25. lokakuuta 2013

Auringonsäteitä

Nyt viimeinen pläjäys kuvia sieltä viime sunnuntailta. Kuvissa poseeraa meidän ihana karvaturri Valtsu. :) Valkoisen kanin kuvaamisen vaikeuden huomaa hyvin kuvissa, hmp.









 Ihanaa viikonloppua kaikille! 

21. lokakuuta 2013

Kolmas serti Porista!

Tällä kertaa menenkin suoraan asiaan, eli kuten kuvista ja otsikosta saattaa bongata, Hosuli nappasi lauantaina kolmannen sertinsä!! Olen edelleen aivan häkeltynyt Hosulin menestyksestä. Kolmet näyttelyt, kolme sertiä ja nyt rekisteröintiä ja anomista vaille valmis Suomen muotovalio. Hieno otus kerrassaan Hosuli, vaikka toimittaakin meillä pelkkää lemmikin virkaa. Tässä sen näkee millaista kasvattaminen on, joskus vain käy tuuri ja syntyy tälläisiä ylläreitä vaikkei niitä osaisi edes odottaa. :-)

Porin näyttelyt sujui muutenkin mukavasti, nuoret venskuttimet saivat ihan ok pisteitä välillä 92,5 - 95. Päivän yllättäjä oli Bock Royal eli tutummin Poksu, joka sai 95 pistettä eli sertin. Poksuhan etsii myös omaa kotia edelleen, eli jos joku näyttelyistä kiinnostunut pohdiskelee venäläisen ostoa, niin tässä olisi nyt varsin mukava tapaus siihen hommaan..!

Venäläisten pisteet tarkemmin:
Montana (Hannah) 92,5
Alexander 94,5
Michigan (Mikki) 94
Velvet Teddy (Vekku) 93,5
Lady Dancer (Nada) 92,5
Blue Pompano (Taneli) 93
Bock Royal (Poksu) 95



Venskuttimien pisteisiin olen ihan tyytyväinen. Tyttöjen arvosteluista en ole ihan samaa mieltä, varsinkaan verrattuna siihen mitä muut pupsut saivat samoista kohdista. Onneksi venskut ovat vielä nuoria ja tässä on koko piiiitkä talvi aikaa näyttelyttää heitä.

Sertejä nappasi niinkin monta kuin 11 kania, joista seitsemän karsittiin BIS- pöydälle. Poksutin ei valitettavasti päässyt palkintopöydälle saakka, mutta Hosuli sen sijaan pääsi. Hospe kävi melkoisen ylikierroksilla BIS-pöydällä ja minulla oli kädet täynnä työtä sen kurissa pitämisessä. Hosuli on nuorena uroksena hieman "innokas" ja meinasikin napata muista uroksista maistiaisia ja lisäksi tapansa mukaan nuuskutti kaikkea mahdollista. Jouduinkin ottamaan Hosulin syliin, sillä pojan pienet aivot alkoivat loppua kohden ylikuumentua niin pahasti hajujen vuoksi. Hosulin nimi ei todellakaan turhaan ole Hosuli, sillä jo pienestä pitäen suurta säheltämistaipuvaisuutta oli havaittavissa!

Loppuen lopuksi Hosuli jäi nippa nappa toiselle sijalle eli nappasi tällä kertaa sinisen ruusukkeen. Nyt Hosulla onkin jo BIS1, 2 ja 3 sijat saavutettuna. Vieläkin hieman hämmentävää, että Hospesta nyt tosiaan tulee ensimmäinen Suomen muotovalio kasvattini. Väärä rotu vain. :D






19. lokakuuta 2013

Oskari omituinen

Tarkoitus oli kuvailla vähän Oskuakin eilen, mutta eipä siitä oikein mitään tullut. Oskari on nimittäin sellainen vipeltäjä, että oksat pois. Ei paljon pysy kameran kanssa tai muutenkaan perässä. Siinä Oskun menoa ihmetellessäni huomasin myös yhden jännän jutun, josta kohta lisää.

Osku on ollut pienestä pitäen hiukan retardi. Nuorempana se oli aivan kamalan villi (no sitä se on kyllä edelleen) ja ei se nyt vanhempanakaan ole kamalasti rauhottunut, uusia outoja mieltymyksiä on vain ilmestynyt. Itse olen jo kauan aikaa sitten pessyt käteni tästä tapauksesta ja Osku onkin siis äitini lemmikki. Syy, miksi Osku joutui mustalle listalleni, juontuu sen nuoruuteen. Osku oli aikamoinen machomies nuoruuden höyryissään ja siksi se kerran erehtyi puraisemaan minua kunnolla käteen haistettuaan siinä muita uroksia. Eihän tuollaiselle tietysti mitään voi, mutta sattuneesta syystä en ole erityisemmin fanittanut Oskua. Tänä vuonna olen kuitenkin lämmennyt meidän Oskari omituiselle, koska ei sen touhuille voi olla nauramatta. Vaikka epäilenkin suuresti Oskun normaaliutta, niin nykyisin Oskuliini kuuluu taas suosikkilistalleni.

Mitä outoja tapoja Oskulta sitten löytyy? No ensinnäkin Oskun kaksi lempiaktiveettiä ovat juoksentelu ja kaivelu. Osku on ulkona aivan mahdoton, sillä se vain juoksentelee joka suuntaan. Esimerkiksi kerran kisoissa Osku alkoi juoksemaan volttia minun ympärillä, koska en liikkunut sen perässä vaan seisoin paikallani. Eikä kyse ollut mistään pikkuympyrästä, vaan koko hihnan leveysestä ympyrästä. Oskun juoksurakkaus selvisi jo ensimmäisellä ulkolukerralla Oskun ollessa hieman alle 2kk ikäinen. Päästin nimittäin Oskun keskellä lumista talvea pihallemme vapaaksi ja aloin kuvailla sitä. Yksäkkiä Osku lähti innoissaan juoksemaan pitkin tietämme, jolla se ei ollut koskaan aikaisemmin ollut. Eikä kyse ollut siitä, että Osku olisi pelännyt, vaan se juoksi aivan rauhassa ja tutki innoissaan lumihankia välillä. En ole vieläkään yhtä rohkeaa juoksentelija poikasta nähnyt Oskun jälkeen. Kuvaus tosin jäi sillä kertaa, tuli kiire ottaa pikkuvipeltäjä kiinni ennen kuin se katoaa jonnekin hankeen.

Kaivelu on ehkä Oskun mielestä parasta maailmassa. Osku rakastaa kaivella, ulkona se alkaa heti tehdä hirmuisia kuoppia maahan. Muutamat kuopat olen joutunut kisoissakin peittelemään, kun joku kaivuuhullu on silmän livetessä hieman innostunut... Hassuinta maan kaivamisessa on se, että Osku syö multaa. Kyllä, multaa. Ilmeisesti se yrittää kiskoa maasta juuria ja samalla syö multaakin. Jos ette, usko niin katsokaa alla oleva kuva mutasuusta. :D

Osku rakastaa kaivella myös petejä. Yhdessä vaiheessa tallin käytävällä oli pyyhe, jota Osku meni joka ilta kaivamaan muutaman kerran iltalenkillään. Myös lattiaharja on suosittu kaivuukohde. Se on paras piilottaa Oskulta, sillä sen verran harvennusta Osku on jo ko. harjaan saanut aikaan. Omassa häkissään Oskulla on myös peti, jota se kaivelee ja kantelee mielellään. Peti on myös Oskulle todella rakas. Osku ei mielellään anna kenenkään hirveästi koskea sen petiin tai ainakaan ottaa sitä pois. Siivouksen jälkeen Osku yleensä hakee heti ensimmäiseksi pedin mökin katolta ja ruttaa sitä aikansa, kunnes asettelee sen nätisti jonnekin sopivaan paikkaan. Osku myös kaivelee heiniään ja purujaan aina ruoka-aikaan.

Toinen Oskun outo piirre on sen nukkuminen. Osku nimittäin menee aina, joka päivä, nukkumaan hetken kuluttua iltaruuan syömisestä. Osku nukkuu aina kyljellään, välillä melko mielenkiintoisissakin asennoissa ja usein miten petinsä päällä. Outoa tässä on Oskun nukahtamistyyli. Se nimittäin saattaa tapitella aivan normaalisti häkistään ja yksäkkiä vain tömähtää kyljelleen sikeeseen uneen. Olisipa sitä itselläkin yhtä hyvät unen lahjat. :D

Nyt seuraa viimeinen outo juttu, mikä on ilmestynyt vasta tänä syksynä. Oskari on nimittäin päättänyt tehdä itselleen perin mielenkiintoisen kuvion. Sille on ilmestynyt mustaa väriä ja raitoja ympäri naamaa sekä jopa taakse pepun päälle.  Ensin äitini luuli, että Osku oli hinkannut naamaansa öljyä moposta, sillä äitini oli juoksutellut sitä vapaana tallissa. Oskun omistushalut ("mun, mun, mun") tuntien tämä vaikuttikin ihan sopivalta selitykseltä. Kuvioiden tummuessa entisestään ja tarkemmalla tarkastelulla huomasimme, että kyllä tässä onkin nyt kyse turkin väristä eikä sotkuisesta kuonosta. Olemme tässä miettineet kovin, että aikooko Osku vaihtaa päänsä värin kokonaan mustaksi?? :D En ole itse aikaisemmin nähnyt tälläisiä ylikuviointeja edes vanhoilla kaneilla, joten en tiedä millaiseksi Osku aikoo muuttua. Innolla jäämme seuraamaan minkä värinen kani täältä löytyy esimerkiksi tammikuun alussa (jos säät suosivat), kun venäläisten kuviot ovat tummimmillaan! Kuvista ei ehkä uudet väritykset kovin hyvin välity, mutta lupaan päivitellä parempia sitten, jos (/kun)  tuo tuosta vielä lähtee tummenemaan.






18. lokakuuta 2013

Kamala lumi & Ihana Oswald

Oma mielipiteeni (ensi)lumesta on kuta kuinkin sama kuin koirallamme Napilla. Aamulla avatessamme ulko-oven ensi kertaa yhdeksän aikoihin, Nappi katsoi ensin hitaasti pihalle, nyrpisti kuononaan lumiselle pihalle,  sitten katsoi minua syyttävästi kulmien alta silmiin, tuhahti ja meni takaisin sisälle nukkumaan sohvalle. :D 

En ole lumesta ollenkaan innoissani myös siksi, että olin ajatellut kuvaavani kaneja oikein urakalla tänään. Ensinnäkin luminen ja ruohotupsuinen piha ja pilvinen taivas ovat hieman synkkä kuvaussää. Toiseksi en pidä lumikuvista yleensäkään, koska melkein kaikki kuvattavani ovat väriltään valkoisia ainakin osittain eli talvi tuo aina omat haasteensa kuvaukseen. No säämasentelusta huolimatta pakkauduin iltapäivällä kunnon toppavarusteisiin ja lähdin kameran kanssa ulkoiluttamaan muutamia pupuja. Tässä siis hieman kuvaussaldoa suosikkipojuni Oswaldin kanssa. 









Oswald oli innoissaan lumesta ja ulkoilusta. Se juoksenteli ympäriinsä ja kaiveli onnessaan, mutta palasi aina lyhyiden hetkien jälkeen riemuissaan minun luokseni. Oswald osaa sisällä antaa pusun pyydettäessä ja huomasin ilokseni, että myös ulkona Oswald pusuttelee mielellään. On ihanaa, kun kanista näkee selkeästi kuinka paljon se pitää ihmisistä. Oswald on juuri tälläinen kani, vaikka se kuinka tykkäisi juoksennella pitkin pihaa, niin silti säännöllisin ajoin pitää tarkistaa, että omistaja on vielä tallella. Ihana Oswald. 

14. lokakuuta 2013

Uusia tuttavuuksia

Heh nyt pääsen paljastamaan pienen yllärin, nimittäin meillä on pari uutta asukkia! Uudet puput ovat rodultaan tietysti venäläisiä, kuinkas muutenkaan. Puput ovat itseasiassa asustaneet meillä jo pari viikkoa, mutta olen antanut niiden kotiutua rauhassa ja vasta nyt tulin kuvailleeksi otuksia. Kivoiksi tyypeiksi ovat osoittautuneet kumpikin uusista venskuista. Nyt päästän teidät kuitenkin tutustumaan paremmin näihin kahteen kaveriin. :-)

 Hopeakuun Sabrina 
"Salli"

Salli on osoittanut oikein somaksi nuoreksi neidiksi. Salli on vielä vähän ujostellut meillä, mutta rohkaistuu koko ajan enempi. Olenkin viime päivinä huomannut Sallista löytyvän myös päättäväisyyttä melko tavalla. Aika näyttää millainen pirttihirmu tästä isompana kasvaa ja ketä onnekas pääsee Sallin sulhoksi. :-)



Wolfgang
"Martti"

Martti on sukujuuriltaan saksalainen komistus ja saapui Suomeen samaan aikaan Lukan kanssa. Luonteeltaan Martti on myöskin oikein muikea tapaus, joka on nopeasti kotiutunut meille. Rapsutukset ja ruoka kelpaa aina (niin kuin myös Lukalle, kenties joku saksalaisten juttu??).

9. lokakuuta 2013

Poikien kuvailua

Sunnuntaina iski pahemman laatuinen kuvausinspis, mutta harmi kyllä kuvauspaikat ja valo eivät oikein suosineet syysiltasella. Napsin joka tapauksessa muutamia ruutuja nuorista venäläispojista. Edustuskelpoisimmat mallit (lue: ne kaksi, jotka irroittavat massun pöydästä kuvaussession aikana) päätyivät nyt tänne bloginkin puolelle. Ajattelin samalla tarinoida hieman näistä kahdesta pojasta, niitä kun ei ole pahemmin blogissa vilahtanut sitten vauvaiän.



 Michigan, tutummin "Mikki"

Mikki on nuori komistus Nannan ja Oskun maaliskuisesta poikueesta. Mikki on luonteeltaan hyvin kultainen tapaus ja pitää kovasti rapsutuksista. Mikki on hämmästyttävän rauhallinen nuoreksi ja viriiliksi pupupojaksi. Se ei jaksa loikkia ja riehua jatkuvasti niin kuin useimmat muut nuoret uroksemme. Iltaisin Mikki yleensä heittää muutamat iloloikat häkissään, syö vähän pellettiä ja menee nukkumaan kyljelleen päikkäreitä tyytyväisenä. Olin todella yllättynyt, että Mikistä paljastui tälläinen linssilude, koska yleensä rauhallisemmat venskupoikani viettävät kuvausretket syöden tai nukkuen. Poikkeus vahvistaa näköään sääännön! Tosiaan, Mikissä kyllä kauneus ja viisaus kohtaavat ja Mikki onkin yksi lempparini kevään poikasista.

 Wocka Wocka, tutummin "Oka"

Kun Mikki edustaa tämän kevään ensimmäisiä poikueita, niin tässä on sitten sitä nuorinta sakkia! Pikkuinen Oka syntyi kesäkuussa Mariannen ja Manguksen seitsenpäiseen poikueeseen. Okalla on jotenkin erityisen söpö naama, vähän samanlainen babyface kuin esimerkiksi Emililla (uudemmille lukijoille: Emil on yksi vuoden 2012 poikasista, joka muutti viime keväänä Norjaan). Oka on myöskin luonteeltaan ihana kaveri. Oka on aikamoinen veijari ja touhujatyyppi, mutta todella seurallinen pupupoitsu. Oka rakastaa myös rapsutuksia ja huomiota. Oka on myös oma suosikkini, pieni tirriäinen on valloittanut minut ylisöpöydellään ja herttaisella luonteellaan. Nyt kun aloin miettimään, niin voisin kyllä laittaa oikeastaan kaikki tämän kevään poikaset suosikki-kategoriaan... :D No se ei haittaa, kivoja lapsia ovat tänän vuotiset pikkuvenskuttimet kyllä olleet!

5. lokakuuta 2013

Family reunion

Parista eri syystä päädyin kokeilemaan uutta kaveriporukkaa. Lyyti, Hillevi, Toppe ja Jayla ulkoilivat jo alkuviikolla yhdessä ja kemiat tuntuivat natsaavan ihan hyvin. Niinpä päätin viikonloppuna totuttaa nelikon toisiinsa.

Marianne ja Feela muuttivat isosta aitauksesta toiseen aitaukseen, että nelikko sai ison ja neutraalin tilan tutustua. Suurin ongelma ilmenikin Topsun ja Lyytin välillä, sillä Lyyti on hieman pomottava luonne ja Topsu sai aina hirveän hepulin Lyytin tullessa lähelle. Lyyti alkoi sen seurauksena ihan tahalteen jahtaamaan Topsua ja diivailemaan. Siksi viime yön Lyyti viettikin boksissa ja Hillevi + nuoriso saivat tutustua rauhassa aitauksessa. Lyyti oli kuitenkin boksinsa kanssa aitauksessa, eli sekin näki uudet kaverit koko ajan. Aamulla vastassa odotti täysin ystävystynyt kolmikko ja nyrpeä Lyltsi. Seuraavaksi koitti vaihe kaksi, jossa kokeilin uutta taktiikkaa, itse en ole ennen kaneja tällä tavoin totuttanut toisiinsa. Nimittäin ongelmatapaukset Lyyti ja Toppe pääsivät kumpikin boksiin ja mukaan päiväksi estekisoihin (jotka pidettiin tällä kertaa ihan meidän hoodseilla). Pientäkään rähinää ei päivän aikana ollut ja puput nukkuivat poski poskessa, eli en tiedä mikä se ongelma kotona näillä kahdella oli?! No kotiin päästyä ei sitten muuta kuin koko jengi kasaan ja katsotaan mitä tapahtuu. Vähän siinä oli tietysti ihmettelyä, mutta ruoka-aikaan oltiin jo hyviä ystäviä. Vielä välillä puput tietysti kyhnäävät alkuperäisissä ryhmissään, eli Toppe+Jayla yhdessä ja Hiltsu+Lyyti yhdessä, mutta eiköhän se ryhmähenki sieltä kohta herää.

Hauskaahan tässä on se, että Lyyti on sekä Topen että Jaylan äiti ja Lyytin äitimuori taas puolestaan on Hillevi! Kunnon perheen uudelleenyhdistyminen, mummo + äiti + lapset. Ja kuka näistä on nyt sitten pomo laumassa? Mummon sana on se viimeinen sana tietenkin. :)

oikealta: Toppe, Lyyti, Hillevi, Jayla 

2. lokakuuta 2013

Meidän kesä



Ulkoilua ja vihreää nurmikkoa


Uudet kotisivut


Estekisoja


Poikasia


Synttäreitä
(Taavi 3v, Toivo 2v, Jippo 3v, Hillevi 4v, Stella 1v, Jayla 1v)


Parit näyttelyt


Tunnelmallisia iltoja 


Kiitos haasteesta Karvakorvat ja kokki sekä Iinan kanila -blogeille. Jambon hyppykuvan on ottanut Maisu.

ps. oispa jo kesä