20. tammikuuta 2014

Suru puserossa

Pahvi
Kirjoitusfiilis on tällä hetkellä hieman hukassa, sillä en ole päässyt kuvaamaan pupuja pitkään aikaan ulos ja ilman uusia kuvia on tylsää postailla. Koitetaan pärjätä siis vanhoilla kuvilla. Eilen sää olisi ollut aivan ihana, mutta pakkasten vuoksi en voi kulkea kanilasta edestakaisin kovin monesti päivässä, joten ulkoilureissut jäävät nyt väliin. Kanilan lämpötila nimittäin pyörii juuri ja juuri siinä nollan paikkeilla ja kaikki varpaat ja sormet ristissä toivon, ettei se laske enempää. Kolmisenkymmenen pullon sulattelu kaksi kertaa päivässä ei ole mitään herkkua. Lisäksi Sintulle syntyi poikasia tänään. Saapa nähdä miten niiden kanssa käy, toivottavasti pesä lämmittäisi ja poikasia olisi useampi (en ole vielä tarkistanut pesää ja katsotaan vilkaisenko edes näillä keleillä).

Eniten mieltä matalalle laittaa kuitenkin Hillevin tilanne. En yleensä kirjoittele blogiin ikävistä asioista kovin herkästi, sillä haluan pitää blogin positiivisena itselleni sekä lukijoille. Toisaalta tietysti lukijat saavat melko vääristyneen kuvan siitä, millaista elämä meillä on. Jos paljon iloa, niin vastoinkäymistenkin määrä kasvaa kanien määrän lisääntyessä ja varsinkin kaneja kasvatettaessa. Tarttuvilta sairauksilta olen onneksi välttynyt ja siitä olen hyvin kiitollinen. Hillevi on kuitenkin sairastellut ihan kunnolla viimeisen kuukauden omien vaivojensa kanssa.

Hillevin silmä vaurioitui noin vuosi sitten, kun Tiuhti raapaisi Hiltsua naamaan pahasti. Siitä lähtien silmä on vuotanut, välillä enemmän ja välillä hyvin vähän ja myös tulehtunut useamman kerran. Nyt talvella Hillevin vanha vaiva eli ihottuma* iski päälle laittaen ihon hilseilemään ja paikoin verille. Vaikka lääkkeet tähän vaivaan olivat valmiina ja niillä iho rauhoittu melko nopeasti, niin ihottuma ilmeisesti laukaisi silmissä pahan tulehduksen. Vuodenvaihteen aikaan luomet olivat haavoilla sisältä ja silmät vuotivat märkää. Hillevi sai pisimmän mahdollisen silmätippakuurin ja muita lääkkeitä, mutta tilanne parani vain vähän. Edelleen silmät ovat punaiset ja toista silmää Hillevi ei avaa kokonaan. Näyttäisi myös, että Hillevin näkö on kärsinyt tulehduksista, sillä se juoksee nykyisin aivan päättömästi päin asioita, koska haluaa edelleen olla ensimmäinen ruokakupilla.

Hillevi on ollut kovaonninen pupu koko elämänsä, mutta kaikista vastoinkäymisistä on aina selvitty yhdessä. En millään haluaisi tehdä viimeistä päätöstä, sillä Hillevi on minulle älyttömän rakas ja kaikesta kurjasta huolimatta Hillevi on edelleen seurallinen ja hupsu oma itsensä. Toisaalta näen muutoksen Hillevin käytöksessä ja tiedän miten itsekästä on Hilleviä kohtaan antaa sen kärsiä sairaudestaan, sillä en voi enää parantaa Hilleviä, koska lääkkeet eivät tehoa. Niinpä joudun tällä viikolla tekemään sen kamalimman päätöksen, vaikka jo valmiiksi sattuu.

Taavi
* Hillevillä on ollut parin vuoden ajan outo ihottumasairaus, joka silloin tällöin iskee päälle, mutta ei siis katoa kokonaan koskaan. Eläinlääkärin mukaan kyseessä olisi jokin hevosten kesäihottumaan verrattava sairaus. Mikään hilsepunkki tai sieni ko. tauti ei ole, sillä Hilleville on tehty ensimmäisellä sairastumiskerralla testit näihin. Tauti ei myöskään tartu muihin kaneihin. 

5 kommenttia:

  1. Voi Hiltsu raukkaa :'( Anna sille pusu ja hali meidän soopeliporukalta.

    VastaaPoista
  2. Voimia! <3

    Lopullisen päätöksen tekeminen on aina vaikeaa, silloinkin kun tietää, että se on ainoa oikea ratkaisu kanin kannalta. Aina tekee mieli jossitella: jospa edessä olisi vielä terveitä päiviä, jos voisin vielä jotenkin auttaa... Mutta ehkä hieman helpottaa, jos ajattelet, että joskus suurin rakkauden osoitus minkä voit ystävällesi antaa, on päästää se menemään... Se ei vähennä kipua, jonka itse tunnet ystävän menettämisestä, mutta ainakin tiedät, ettei ystävääsi enää satu.

    VastaaPoista
  3. voi hiltsua:'( voimia sinne!

    VastaaPoista