29. toukokuuta 2013

Isot lapsoset

Uusia kuvasia Nannan poikueesta. Yksi tyttönen matkasikin jo uuteen kotiin viikonloppuna, eikä siksi ole kuvissa. Tämä poikue on kyllä todella ihana niin luonteiden kun poseeraustaitojenkin puolesta. :)



Montana 
naaras, jää kotiin

Idaho
naaras, varattu

Colorado
uros, vapaa

 Arizona
uros, vapaa


 Oklahoma
uros, jää kotiin



Michigan
uros, vapaa

28. toukokuuta 2013

Salo 26.5.

Salossa oltiin tosiaan esteilemässä ja pettipuolella sunnuntaina. Mukava joskin hiukan kiireinen pupuilupäivä.

Petissä olivat Jambo sekä venskuttimet Toivo, Sinttu ja Myy. Jambo sai mukavat 93,5, ehkä vähän liiankin hyvät siihen nähden että Jambolla oli a) karvanvaihtoraja b) Jampsu vihaa selälleen kääntämistä eikä siihen suostunut näyttelyssäkään. Jampsunen oli myös tuomarin suosikki ja sai palkinnoksi herkkuja korissa. Itseäni nauratti tämä palkinto kovasti, koska tunnistin korin heti samaksi, joka annettiin YLE:llä puoliseitsemän ohjelmassa vierailessamme Maisun pupuille. Jambo sai myös palkinnon puhtaista tassuista, mikä oli aivan superihanaa, koska olen niiiin kauan tavoitellut jollekin kanille kumaa puhtaista tassuista! Jambon tassut olivatkin kyllä ihan valkoiset, tosin ansio on kanissa itsessään, koska minä en niitä ollut edes pessyt ennen näytsiä. :-D

Venskuilla meni tuttuun tapaan hyvin, Toivo ja Sinttu saivat 95 ja sotanorsu alias Myy 95,5 pistettä. Myy karsiutui BIS-pöydältä pois, mutta muita palkintoja tuli kyllä ihan kiitettävästi. Sinttu ja Myy olivat lkv1 sekä venskut saivat kumia mutten muista mistä tai kuka sai mitäkin. Lisäksi Sinttu sai kovetettuja ruisleipiä "timmein mimmi"- lahjotuspalkintona.

Esteilemässä olivat siis helpossa Toppe, Stella ja Osku. Jälkimmäiselle kahdelle nämä olivat toiset kisat. Osku ei oikein vielä jaksa nostaa peppua tarpeeksi, mutta hauskaa ylienergisellä pojalla tuntuu olevan kisoissa, joten mikäs siinä sitten. Virheitä tuli varmaankin joku 4, mutta vauhtia oli mukavasti. Stella hyppeli komeasti toisella kiekalla yhdellä virheellä, joten Stella sai ensimmäisen klassauspisteensä. Toppe hyppi upeasti ja vauhdikkaasti puhtaalla radalla maaliin ja sijoittui myös luokan kolmanneksi.

Keskivaikeassa kilpailivat Toivo ja Jambo. Jambo hyppi nätisti, mutta teki kaksi virhettä, joista toinen oli kyllä vähän turha. Halvtvåan- kirous.......... Toivo sen sijaan pisti töppöstä toisen eteen tokalla kiekalla ja pääsi maaliin kera yhden virheen ja ensimmäisen kv-klassinsa! Toivokin osaa kunhan vain viitsii... jos viitsii ;) Alla videot kv pupujen suorituksista ja muutamat napsut radoilta. Kuvat on ottaneet Caro, Saga, Miia ja Siiri.
















Video Toivosta: http://www.youtube.com/watch?v=cbHvRuMdIKc&feature=youtu.be
Video Jambosta: http://www.youtube.com/watch?v=tR4A-owCVC0&feature=youtu.be

27. toukokuuta 2013

Marja ja Sini - ensimmäiset kanini

Tämä postaus onkin nyt blogin sadas postaus ja sen kunniaksi ajattelin toteuttaa yhden toivepostauksen. Vaikka oikeasti näitä luultavasti olisi enemmän, poistin nimittäin joskus blogin ihan ensimmäisistä postauksista osan. Silti hieno tasaluku ja lukijoitakin on kertynyt jo noin 70, huisia! Nyt onkin hyvä palata hiukan menneisiin ja tämä postaus käsitteleekin ensimmäisiä kanejani.
------
Ensimmäisen kanini sain alle kouluikäisenä, kun halusin kovasti kissaa. Kissaa en kuitenkaan saanut, mutta päätettiin, että kaksi kania meille voisi tulla. Itsehän en tästä tiennyt mitään ennen kuin kummitätini oli kerran vain tuonut puput meille. Kaneja oli kaksi tyttöä ja ne olivat ranskanluppia. Minä sain vaalean kanin (=luonnonisabella) omakseni ja pikkuveljeni ruskean (=luonnonharmaa). Sitten olikin nimien keksimisen aika, mikä ei ollut kauhean helppo homma. Minun ja veljeni nimiehdotukset kun olivat Juotsen ja Sininen. Äitini totesi, että ei käy ja sitten minä keksin Marjan ja veljeni saatiin lopulta taivuteltua siihen, että kanin nimi olisi lyhennettynä Sini.

Marja ja Sini tulivat meille keväällä ja seuraavana talvena meitä odottikin iso yllätys. Nimittäin kerran äitini näki vilahdukselta kanien karsinassa jonkin kolmannen otuksen. Menimme heti tutkimaan asiaa ja vähän kanien olkipaalikasaa kaivettuamme löysimme pupujen kaivaman tunnelin, jossa oli poikasia. Poikaset olivat jo sen ikäisiä, että alkoivat liikkua ulos pesästä ja olkipaalien sisällä olevista tunneleista. Tämähän oli tietysti melkoinen ylläri, kun kummankin kanin piti olla tyttöjä. Äitini oli epäillyt Marjaa pojaksi jo aikaisemmin, mutta kävimme tarkastamassa asian eläinlääkärillä ja Marja todettiin tytöksi.

Marja lähti heti leikkaukseen, koska emme halunneet poikasia. Siellä selvisikin, että Marjalla oli piilokivekset, joten eläinlääkärikin oli sitä tytöksi luullut. Leikkauksen jälkeen laitoimme aluksi Marjan ja Sinin eri karsinoihin, mutta ne raapivat kumpikin koko ajan oviaan ja olivat niin surkeita, että laitoimme ne takaisin yhteen. Marja osoittautuikin täydelliseksi poikasten hoitajaksi ja hoisikin niitä enemmän kuin Sini. Poikaset nukkuivat aina Marjan korvien alla ja muutaman kerran ne yrittivät myös imeä maitoa isukista. :D

Ekat poikaset annettiin kaikki tähän lähistölle uusiin koteihin ja sitten meille koittikin ylläri numero kakkosen aika... Nimittäin Marjahan oli ehtinyt astua Sinin uudelleen heti ensimmäisten poikasten synnyttyä. Huomattiin siis heti entisten poikasten lähdettyä, että Sinillä ja Marjalla oli taas uusia poikasia, koska yhtenä päivänä ne olivat kantaneet kuolleen poikasen häkkinsä puolelle pesästä. Kurkistettiin sitten paalien taakse ja siellähän niitä oli taas.

Nyt myöhemmin ollaan ihmetelty, että ihmeen myöhään poikasia ilmestyi, koska lupat olivat kuitenkin jo melko lähellä yhden vuoden ikää ensimmäisten synnyttyä. Poikueissa oli poikasia 6 ja toisessa 7, mutta en kyllä nyt yhtään muista kumpi poikue syntyi ensin. Myöskään toisesta poikueesta ei jäänyt meille poikasia kotiin, vaan ne kaikki annettiin lähistölle ja tutuille. Yhden poikasen olisimme halunneet pitää ja se olikin jo nimetty Kaunottareksi, mutta se paljastui pojaksi. Kaunotar asusteli meillä johonkin neljän kuukauden ikään ja sitten se muutti tutuillemme. Siellä se elikin melko vanhaksi ja kuoli vain pari vuotta ennen Marjaa.

Poikasten jälkeen Marja ja Sini pääsivät takaisin leppoisaan arkielämäänsä. Ranskikset asustivat talvet tallissa ja kesäisin ne pääsivät pihallemme isoon ulkotarhaan. Marja ja Sini olivat hyvin leppoisia ja laiskoja kaneja, Sini jaksoi joskus hiukan kaivella ja touhuta, mutta Marja ei kyllä juuri ikinä. Luonteeltaan ne olivat hyvin kilttejä ja ihmisrakkaita. Ruoka oli varsinkin Marjalle ykkösjuttu ja siitä onkin monta tarinaa. Esimerkiksi kerran olin ollut kanien luona silittelemässä Siniä ja makoilin siellä pupujen häkissä hienoin olkihattuni päässä. Vasta lähdettyäni sieltä huomasin, että Marja oli syönyt hatun takaosan Siniä silitellessäni. Hauskinta on, että meiltä löytyy kuvia minusta ja Sinistä, joissa näkyy takaosalla Marja syömässä hattua. :D Kuvienottohetkellä ei vaan kukaan huomannut Marjan luvattomia touhuja.

Kerran kokeilimme myös ulkoiluttaa Marjaa ja Siniä valjaissa. Siitä ei oikein tullut mitään, koska Sini juoksi valjaissa niin kovaa, että pikkuveljeni kaatui maahan. :D Kerran Marja ja Sini myös karkasivat. Joko minä tai veljeni oli unohtanut pupujen ulkotarhan oven auki yöksi ja Marja ja Sini olivat tietysti lähteneet lenkille. Onneksi ne olivat vain käyneet kaivamassa äidin kukkapenkin ylös ja menneet sen jälkeen tyytyväisinä tallin käytävälle nukkumaan, josta äitini ne sitten löysi. Säikähdettiin kuitenkin kaikki kovasti ja sen jälkeen kanien häkin oven kanssa oltiin erityisen tarkkoja.

Marja, Lulu & Valko
Vuoden 2005 keväällä koitti surun päivä, kun Sini nukkui pois. Marja masentui tästä aivan täysin, koska ne olivat olleet Sinin kanssa seitsemän vuotta täysin paita ja peppu. Marja ei syönyt enää kunnolla, se hautasi vain itsenä olkiin eikä tullut enää edes ovelle vastaan. Olimme hyvin peloissamme ja aloimme jo kaikki olla melko varmoja, että myös Marja kuolisi. Totesimme, että Marjalle oli pakko saada uudet kaverit nopeasti. Niinpä meille saapuikin kaksi uutta tyttökania, Valko ja Lilli. En ikinä unohda Marjan ilmettä, kun se näki uudet kaverinsa ensimmäistä kertaa. Marja nousi olkikasasta istumaan ja nosti korvansakin ilmaan. Sen ilme oli niin iloinen ja samalla aikaa hämmästynyt ja utelias. Valko ja Lilli luultavasti pelastivat Marjan, sillä niiden seurassa se piristyi heti.

Marja oli koko ikänsä todella terve. Vanhemmiten siltä kyllä meni kuulo ja luultavasti myös näkö ainakin osittain. Hajuaisti sillä kyllä toimi ja se löysi aina tiensä ruokakupille nenän avulla. Olikin hassua, kun ruoka-aikaan Marja ei reagoinut mihinkään ääniin, mutta aina melko nopeasti sen nenä alkoi väpättää ja sitten se tulikin jo nopeaa vauhtia ruuan ääreen. Käytin Marjaa vanhoilla päivällä myös paljon ulkona valjaissa pomppimassa.

Syyskuussa 2008 yhtenä iltana menin vielä viimeistä kertaa sanomaan kaneille hyvää yötä ja silloin huomasin Marjan nukahtaneen ikiuneen. Olin juuri puoli tuntia aikaisemmin käynyt viemässä kaneille ruokaa ja silitellyt niitä ja Marja oli ollut aivan pirteänä. En normaalisti enää mene edes ruokkimisen jälkeen kanien luokse, mutta tuona iltana satuin menemään. Se oli tietenkin äärimmäisen surullinen päivä. Vaikka tiesin, että Marja oli saanut hyvän 10 vuotta pitkän elämän, silti Marjan menetys oli todella raskasta. Olin saanut Marjan hyvin nuorena ja olin hoitanut sitä koko sen elämän. Marja oli minulle rakkain lemmikki. Myöhemmin olen kuitenkin ajattelut, että onneksi Marja sai lähteä tuolla tavalla, kavereidensa ympäröimänä, juuri syöneenä ja tutussa kodissa. Marja antoi meille ihanat kymmenen vuotta. Olen niin onnellinen ja kiitollinen, että sain omistaa niin mahtavan täydellisen kanin. 

22. toukokuuta 2013

Kuka söi poikasten viikset?

Paljon on taas tapahtunut lyhyessä ajassa. Tänään ihana soopelityttömme Tinke lähti uuteen kotiin, tähän ihan lähelle. Siellä Tinkeä odottaa leikattu poika kaveriksi.

Huomasin jo oikeastaan viime viikolla jotain hyvin hassua. Nimittäin kaikilta Nannan poikasilta on viikset lähestulkoon kadonneet eikä äidillä itselläkään ole ollenkaan viiksiä. :D Ainoastaan yhdellä poikasella on pitkiä viiksiä, muilla ne ovat enemmän tai vähemmän poikki. Onkohan tämä yksi poikanen popsinut kaikilta muilta viikset? En oikeastaan tiedä, mutta joku ne on ainakin syönyt. Kummallista. Toivottavasti ne kasvavat kohta takaisin. :D

Lisäksi kanilassa on uusia ystävyksiä! Heitin Stellan ja Jipon yhteiseen kämppään eilen ja no, ne olivat kuin aina yhdessä olisivat asustaneet. Tämä on varsin hassua, koska yleensä mun tutustuttamisoperaatiot päättyvät ennemmin tai myöhemmin huonosti. Mutta Stella ja Jipsu ovat ihan bestiksiä, nukkuvat vierekkäin ja pesevät toisiaan. :)









20. toukokuuta 2013

Toppe kesälaitumilla

Topsu pääsi nauttimaan kesäilmoista ulos. Sain Topsusta pitkästä aikaa myös kuvia. Topsun kuvailussahan ongelmana on se, että Topsu seuraa kaikkia ihmisiä koko ajan, erityisesti minua. Siksi en saa siitä mitään kuvia, koska Toppe juoksee ihan koko ajan perässäni. Nyt onneksi sain vähän kuvailuapua ja sain parit napsut aikaiseksi aina ennen kuin Topsu ryntäsi takaisin syliini. :') 

Topelle koittaa tässä muutenkin jännät hetket, sillä Topsu pääsee kohta leikkattavaksi. Sen jälkeen pojalle keksitäänkin jostain tyttöystävä kaveriksi. 








19. toukokuuta 2013

Voikukkia

Kesän ensimmäiset voikukat olivat ilmestyneet viikonloppuna. Karan poikaset pääsivätkin vähän maistelemaan nurmikkoa. Tästä poikueesta on vapaana kaksi naarasta ja yksi uros poikanen.





Ps. Päivitin myytävänä -sivun, eli sinne kannattaa nyt omaa nöpönenua etsivien ja muiden uteliaiden kurkata. :)

Vautsi Valtsu ja Tuuria Tuurissa

Nyt pari näyttelypäivää pähkinänkuoressa.

ASKOLA 19.5.
Tänään tosiaan vietettiin leppoisa näytsipäivä kohtuullisen lähellä. Mukana oli naurettavan vähän kaneja- vain kolme. En edes muista, koska olisin ollut vain muutaman kanin kanssa näyttelyissä. :D Ei siinä, kolmessa kanissa on omat hyvät puolensa ja eipä tarvinnut ainakaa bokseja raahata pahemmin. Muutenkin näyttely oli pieni, mikä oli ihan mukava seikka. Omat venskuttimeni olivat näyttelyn viimeiset kanit numeroilla 61 ja 62.

Mukana oli tosiaan Valtsu ja venäläispojat Vincent ja Bonbon. Valtsu pääsi melko alkupäivästä arvosteluun. Valtsuliini oli kyllä hyvässä kunnossa ja ei tuomarillakaan ollut moitteen sijaa, sillä Valtsu sai  hienot 95 eli ensimmäisen sertinsä! Myös venskupojilla meni hyvin, he saivat kumpainenkin tänä keväänä hyvin tutuksi tulleet 94,5 pistettä.

Näyttelyssä jaettiin kuusi sertiä sekä yksi 95,5, joten bis-pöydälle ei ollut mitään karsintaa. Valtsu istui nätisti bis-pöydällä. Tuomari sijoittikin Valtsun neljänneksi eli Valtsu oli BIS4!



TUURI 4.5.

Tuurin tuli siis tehtyä pieni maakunta-matka kaksi viikkoa sitten. Mikäs siinä, matkaseura oli mitä parhainta ja perilläkin oltiin ysin pintaan (en varmaan koskaan ole ollut näin ajoissa näyttelyissä??). Mukana olivat Valtsu ja nuoret venäläiset sekä petteilemässä Toivo ja Myy.

Ulkomuodossa meni ihan hyvin. Valtsulla oli aika paljon karvanvaihtoa ja se sai 93,5. Nuoria venäläisiä oli mukana Federica, Bonbon, Kismette, Cinderella ja Vincent. Kaikki saivat pisteitä 93,5- 94,5 eli sellaista hyvää keskitasoa. Päivän lopuksi Valtsu sai vielä ryp:in, eli paras suuri rotu -palkinnon. :)

Petissä olivat siis Myy, Toivo, Vincent ja Cinderella eli Sinttu. Ensimmäiseksi arvosteluun meni Vincent, joka sai 92,5 pistettä. Vincentillä oli vielä karvanvaihtelua hiukan. Seuraavaksi arvosteluun meni Sinttu ja olin kyllä vähän hämmästynyt, kun tuomari huusi että kani numero diipadaapa saa 96 pistettä. Piti mennä ihan paperista tarkastamaan, mutta  niinhän siinä luki ja silmien rähmistäkin oli vielä lähtenyt puoli pistettä, hupsista. :D Seuraavaksi arvosteluun pääsivät meidän kokeneet konkarit eli Toivo ja Myy. Myyllä oli vähän jäänyt tuo viiden pisteen kohtiin panostus ja pisteitä lähtikin sitten tassuista sun muista viiden pisteen kohdista 1,5... Myy sai silti hyvät pisteet 93,5 eli olisi kannattanut ehkä sittenkin panostaa hiukan. Toivolla menikin sitten upeasti ja pisteiksi tuli 95.

Palkintojen jaossa saatiinkin sitten jos jonkinmoista rusettia. Vincent, Toivo ja Sinttu olivat luokkavoittajia. Lisäksi Toivo sai 5p:n kohdista kuman sekä Myy kuman turkista, yleiskunnosta ja käsiteltävyydestä. Niinhän siinä sitten kävi, että Sinttu otti ja voitti koko petin ja Toivo vielä hyvänä kolmosena palkintosijoilla. Myös kasvattini Annabella oli hienosti bis-sijoilla, viidentenä. :)

14. toukokuuta 2013

Kevät-tunnelmissa

Taas väliin vähän enemmän kuulumisia. :) Ensinnäkin huomasin, että Tuurin näyttelypostaus on kokonaan unohtunut. Koska kuitenkin näitä näyttelyjuttuja näyttää nyt tursuavan joka nurkasta, niin kirjoittelen Tuurin hippaloista sitten samalla kuin päivittelen ensi viikonlopun Askolan zembaloiden tulokset.

Ilmat ovat olleet nyt niin mukavat, että viikonloppuna muutama pupu pääsi muuttamaan jo ulkohäkkeihin. Lyyti ja Hillevi muuttivat varjoisampaan ulkohäkkiin ja isompaan heppatarhan nurkille sitten taasen Tiuhti, Jambo ja Esme. Ulkopupsut ovat olleet tyytyväisen oloisia pihalla ja tykänneet kivoista säistä. :)

Joku saattoikin ehkä ihmetellä, miksi Stella ei enää asu nelikossa. Stellan piti muuttaa myös ulos, mutta huomasin siinä siirrettäessä, että Stellulla oli todella pahan näköinen tulehtunut haava taipeissa. En yhtään tiedä mitä on tapahtunut. Stellaa en siis tietenkään uskaltanut ulos laittaa asumaan ja aloitettiin heti tulehduksen hoito. Täytyy kyllä sanoa, että kolmessa päivässä on tapahtunut suorastaan ihmeitä ja valtava tulehtunut läiskä on enää ihan pieni rupi. Ajattelin kuitenkin, että Stellalle katsotaan nyt tässä uusi kaveri, koska kolmen kopla varmaan kiusaisi tytsyä uudelleen yhdistettäessä. Stella on muutenkin vähän tollainen herkkis neiti ja nuo kolme taas ovat aikamoinen rymylauma. Olenkin jo vähän juoksutellut Jippoa Stellan kanssa, joten letsii mitä tästä seuraa. :)

Lopuksi vielä kuvat Nannan poikasista, isoja ja söpöjä höpönassuja ovat he jo. Kolme ihanaa poikaa on näistä vielä vapaana. :)

naaras, varattu

Montana "Hannah", naaras jää kotiin

naaras, varattu

Michigan, uros

Oklahoma, "Max", uros jää kotiin

Arizona, uros

Colorado, uros


10. toukokuuta 2013

Voihan Tiuhti

 Tiuhti on taas astetta enemmän hassu. Nimittäin eilen vastassa odotteli tälläinen jokseenkin kalju kani ja siivotessa löytyi myös melko jättimäinen pesä mökistä. Hieno homma, mutta vauvoja ei ole kyllä neidille tulossa. Toivottavasti tämä hupsuilu unohtuu kohta puoliin, vaikka eilen Tiuhti kyllä jo rakenteli uutta pesää repimällä karvoja Esmestä!



3. toukokuuta 2013

Vappupalloja

 Kuvailin vappuna vanhempia venskulapsia. Tässä "vähän" räpsyjä. Kuvat aukeavat klikkaamalla isommiksi.

Toivon ja Blidan lapsukaiset täyttivät jo kahdeksan viikkoa. Yksi poikasista lähti jo alkuviikosta uuteen kotiin. Huomenna muuttaa myös toinen tytöistä ja ruskea poitsu muuttaa toukokuun lopussa. Meille jäävät poika ja tyttö saivat myös nimet viikko sitten, heistä tulee Taneli ja Tilda. Hiukan vaikeuksia oli ensin keksiä sopiva T:llä alkava pojan nimi, mutta onneksi sopiva sitten tuli mieleen. Tyttöjen nimet on vaan aina niin paljon helpompia. :D Pojan nimen piti luonnollisesti alkaa T-kirjaimella, koska pääsääntöisesti Taavin pojat ja pojanpoikien nimet ovat alkaneet T:llä.

Tilda ja "kiinnostuksen kivivyöry"
Tyttö, muuttaa Jyväskylään
Prinssi, muuttaa Poriin
Taneli
Kuvailin myös Nannan lapsoset. Nämä vappupallot onnistuivat hiukan paremmin mannekiininä toimimisessa, oikeastaan yllätyin aivan kuinka hienosti he kaikki keimailivat kameralle. Toki ylläolevalla nelikolla oli hiukan tuulisempi kuvaussääkin sekä rumempi valo. Tässä poikueessa on vielä vapaita poikasia. :)

Uros 1
Uros 1
Uros 2
Uros 3
Uros 4 ja varsin kehari ilme :D
Naaras 1
Naaras 2
Naaras