15. huhtikuuta 2013

Kevättä ilmassa

Vähän kuulumisia taas kiireisen viikon keskelle. Kuvituksena toimivat viikon vanhat kuvat Jambousta. Myös paljon kuvia poikasista jne odottaa vielä koneella julkaisua, en vaan saa revittyä aikaa niiden käsittelyyn. Ehkä pitäisi kuvata vähemmän kerralla, kun muuten en saa osaa koskaan nettiin saakka. =D

Poikashypetystä sen verran, etten ole olleskaan muistanut mainita blogissa soopelivahvistuksestamme. Tinksu sai siis jo parisen viikkoa sitten sinisen soopelipojan. Poitsu on jo nimetty Hosuliksi ja jää kotiin. Ei toisesta raaski luopua, kun hää on ainot lapsi ja syntyi vielä mun synttäreinä. Piti kyllä mainita pojasta jo aikaisemminkin, mutta ajattelin, ettei se selviä millään yksin. Ajatus synttärivauvan kuolemasta tuntui niin masentavalta, etten viitsinyt hehkuttaa poikaa oikein kellekkään. Hosu on kyllä nimensä veroinen poika, perinyt "parhaimmat" puolet kummastakin vanhemmastaan (isänä toimii siis Toppe) ja on aivan mahdoton vipeltäjälapsi. Hauskinta on, että Hosuli on ainoana lapsena hieman pyöreämmän puoleinen, mutta kipittää silti maha maata viistäen tuhatta ja sataa jatkuvasti. ♥

Lisäksi Geisha eli "Kara" sai viime viikon lopulla kahdeksan poikasta, joista yksi tosin oli syntynyt kuolleena/kuollut. Loput seitsemän voivat hyvin ja lämpimästi. Kara itse on kyllä tällä hetkellä valitettavan laiha, sillä Karkilla on aina tapana panostaa äiteyteen 110%:sti. Siksi se on myös repinyt itsensä taas kaljuksi, tummien kylkilaikkuen ilmestymistä odotellessa siis. :D Onneksi alkuinto on jo laantunut ja Kara muistaa jo vähän syödäkin vauvojen hoivaamisen välissä.

Tänään myös siivoilin vähän Hiltsun ja Lyytin häkkiä ja siinä samassa Jiponkin. Jippohan asuu tällä hetkellä yksin, mutta välillä käy leikkimässä hiukan hippaa neitien kanssa. Tai oikeastaan Hillevin, Lyyti ei erityisemmin välitä Jiposta ja käyttää vapaanaoloaikansa mielummin venäläispojille keikistelyyn. ;) Hiltsu ja Jippo kuitenkin tykkäävät telmiä yhdessä ja niillä on ihan omat juttunsa. En ole nähnyt kenenkään kanien aikaisemmin leikkivän noiden tavalla. Aluksi luulin, että ne koittivat astua toisiaan mutta oikeasti ne vain jahtaavat toisiaan ja heittäytyvät toistensa päälle makaavaan. Tänään Hillevi jopa heittäytyy selälleen maahan vaikka kuinka monta kertaa, sillä hällä oli niin hauskaa. Nämä kaksi pitävät kyllä aikamoista rallia keskenään, ja minun pitikin tänään ottaa Jippo puolen tunnin päästä takaisin omaan häkkiinsä, sillä se oli ihan puhki juoksemisesta, mutta ei malttanut lopettaa. Hillevillä taas ei moista ongelmaa ole, tehomummi jaksaisi vetää kuperkeikkoja varmaan kolme päivää putkeen menosta päätellen. :D

Tein myös Jipolle pari viikkoa sitten laajennuksen sen 140cm tehdashäkkiin komppareista. Vaikka sisustin aitauksen kaikilla mahdollisilla virikkeillä ja leluilla, Jippo päätyi vihaamaan sitä. Jipsu asuu mielummin pienemmässä tilassa ja juoksee lenkit tallin käytävällä riehuen purusäkkien kanssa. Aitauksen ongelma oli ilmeisesti aita itse, Jiposta oli kerta kaikkiaan inhottavaa, ettei siitä päässyt läpi. Jippo on muuten tullut paljon parempituulisemmaksi ja muutenkin takaisin omaksi ihanaksi itsekseen yksin asuessaan. En tiedä mikä siinä on, mutta mitä ilmeisemmin Jippo asuu mieluiten omassa rauhassaan vaikkakin sitten kymmenen kertaa pienemmässä tilassa. Ihanaa kuitenkin, että "syy" Jipon kiukutteluun selvisi ja poika on taas oma itsensä! :-)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti