puunata, koska puput hoitavat homman itse.

Ulkomuodossa taas komeilivat:
Angelica 93,5
Bueno 93,5
Stjärnebackens Skoijig 93,5
Daydream 94 + kuma
Pacaya 94,5 + kuma
Starlit Sky* 95 + serti + ROP !

Esteillä loistivat enemmän tai vähemmän:
helppo suora: Toppe 1vp
kv mutka: Toppe 3vp, Toivo 8vp... (toivosta toivottomaksi.. :D)

Loppuviikosta palaillaan, mulla onkin nyt paljon uutta kerrottavaa, mutta nyt ei kerta kaikkiaan ehdi naputella pidempää tarinaa ennen weekendia Joten hyvää viikkoa kaikille ja palaillaan! :)

14. tammikuuta 2013

Luka & blogi

Ajattelin kirjotella taas väliin pelkän pälätyspostauksen. Kuten joku saattoikin huomata, blogi oli salaisena päivän ajan muutama päivä sitten. Tämä johtui siitä, että fiksailin "muille pupuille" (ei venakko, ei soopeli= muu pupu) uuden esittelysivun. Ihan hohdokashan se ei ole, mutta better. Lisäksi lisäisin blogiseen myös myytävät puput, eli ne löytyy nyt tuolta omasta välilehdestään (kaikki sinne klikkaamaan nyt ja rakastumaan). Venakkoja ja soopeleita en uusinut, sillä mulla on työn alla uudet kotisivut ja ajattelin, että venskujen esittely hoituisi sitten jatkossa sitä kautta. Soopelit saattaa vielä hypätä muihin kaneihin joskus tai sitten ne pysyy tuossa omassa välilehdessään. Anyways, se niistä uudistuksista. Kommenttia saa toki antaa, jos jokin näkyy hassusti tai muutenkin.

Sitten ilmoitusasiaa! Pistin aivonystyräni koetukselle ja väkersin saksalaiselle gentlemanille nimen; Luka. Luka on kotiutunut meille jo hyvin ja on luonteeltaan äärimmäisen mukava ja seurallinen poika. Muuta en juurikaan Lukasta tiedä, sillä minulla ei ole vielä sen arvostelukorttia ja Saksassa kaneilla ei ole papereita. Luka oli tosiaan Saksassa Eurooppanäyttelyssä näytillä ja sai siellä kunnioitettavat 96,5 pistettä. =)

Muista jutuista höpöttelen lisää viikonloppusella, mutta tässä lopussa haluaisin kysellä hieman teidän mielipiteitänne blogista. Luulisin, että blogi täyttää piakkoin vuoden ja siksi olisikin ehkä aika kerätä hieman palautetta. Ja koska olen myös huomannut, ettei blogeihin kovin aktiivisesti jakseta kommailla kehitysideoita, väkersin tuohon sivupalkkiin äänestyksen. Voit äänestää sieltä siis useampaa eri vaihtoehtoa, mitä haluaisit jatkossa blogissa kerrottavan. Lisäksi voit tietenkin myös kirjoittaa oman palautteesi/postaustoiveesi kommenttiboxiin anonyymisti tai nimimerkillä. Kaikki äänet ja kommentit ovat tärkeitä, jotta saisin kuvaa siitä, mitä te lukijat tahtoisitte enemmän blogista lukea. =)

12. tammikuuta 2013

Say hello to Mr. Mysterious

Pohjoismaalaisen veren sekaan muutti eilen aito eurooppalainen eksoottisuus, saksanmaalta! Poju kotiutui Suomeen jo joulukuussa, mutta asusteli aluksi muualla. Nyt saksalainen komistus muutti kuitenkin vihdoin kotiin. Tämä on siis se jo aikaisemmin vihjailemani mysteeri, josta en viitsinyt etukäteen niin paljoa hypettää, kun kani ei tosiaan vielä täällä majaillut. Poitsu on kotiutunut hyvin ja on oikein sievä ulkonäöltään ja myös reipas luonteeltaan. Nimi tosin pojalle on vielä mysteeri. :-)

8. tammikuuta 2013

Sisäpupuilua ja kaveriyrityksiä


Jambou on asunut nyt toistaiseksi sisällä mun kanssa ja pakko hehkuttaa kuinka mahtava sisäkani Jambo on! Jambo ei ole tuhonnut mitään eikä sotke häkkinsä ulkopuolelle lainkaan. Viikon oleskelun aikana lattialta on löytynyt kaiken kaikkiaan vain kolme papanaa, nekin kaikki ekana päivänä. Vaikea uskoa oikeesti Jambon olevan noin supersiisti, kun omassa kodissaan se ei aivan tälläistä taipumusta siisteyteen ole esittänyt. :D Iltaruokaa annettaessa Jambo heitti pellettikupin lattialle, mutta koska en yöllä alkanut enää imuroimaan, siivoili Jambo kaikki ruuatkin lattialta aamulla. :D Jambo on myös luonteeltaan ihanan rauhallinen ja seurallinen pupu. Niin ihanaa kun Jamboa rapsutellen telkkarin katsominen onkin, arvostan myös kovin sitä, että Jambo on hiljaa eikä riehu öisin. Tulee kyllä ikävä pientä miestä, kun Jambon kohta tallin puolelle taas palautan.

Muuten täällä on asiat aika ennallaan. Koitin viikonloppuna tehdä hieman uusia ystävyksiä kanilassa. Ensinnä koitin Tupunaa Viivin ja Pican kaveriksi, mutta siitä ei tullut kerta kaikkiaan mitään. Tupsu hyökkäsi heti raivoisasti Pican päälle ja Viivi hienon äidin tavoin puolusti heti tytärtään. Joten Tupsu sai lähtöpassit takaisin omaan mörköluolaansa. Kai se on sitten vain hyväksyttävä, että Tupsusta ei tule enää kellekkään kaveria. Niin raivoisaa käytöstä Tupsu on viimeisen vuoden aikana muita kaneja kohtaan osoittanut, etten uskalla kokeilla onnea enää yhdenkään naaraskanin kanssa. Leikattuja uroksiakaan ei Tupsulle kaveriksi oikein ole ja oikeastaan Tupsu kyllä vihaa esimerkiksi Jippoa eniten meidän kaneista. Noh viettäköön erakkomummo-elämää sitten.

Tupsun jälkeen koitin myös Hilleviä ja Lyytiä venskujen seuraan, mutta sekään ei toiminut. Aluksi kaikki meni hienosti, mutta sitten Pica jotain hupsuili ja pamautti kerran takatassujaan ja Viivistä kuoritui oikea leijonaäiti. Kyytiä saivat siis Hillevi ja Lyyti kumpainenkin, joiden kanssa Viivi oli kaikessa tyytyväisyydessä syönyt heinää hetkeä aikaisemmin. Sen jälkeen Viivi vartioi mökkinsä katolla babygirliään eikä Hiltsulla ja Lyytillä ollut enää mitään asiaa Pican lähelle. Empä ole aikaisemmin tälläisenkään leijonamamiin törmännyt. :D

Kolmas paritusyritys koski Jampsun morsiamia, Stellaa ja Sinttu- venskua. Aluksi tytsyt säikkyivät toisiaan kuin mitkä, varsinkin Sinttu, mutta asettuivat sitten. Olin jo varma, että niistä tuli ystävät, kunnes Sinttu alkoi jahdata Stellaa. En viitsinyt kiusata Stella-parkaa, kun hän on muutenkin vähän ujo tyttö ja oli tietysti heti aivan kauhuissaan Sintun käytöksestä. Lisäksi Stellalla ja Sintulla on kummallakin näyttelyt tulossa, joten ei olisi järkeä antaa tyttöjen repiä karvatupsuja toisistaan. Niinpä pelastin Stellan pahalta mustanokalta. Taitaa olla, ettei Stella vaan oikeen tunne itseään kotoisaksi venäläisten kanssa, vaikka itsekin puoliksi sellainen on. Seuraava kaveri Stellukalle on siis Jambo.

3. tammikuuta 2013

Hirvittävä kamaluus

Blogissa onkin kokonaan jäänyt etukäteen mainitsematta tänään tapahtunut kamaluus. Oikeastaan keksin aika extempore viime viikolla, että Jambon olisi nyt hyvä aika menettää miehuutensa! Jambon kastrointi ei ole ollut suunnitelmissa, mutta Jampsu on niin kovin seurallinen pupu ja vaikuttaa niin yksinäiseltä, kun en minäkään sitä koko kanien hoitoaikaa voi rapsutella. Jambo esimerkiksi murisee häkissään, jos näkee minun pitävän sylissä tai silittävän lähistöllä toisia pupuja. Lisäksi se pomppii koko illan häkkiään ympäri seuraten ihmisten jokaista liikettä, koska se haluaisi koko ajan rapsutuksia ja seuraa.  Joten siksipä päätinkin, että jos Jamboselle aika joululomalle saadaan niin sukukalleudet saavat lähteä. Olen itse vielä joululomalla, joten leikkaus tulee sopivaan väliin ja Jambo pääsee pian kavereiden seuraan. :)

Tänään siis noin kolmen aikaan toimenpide oli ohi ja hiukkasen ennen viittä Jambo oli jo takaisin tolpillaan, joskin huterasti. Aluksi Jambo meinasi vähän nuolla haavoja, ja siksi pistin sille kaulurin. Poitsu ei kuitenkaan pystynyt juomaan kauluri päässä eikä kunnolla syömäänkään ja lähinnä murjotti kaulurista. Kun Jambo aloitti vielä kaulurin irroitusoperaatiot lyömällä päätään häkin reunoihin, päätin että kauluri saa lähteä. Onneksi Jambo ei ole loppuiltana nuollut haavoja lähes laisinkaan, joten eipä kaulurille olisi ollut tarvettakaan. Nyt Jambou on taas hyvillä mielin ja ruokakin maittaa.

Jambou asustelee siis sisäpupuna nyt muutaman päivän ja sen jälkeen siirtyy takaisin omaan kotiinsa haavoja parantelemaan. Tyttöystävätkin on poikaa jo odottamassa, nimittäin siskontyttö Stella ja venäläisneitonen Sinttu. Jambo on varmasti aivan  onnessaan sitten kun tyttöjen luokse pääsee. :)

Olen myös unohtanut mainita blogissa, että venkkutyttö Minda muutti uuteen kotiin joulun jälkeen. Painotan venäläisissä ruskeeseen väriin, joten siksi päätin, että jompi kumpi sinisistä tytöistä muuttaa uuteen kotiin. Koska hyvä koti löytyi heti tutusta paikasta kysyttäessä, muutti Minda sinne. Myös kaksi Viivin "lasta" (=äitinsä kokoiset kolmikiloiset kumipallot) muutti eilen yhteiseen uuteen kotiin ja voi että, kun nyt on hassua ruokkia neljän sijasta kahta kerjäävää palloa!