5. syyskuuta 2013

Pyhtään perinteinen kesänäyttely

Näyttelykauden ensimmäiset ulkomuotonäyttelyt on nyt tälle syksylle korkattu. Viime viikonloppuna tosiaan pyörähdettiin tuolla rannikon tuntumassa Pyhtäällä näyttelöimässä. Mukana olivat kanilan maskotit Valtsu ja Hosuli - soopeli. Venäläisiä oli mukana kolme: Nada, Alexander ja Poksu. Venäläisten ilmoamisen kanssa soutasin ja huopasin melko tavalla. En ensin ilmonnut niitä lainkaan, koska elo-syyskuun vaihde on melko aikainen venäläisten kuviolle, vaikka nuorista onkin kyse. Kun ilmoaikaa pidennettiin, aloin kuitenkin uudelleen miettiä josko ne kerkeisivätkin valmiiksi näyttelyyn mennessä. Päätin sittenkin ilmota kolme kuvioltaan nopeinten kehittynyttä poikasta näyttelyyn.

Ensimmäisenä arvostelussa oli Valtsu, joka sai 92,5 pistettä. Piste meni esimerkiksi painosta, Valtsu oli laihtunut kesän aikana 20 grammaa liian kevyeksi. Joskin uudelleen punnittaessa vaaka näytti hieman päälle 4 kg:tä, joten tiedä nyt sitten mikä oikea paino on. Mutta joka tapauksessa Valtsu saa tästä eespäin taas vähän enemmän ruokaa nassun eteen, koska aktiivinen Valtsu kuluttaa melko paljon juostessaan roundia häkissään jatkuvasti.

Venäläisten kanssa veikkaaminen ei tällä kertaa kannattanut, sillä ne eivät ehtineet valmiiksi näyttelyyn. Lisäksi karvakin alkoi pöllytä sopivasti näyttelyn nurkilla. Nada tyttönen sai kuitenkin ihan hyvät pisteet 94 ja oli näillä ROP. Poksutin sai karvan irtoilusta huolimatta 93,5, mitkä olivat kyllä hyvät pisteet ottaen huomioon kuinka paljon varaa parantaa tästä kunnosta vielä Poksulle jäi. Aksu veti aika pohjat, 91,5 pistettä, mutta onneksi sillä ei juurikaan ole merkitystä, koska tiedän Aksun saavan hyvät pisteet parin - kolmen kuukauden päästä, kun se on täysin valmis. No tästä opittuna se, että ensi vuonna yritän ainakin kärsivällisesti odottaa sinne syksyn puolelle, sillä elo - syyskuu on vaan kevätpoikasille liian aikainen näyttelyaika.

Pöydällä ihastuttamassa käväisi myös soopelipoitsu Hosuli. Hosu vetikin tällä kertaa pisimmän korren, vaikka arvostelua seuratessani päättelin kyllä tuomarin ilmeistä, ettei sieltä olisi odotettavissa juuri mitään pisteita. Myöhemmin muistinkin, että täsmälleen sama juttu kävi viime vuonna galassa samaisen tuomarin kanssa. Olin aivan varma, että tuomari ei tykännyt yhtään Emilista ja sitten yllättäen sen näyttelyhäkin oveen jaettiinkin sertirusetti. :D Noniin, mutta tosiaan Hospe pieni sai ensimmäisistä näyttelyistään sertin eli 95 pistettä! Todella hieno saavutus ja tuntui kasvattajanakin hienolta, sillä ennen venäläisten vallankumousta mielenkiintoni kohteena olivat juurikin soopelit. Siksi vähän venäläisten sivussa on kulkenut unelma hienosta sinisestä soopelikasvatista. Sinisillä vaan ei meidän kanilaa ole pahemmin siunattu, nimittäin (kymmenistä?) yrityksistä huolimatta ainoat siniset soopelikasvattini ovat Jayla ja tämän sisko sekä Hosuli. Mutta laatu korvaa määrän tietenkin, näitä kahta tapausta kannatti kyllä odottaa ja saada muutama harmaa hiuksi kenkkuilevien naaraiden ja pieleen menneiden sininen soopeli - plänien vuoksi. Hosulista minulla oli kyllä alusta alkaen fiilis, että siitä tulee hieno poikanen. Tai sitten se johtui vain  siitä, että Hosu sattui syntymään synttäreinäni - onhan siitä siis pakko tulla aikuisena häikäisevän upea soopelinuori, joka jättää oman tassunjälkensä pupuhistoriaan! ;)

Tavallaan olen nyt saavuttanut soopeleiden kanssa sen pisteen, mihin alusta alkaen pyrinkin. Olen saanut aikaiseksi sinisen kasvatin, joka miellyttää minun silmääni rungoltaan ja ulkomuodoltaan sekä on kuvioltaan hyvä. Siksi olenkin nyt varmistunut siitä, että soopelit saavat siirtyä kokonaan sinne sivuun, johon olen niitä tässä hiljaksiin jo hieman työntänyt. En siis usko, että ainakaan lähiaikoina meille tulee syntymään soopelipoikueita (soopeleita saattaa tietysti joskus puolivahingossa tupsahtaa, mikä teen sinisiä venäläispoikueita). Myöskään uusia soopelipoikasia ei tule kotiin jäämään, jos niitä syystä tai toisesta syntyisikin. Soopeli on hieno rotu, mutta tällä hetkellä haluan keskittyä yhteen asiaan ja se on venäläiset. Hillevi- mummo, Jayla ja Hosu saavat toistaiseksi täyttää soopeleiden paikan sydämessäni. Tietysti täytyy muistaa, että never say never, mutta näin mennään ainakin jonkun aikaa. :)

Loppupäivästä kilpailtiin sitten Best In Show:ssa, jonne itse juoksin suoraan esteradalta (jossa Taavi oli myös juoksuttanut minua hihnan perässä). Hospe oli pöydällä vähän säpsynä eikä oikein asettunut, mutta norjalainen tuomari selkeästi piti Hosusta. Niinpä Hosuli siirrettiinkin melko lopuksi kolmannelle paikalle pöydälle. Tämä olikin sitten se pysyvä paikka Hosulin kohdalla ja näinpä Best In Show 3 pokaali ja keltainen ruusuke matkasivat meidän palkintokaappiin (no vitsi, ei meillä ole sellaista). Tässä hieman kuvamatskua ylpeästä soopelipoitsusta!













Behind the scenes - matskua............;)





"Tässä ois tää mun voittajan hymy!"














"Hups"













"Lälläslää!!"













Siisti mies pitää huolen tavaroistaan, pokaalin kiillotus menossa... 













...Putsataan myös sisältä niin voidaan kohta korkata voittomaljat tästä!













"Voisko jo riittää, tarviiko vielä poseerata?"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti