30. marraskuuta 2013

Harmaata säätä

Olen kirjoitellut tässä kuussa harmittavan vähän blogiin. Siksi ajattelinkin joulukuussa tsempata postaustahdin kanssa ja tavoitteena olisikin, että postaisin blogiin joka päivä jouluun saakka. Eli ideana olisi tavallaan järkätä teille "joulukalenteri", sillä postaukset tulevat olemaan ns. erikoispostauksia. Saa nähdä kuinka kekseliäs olen, että tuleeko erikoispostauksien päälle vielä kuulumiset (eli jonain päivinä jopa kaksi postausta) vai sulautanko nekin joulukalenteriin. No katsotaan nyt miten tämä idea rupeaa tästä muotoutumaan ja onnistunko postaamaan joka päivä. Eli joulukuun ajan (ja toivottavasti jatkossakin :D!) kannattaa kurkkia tiiviisti tänne blogin puolelle.

Osasyy siihen, miksi inspiraatio kirjoitteluun on hieman hukassa, näkyy tässä alla. Kuvaaminen on mulle rakas harrastus ja nyt alkaa jo hieman nyppiä, kun viikkokaupalla saa on näin harmaa ja väritön. Kuvaamaan en ole siis päässyt mitkään aikaan kunnolla, sillä joko en a) ole kotona valoisaan aikaan b) ulkona sataa/tuulee/myrskyää/on harmaata jne. Pari päivää sitten näin kuitenkin ulkona pienen vilauksen aurinkoa, joten eikun kamera käteen ja ulos pupujen kanssa. Sateesta johtuen maa oli edelleen todella märkä, eli piti tyytyä pöydällä kuvailuun. Tuuli myös melkoisesti, joten siksi pupuja ei pahemmin kiinnostanut korvia nostaa. Raukat hytisivät vain heti 5min kuvailun jälkeen kylmästä. Koitin kuvata neljää eri pupua ja sitten luovutin, ei kuvailusta tullut oikein mitään. Tässä alla nyt kuitenkin kaksi napsua. Tämä masentunut kuvaaja jää odottelemaan hyviä kelejä, tai mahdollisesti kevättä.

 Alexander




























Wocka Wocka
"Oka"

28. marraskuuta 2013

Naamapesulla

Nyt hieman vapaamuotoisia kuulumisia viime ajoilta.

Ensinnäkin Blida saatiin astettua viime viikolla. Blida ja Martti asustelivat jopa yhdessä päivän. Martti on niin kovin seurallinen poika, että ajattelin Blidasta olevan sille seuraa hetkeksi. Martti on muutenkin oikea herrasmies. Esimerkiksi Oswaldin kanssa ei voisi todellakaan naarasta jättää, sillä se on niin "miehinen" uros, ettei tekisi muuta kuin astuisi koko ajan. Martti taas oli aivan onnessaan Blidasta ja tunki tälle päätään hoivattavaksi ja meni kylkeen nukkumaan. Saatiin muuten hyvät naurut silloin, kun Blidaa ekaa kertaa yritettiin astuttaa. Ajattelin vähän avittaa pupuja ja pitää Blidasta kiinni. Niinpä laitoin Blidan pään jalkojen väliin ja yritin saada Marttia astumaan, mutta eihän siitä mitään tullut, koska Martti halusi vain syliin eikä astua. Niinpä päästin Blidan irti ja Martti poloinen oli ilmeisesti luullut, että Blida oli rapsutettavana, sillä se sukelsi suoraan pää maata vasten jalkojeni väliin "nyt niitä rapsutuksia" -ilme naamalla. :D Ja kuten saatattekin tästä huomata, olen ehkä pienesti liikaa rakastunut tähän meidän Saksan suloisuuteemme. Saada nähdä lähteekö tämä puputin tästä talosta minnekään enää...


Yksi asia mitä rakastan pupuissa on se, että ne osaavat aina yllättää tempauksillaan. Vaikka kuinka naama nurinpäin lähtisi kanilaan, niin sieltä ei voi poistua kuin hymy korvissa. Nyt ajattelin kertoa teille tämän illan "huumoripläyksestä", josta vastasi tällä kertaa Valtsu. En yleensä juoksuttele kaneja kanilassa vapaana, varsinkaan iltaisin, sillä puput ovat muutenkin ylienergisia, mutta tein tänään poikkeuksen Valtsun kanssa. Valtsu olikin aivan onnessaan etuoikeutetusta lenkistään ja mennä loikki ympäri kanilaa. Vähän sain kyllä poikaa komennella silloin tällöin, ettei pörräisi turhaan muiden häkkien edessä joko kosiskelemassa tai haastamassa riitaa. Erityisesti Oskua Valtsu hipsi useaan otteeseen härnäämään, sillä äitini päästää Oskun joka päivä lenkille ja se suuntaa yleensä aina ensimmäiseksi Valtsun häkille ärsyttämään, joten kaipa se oli ansaittu paypack. :D Jossain vaiheessa Valtsu rupesi rullaamaan kanilan mattoja ja silloin päätin viedä sen takaisin kotiinsa, sillä olin jo siirtymässä toiselle puolelle kanilaa ruokkimaankin. Mutta voi, sielläpä ei odottanutkaan valkoinen möhköfantti vaan pissasta keltanen poika. Ei muuta kun pesupuuhiin siis, ensin tosin Valtsu veti pienet raivarit siitä, että ulkoilu päättyi, sillä hänellä oli edelleen kovin hauskaa ulkonäöstä huolimatta.

"MUN VUORO"
Putsaaminen oli Valtsusta aivan kamalaa ja se pisti kyllä kaikki näyttelijänlahjat peliin maatessaan heinäkasassa sen näköisenä kuin sitä tappamassa olisi oltu. Varsinkin korvat olivat varsin herkkä paikka, koska Valtsu muutenkaan ei hirveästi pidä höristensä räpeltämisestä. No sain pupun putsattua ja päätin vaihtaa vielä sen vessalaatikon. Koska Valtsu näytti niin loukkaantuneelta, laitoin oven kiinni mutten hakaan, koska en nyt uskonut sen sieltä mihinkään lähtevän. Väärin! Valtsu hujahti vapaille teille heti kun olin ehtinyt purupaalin luokse. Viisaana pupuna se juoksi suoraan pyörillä olevan 160cm tehdashäkin alle ja sain houkutella sitä sieltä pois jonkun aikaa. Saatuani pupun pois häkin alta huomasin, että Valtsun päähän oli taas kusastu. Paikan takia syyllinenkin selvisi, nimittäin Oka. Kerrassaan ihanaa, että meidän pikkumies on nyt ymmärtänyt ruikkimisen jalon taidon, sillä ennen meillä ei nimittäin yksikään uros ole ruikkinut. Selvisipä miksi Oskukin on ollut tällä viikolla jatkuvasti likainen. :D Ei muuta siis kuin uudestaan nassua putsaamaan. Onneksi Valtsun harmitus pesusta laantui nopeasti, kun annoin sille hieman kuivattua porkkanaa herkuksi. Hetken herkuttelun jälkeen se menikin petinsä päälle pötkölleen jalat pitkinä lepäämään.

26. marraskuuta 2013

Lemmikkimessut 2013

Taas kerran on taputeltu syksyn messuviikonloppu pakettiin! Viikonloppu vaati veronsa, mutta onneksi mulla oli maanantai vapaata eli sai chillattua hyvin messujen jälkeiset koomat pois. Puput tsempaloitsivat melko monipuolisesti messuilla, sillä meidän jengi oli edustettuna ulkomudossa, LeKan petissä ja esteillä. Ulkomuodossa oli näytteillä 13 venäläistä ja Hosuli, LeKan petissä edustivat Jambo, Toivo ja Hannah sekä esteillä jambo ja Taavi sekä vuoropäivinä Stella ja Toivo. En ole koskaan ennen lähtenyt 16 kanin kanssa näyttelyreissulle, joten voin sanoa, että perjantaina oli aikamoinen kynsienleikkaus ja boksien laittelu operaatio. Vaikka tosin vähän rutiinillahan se alkaa jo mennä, sillä harvemmin enää paljon alle 10 kanin kanssa tulee reissuun lähdettyä.

Lauantaina odotukset ja jännitys tiivistyi tietenkin enimmäkseen ulkomuotopuolelle ja Grand Galaan. Kerrankin sattui osumaan sopivasti, että melkeimpä kaikki kanit olivat juuri oikeassa karvassa. Odotukset eivät tosin tällä kertaa ihan täyttyneet, mutta joskus tämä on tälläistä. Kanit saivat kuitenkin ihan perushyviä pisteitä, venäläisille 7x 94 ja yksi 94,5 sekä muutama ysikolmonen. Mikki tosin sai 92,5, sille oli kertynyt painoa muutama gramma liikaa, hups... Hosulin pisteet olivat vähän pettymys, mutta toisaalta odotettavissa sen jälkeen kun juuri valmistunut tuomari kysyi Hosulin nähtyään viereiseltä, että mikä rotu tämä on. Hospe sai siispä 93, mikä nyt sinäänsä ei ole niin merkityksellistä, sillä Hosulilla on jo kolme sertia ennestään kasassa. Venäläisten ROP oli pisteillä 94,5 Alexander ja VSP pisteillä 94 Cinderella, eli GG-13 titteli saatiin pienestä pettymyksestä huolimatta. :-)

Lauantain toinen kohokohta oli tietystikin LeKan petti. Jambon kohdalla ei ollut odotuksia, sillä jostain kumman syystä ilmohetkellä ok turkki ja aivan puhtaan valkoiset tassut olivat näyttelypäivänä vaihtuneet keltaisiin tassuihin ja pöllyävään karvaan, jes. En tiedä miksi yleensä enää jaksan ilmoittaa muita kaneja kuin venäläisiä pettiin, koska ne eivät ikinä ole hyvässä kunnossa enää näyttelypäivänä tai sitten tuomari ei muuten vaan arvosta niitä. :D Venäläiset on niin helppoja, kivoja ja loistavia pettiotuksia! Jampsutin vihaa myös kynsienleikkuuta, mutta onneksi ihana kasvattaja leikkasi Jamboun kynnet aamusta, kun en itse illalla jaksanut tapella. Jambo sai loppuen lopuksi hyvät 93,5 pisteet, tosin en kyllä ymmärrä millä ansioilla, koska tassut ja turkki olivat mitä olivat, ehkä joku 91 olisi ollut realistisempi. ::D

Myös venskuttimet olivat petissä ja kuten sanottu, ne eivät koskaan petä. Niinpä Toivo saikin perushyvät 94,5 pistettä ja Hannah huikeat 96,5. Palkintojenjaossa (ilmeisesti) Toivolle tuli muutamakin lahjoituspalkinto, valitettavasti en kuullut mistä hyvästä. Ainakin herkkukori oli "upea uros" tms. Pikku Hannah Montana korjasi päivän lopuksi koko potin kotiin olemalla Best In Show 1! Olen tainnut kokonaan unohtaa blogissa mainita, että Hannah oli BIS2 Turussa. Eli tasaista nousua on ollut koko Hannahin pet-ura, ensimmäisistä näyttelyistä BIS3, toisista BIS2 ja kolmansista kirsikka kakun päälle, BIS1. Hannah on kyllä hieno neiti ja erittäin mukava luonteeltaan. :)

Kuvat on ottanut Henna. Pahoittelut kuvien vähäisyydestä,
mulla oli kyllä kamera mukana, mutta jostain syystä sitä
ei tullut ulkoilutettua koko viikonloppuna. :(



















Estepuoli oli sitten se missä tuli melkein koko viikonloppu melko kiinteesti pyörittyä, nimittäin tuomaroinnin ja yleisen järkkäilyn merkeissä. Vähän tuli kokeiltua myös pupuestekisojen selostajan roolia, mikä osoittautui välillä hieman haastavaksi, sillä taustatiedot olivat melko ristiriitaisia. :D Oikeasti mun piti kerrankin kiertää koko messut, mutta kyllä se nyt taas jäi pahemman kerran kesken, niin paljon oli kaikkea muuta.

Omien estepupujen tuloksilla ei kyllä pahemmin hurrattu koko viikonloppuna. Lauantaina keskivaikeassa hyppi Toivo ja tulosta en nyt tarkalleen muista, mutta todella laimeasti hyppely sujui eli hyvä jos maaliin päästiin. Vaikeassa oli Jambo, joka ei oikein osaa vaikeaa mennä ulkonakaan ja vielä vähemmän messuilla. Hyppely oli aika kamalan huonoa, joten jätinkin poitsun suosiolla sunnuntaina kotiin tyttöjen kainaloon. Taisi vain käydä niin, että Jamboun esteura tyssäsi vaikeaan. Noh, jos ei taidot ja into riitä enää, niin eihän sille mitään voi. Eliitissä oli sitten Taavi, joka aivan ultimate vihaa sisäkisoja. Ajattelin nyt kuitenkin totuttaa sitä hieman sisällä loikkimiseen, mutta lauantaina hyppelystä ei tullut oikein mitään. Sunnuntaina Taavi suostuikin jo yhteistyöhön, vaikka aamulla messuille lähtiessä osoitti kyllä mieltään melko äänekkäästi (mikä ei ole yhtään Taavin tapaista). Vaikka Taavin tunnusmerkki, eli kumipallomainen vauhti uupui, niin valtavia loikkia Taavetti hyppeli paikaltaankin. Virheitä kertyi sunnuntain eliittimutkalta 4, mihin olen oikein tyytyväinen. Ja kyllä taas huomasi radan jälkeen miten ylpeä Taavi oli siitä, kun tiesi että oli iloistuttanut omistajia. On se vaan niin mahtavan miellyttämishaluinen kani. Niin ja melkein unohtui, Stella oli sunnuntaina myös keskivaikeassa, mutta radan suunta ei yllättäen tyttöä miellyttänyt ja aika loppui siis kesken. En voi muuta sanoa kun voihan Stella, miksi tämän neidin pitää olla niin kamalan itsepäinen?

Monia omia kasvatteja tuli taas nähtyä messuilla ja myös ne pärjäsivät hienosti muunmuassa petissä, jossa esimerkiksi kasvattini Adelina "Jilla" oli BIS4! Myös Arizona eli Aksu pääsi vihdoin muuttamaan uuteen kotiin messuilta. Messujen rankkuudesta huolimatta oli taas kiva nähdä monia ystäviä ja pupututtuja saman viikonlopun aikana. :-)  Bongasiko joku lukijoista meidän jengiä?

Ps. Minulla oli yksi tärkeä tehtävä messuille ja se oli Hosulin rekisteröiminen - no arvatkaas muistinko? Saapa siis nähdä, koska tästä meidän touhuttajasta saadaan se muotovalio, kun en ikinä muista rekisteröidä Hospea...!

25. marraskuuta 2013

Breakup

Eilen sitten pariskunta Jippo ja Stella joutuivat asustelemaan omilleen. Jippo on jo pidemmän aikaa ollut todella ilkeä Stellalle. Koko aikaa Jippo ei Stellaa kiusaa, vaan nukkuu myös joka päivä onnellisena S:n kyljessä ja on todella mustasukkainen Stellasta. Kuitenkin heti Jipon jostain suututtua Stella saa kyytiä oikein olan takaa. Jippo tuntuu muuttuvan vanhemmiten vain entistä kärttyisemmäksi, joten kunnon syytä sen suuttumiseen ei oikeastaan tarvita. Jos Stella syö ruokakupista, Jippo suuttuu. Jos Stella liikkuu väärään aikaan häkissä, Jippo suuttuu. Jos häkin lähellä on/ohi kävelee ihmisiä, Jippo suuttuu. Jos Stellaa rapsutetaan, Jippo suuttuu. Tästä voikin päätellä, että Stellan päivän reissu lemmikkimessuille ei todellakaan Jippoa miellyttänyt ja se alkoi heti pöllyttää Stellaa. Silloin minulla paloi hermot lopullisesti tämän pikkupaholaisen kanssa ja viskasin sen omaan häkkiinsä. Jippo asukoon siis nyt taas vaihteeksi yksin, kun ei kerta muiden kanssa osaa olla. Stella on luonteeltaan todella mukava ja kiva kani, mutta viime aikoina se ei ole enää juurikaan uskaltanut tulla rapsuteltavaksi tai muuten ihmisen lähelle Jipon takia. Ruokaakin Stellalle on pitänyt antaa mökin katolle.  Stella saa ehkä uuden kaverin jossain vaiheessa, mutta antaa tytön nyt rauhoittua ensin yksinään. Vähän käy sääliksi pikkuterroristikin, sillä kyllä se kaveristaan myös piti. En tiedä miksei Jippo osaa käyttäytyä ja miksi se on niin kamalan aggressiivinen otus aina välillä. Ehkä yksinolo rauhoittaa hieman Jipsuakin.

18. marraskuuta 2013

Babies on the way (hopefully!)

Elikkäs semmoista infoasiaa tällä kertaa, että pupuvauvoja pitäisi olla taas tulossa. Tänä syksynä syyspoikueet venähti aivan turhan pitkälle ja nyt sitten onkin melkoinen homma saada tytöt kantaviksi. Pimeimpänä hetkenä vuotta ei oikein tyttöjä jaksaisi kiinnostaa pojat. Yrityksen alla on siis saada poikaset aikaiseksi Kismetille, Blidalle ja Myylle. Toistaiseksi vasta Myyn kanssa on napannut, eli toivon mukaan Myy saisi reilun kolmen viikon päästä vauvoja. Alla hieman lisäinfoa tulevista poikueista.

Daydream                       x                       Vincent
"Myy"
soopelinsininen                                                                           soopelinruskea
A94, PET 95,5                                                                             A94,5
e. Stjärnebackens Skoijig "Tinke"                                               e. Fazerina "Nika"
i. Don Chico "Doomi"                                                                   i. JV-12 Lövbackens Oswald**
Luonne: Myy on luonteeltaan vauhdikas                                     Luonne: Vincent on luonteeltaan oikea 
tyttö, mutta todella hieno käsitellä ja                                          murumurmeli, joka rakastaa  seurallinen. Itsepäisyyttä                                                            rapsutuksia. Vincent on todella 
löytyy myös hieman.                                                                     utelias ja aktiivinen kaveri.
                                                                                                 

Odotettavissa soopelinruskeita poikasia joulukuun toiselle viikolle.


Blida*                           x                           Wolfgang
                                                                                                 "Martti"
A95, PET 95                                                                              A96,5 (saksa) 
e. Stjärnebackens Stina "Nana"                            
i. JV-12 Lövbackens Oswald**
Luonne: Blida on luonteeltaan päättäväinen                               Luonne: Martti on luonteeltaan aivan
ja tomera, mutta todella seurallinen muru, jolle                          mahtava, todella rauhallinen ja ihan 
kelpaa aina kaksi asiaa: ruoka ja rapsutukset.                           yltiöseurallinen ja hellyydenkipeä. 

Odotettavissa soopelinruskeista poikasia vuodelle 2013(?).

Kismetin sulhosta lisää myöhemmin, sillä astutusoperaation osoittautuessa näin hankalaksi aloin miettimään sulhasvaihtoehtoja uusiksi, joten saapas nähdä keneen päädyn!

Poikasia kesältä 2011, pikkuinen Toivo veljineen ja siskoineen! 

10. marraskuuta 2013

Missä meitä voi seurata?


Veeran Kanit facebookissa! 

Piitkän pohdinnan jälkeen päätin sitten minäkin... Eli nyt kanilani elämää voi seurata myös facebookin kautta. :) Ja jako facebookin ja blogin välillä tulee jatkossa toimimaan niin, että näyttelytulokset yms. lyhyemmät kuulumiset päivittyy enempi fb:n puolelle. Niitä on nimittäin tällä hetkellä blogissa omasta mielestäni hieman liikaa. Blogi painottuu enempi kuvien ympärille eli samaan tyyliin kuin nytkin, mutta näyttely- ja estetuloksia hieman karsittuna. Varmasti myös samoja juttuja nousee esille jonkun verran, facebookissa tietysti aina vähän nopeammin, eli sieltä saa ns. "kuumimmat" uutiset aikaisemmin. 


Olisi kiva kuulla mitä mieltä lukijat ovat yleensä blogin sisällöstä ja millaisia postauksia olisi kiva lukea? Mielipiteet myös näyttelyjuttujen määrästä olisivat mukavia. Luulisin, että niitä on tällä hetkellä vähän liian paljon, mutta toisaalta en voi tietää mitä siellä ruutujen toisilla puolilla ajatellaan. Luetteko mielellänne näyttelytuloksista lähes viikottain?

Muistutukseksi tähän vielä muutkin paikat, joista pupujen kuulumisia löytää. 
kotisivut
petsie (joskin nykyään petsie päivittyy esim. kuvien kautta vähän huonosti, mutta jutusteluun käytän sitä edelleen)

3. marraskuuta 2013

Hienosti Humppilassa

Viime viikonloppuna käytiin petteilemässä Humppilassa viiden venäläisen voimin. Mukana olivat Taavi, Toivo, Osku, Blida ja Hannah. Pisteitä kertyi hienosti kaikille ja muutamia kumia ja luokkavoittajia. Taavi sai 93, Osku 94,5, Blida & Toivo 95 ja nuorimmaisin eli Hannah 95,5. Olin kyllä hyvin tyytyväinen kaikkien pisteisiin. Varsinkin Blidan pisteet ilostuttivat, sillä Blidalla on kuitenkin ollut tässä välissä poikueellinen lapsiakin kasvatettavana ja silti on pysynyt hyvässä massassa.

Bis-pöydälle pääsi viisi kania, joista kolme oli saanut 95,5 ja kaksi 96. Hannah sijoittui neljänneksi. Olin yllättynyt, kuinka hienosti Hannah istui bis-pöydällä. Kunhan muistaisi poseerata ulkomuotopöydilläkin yhtä nätisti niin jättehyvä! Tosin välillä tyttöä alkoi ujostuttaa ja Hannah yrittikin muutamasti kiivetä minun syliini. :D Tässä pari kuvaa, jotka on ottanut Hanna .












Tulevista kisoista sen verta, että Turkuun ollaan tulossa uml- että pet-puolelle. Lisäksi Grand Galaan ilmosin 12 venäläistä näytille eli siis Feelan, Seran, Okan, Nadan, Vekun, Hannahin, Mikin, Alexanderin, Vincentin, Sintun, Pahvin ja Oswaldin. Lisäksi mukana on soopelivahvistus Hosuli. Esteille tulee myös muutama pupu sekä pettiin jotain, mutta pettikaneja en ole ehtinyt vielä miettiä. Enivei näissä pippaloissa on siis mahdollista meidän jengiä tavata ja bongailla. :-)