6. joulukuuta 2013

Pupuhistoriaa

Tänään perinteisesti muistellaan Suomen historiaa ja ajattelinkin, että voisin samalla kertoa hieman myös omaa pupuhistoriaani, eli esitellä lyhyesti entisiä kanejani. Esittelen kuitenkin vain sellaisia, jotka eivät aikaisemmin ole suuremmin blogissa esiintyneet. Siksi Marja&Sini, Valko, Tupuna ja Geigo jäävät pois tällä kertaa, uudemmat lukijat voivat löytää näistä kaneista tietoa sivupalkin tunnisteiden avulla.

Lilli oli luonnonharmaa leijonaharjas, tosin harjas ei kovin hyvä neidillä ollut. Lilli muutti meille vuonna 2005 yhdessä Valkon kanssa Marjan kavereiksi. Lilli oli luonteeltaan koko ikänsä hieman varautunut eikä koskaan hyväksynyt ihmisiä ystävikseen. Koitin totuttaa Lilliä ihmisiin varsinkin sen ollessa nuori todella paljon, mutta työ ei tuottanut tulosta. Vanhempana Lilli ei ollut enää niin pelokas, mutta ei koskaan välittänyt käsittelystä tai silityksistä. Lilli oli melko temperamenttinen pupu ja siksi asuikin viimeiset vuotensa yksin. Lilli jouduttiin lopettamaan viiden vuoden iässä, sillä sen kyljessä ollut kasvain aiheutti kylkeen märkivän aukon.


Lulu muutti meille 2006 eli vuoden Valkon ja Lillin jälkeen. Lulu on ihana musta viittakuvio ranskanluppa, jolla oli yksi erikoisuus - Lululla ei ollut häntää. Emo oli purrut Lululta poikasena hännän pois. Lulu oli luonteeltaan päättäväinen tyttö, mutta seurallinen ja helppo käsitellä. Lulu oli koko elämänsä todella lihaksikas ja upea turkkinen kani, mikä näin jälkikäteen on outoa, sillä se oli kuitenkin ranskanluppa. Aktiivisena pupuna Lulu oli kova kiipeilemaan ja kaivamaan ja ulkona se juoksenteli mielellään valjaissa. Lulu kuoli yllättäen  vuonna 2008 pari kuukautta Marjan jälkeen, vain reilun kahden vuoden iässä. Syyksi epäiltiin synnynnäistä sydänvikaa.


Lulun ja Marjan menehdyttyä pohdintaan tuli kahden uuden kanin ottaminen. Toiseksi roduksi valikoitui automaattisesti ranskanluppa, mutta minä halusin hankkia sille kaveriksi kääpiölupan. Niinpä aloin etsiä kääpiöluppaa ja löysinkin sellaisen netistä. Tämä pieni luonnonkeltainen tyttö oli unelmieni täyttymys. Nimeksi sille valikoitui Vappu-Lilla, koska en osannut päättää kumpaa nimeä käyttäisin. Luultavasti Vappu olisi pudonnut nimestä pois, sillä en vain osannut vielä päättää kumman nimen antaisin.  mutta valitettavasti pieni luppatyttö menehtyi heti kaksi päivää meille tulonsa jälkeen. Lilla oli heti tultuaan vaisu ja sitä koitettiin hoitaa kaikin mahdollisin tavoin eläinlääkärilläkin, mutta valitettavasti pienen voimat eivät riittäneet. Todennäköisesti sen suolisto lamaantui tuntemattomasta syystä. (Lillan tilalle meille muutti myöhemmin Esme Tupunan kaveriksi)

Vilda muutti meille vuonna 2010 ja täytti minun haaveeni omasta ihanasta sachsengoldista. Vilda oli aluksi Tiuhtin kaveri ja myöhemmin myös Jippo muutti tyttöjen seuraan. Vilda oli luonteeltaan nuorempana melko aggressiivinen eikä niin mukava lemmikkikani. Vildan kanssa harrastettiin näyttelyitä jonkun verran ja se olikin ROP muutaman kerran. Vuotta myöhemmin kesällä annoin Vildan sasselikasvattajalle, sillä se valeraskaili aivan jatkuvasti ja arvelimme yhdessä, että oikea poikue voisi rauhoittaa neitiä. Vilda on ulkomuodoltaan  hieno rotunsa edustaja ja suvullisesti erittäin kiinnostava, joten siksi se sopikin mainiosti jalostukseen. Poikueen jälkeen Vildan luonne muuttuikin täydellisesti ja nykyään se on oikein mukava kani. Siksi olenkin välillä vähän harmitellut, että olisiko pitänyt miettiä vielä tarkemmin Vildan antamista pois, sillä sen luonne olisi voinut muuttua vanhetessa. Toisaalta Vilda elelee tällä hetkellä lemmikkinä oikein kivassa kodissa ja olen nähnytkin tyttöä muutaman kerran näyttelyissä, joten en usko, että Vildan kannalta asialla on niin väliä. Ihanaa, että tyttö pääsi lopulta niin mukavaan kotiin. :)














Pienihopeat Aino ja Miina muuttivat meille tuona samaisena kesänä. Aino oli väriltään sininen ja siitä tuli aluksi nuoren Lyytin paras kaveri. Myöhemmin Lyytin saatua poikasia Aino siirtyi asumaan viisikkoon, eli Tiuhtin, Jipon, Esmen ja Hillevin kanssa. Miina asusteli meillä yksin. Kumpikin hopsutytöistä oli mukavia luonteeltaan, helppoja käsitellä ja hyvin "nallemaisia" pupuja. Kävin hopsujen kanssa jonkun verran näyttelyissä, uml- että pet-puolella, ja ne pärjäsivät kivasti. Jostain syystä hopsut eivät kuitenkaan koskaan "sytyttäneet" minua rotuna sillä tavalla, joten ne vähän vain olivat mukana porukassa. Ison kanilauman kanssa tälläisten kanien asemaa miettii pakostakin hieman, mutta olen aina ollut lemmikiksi hankittuen kanien myyntiä vastaan, joten en halunnut myydä hopsuja.

Miina ehti asustelemaan minulla noin puolisentoista vuotta ennen kuin se muutti ystävälleni. Hän ihastui Miinaan eräässä näyttelyssä ja hämmästyksekseni Miina tuntui myös tykästyvän kovasti ystävääni, sillä minulle ja Miinalle ei koskaan syntynyt kunnollista sidettä. Ilmeisesti Miina ei vain sopinut meille, sillä ystäväni luona Miina tuli todella hyvin toimeen myös muiden kanien kanssa, joita se ei sietänyt meillä ollessaan. Aino muutti viime talvena meiltä, kun eräs tuttumme ihastui siihen ja lopulta Aikku päättyi muuttamaan sinne. Aino oli viimeisinä aikoinaan meillä todella stressaantunut, sillä se asui Jipon kanssa ja Jippo oli sille yhtä asshole kuin Stellallekin. Uudessa kodissa Aikku on ollut aivan eri kani ja se onkin siellä koko perheen lemppari, myös ei-kaneista kiinnostuneet perheenjäsenet olivat rakastuneet Aikkuun. :D












Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille lukijoille! :)

4 kommenttia:

  1. Miten monta kania sulla on :) Itekkin haaveilen venäläisestä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin nelisenkymmentä aikuista. Määrä vaihtelee riippuen vuodenajasta, tällä hetkellä pupuja on 36.
      Venäläiset on mahtavia. Kohta pitäisi syntyä taas poikasiakin, vink vink ;)

      Poista
  2. Tätä oli kiva lukea! Älä sentään lopeta blogia, koska sinun blogia on kiva seurailla! :)

    Voin sanoa että en itsekään saa hirveesti edes päivittäin kommenttia, sentään minulla on jonkin verran lukijoita :)

    VastaaPoista