29. huhtikuuta 2014

Vauvamaista

Voi vitsit tän blogin kanssa, kun postauksia olisi vino pino odottamassa kirjoittamista ja aika niin kortilla...! Koittakaa ymmärtää, eiköhän tämä tästä jossain vaiheessa helpotu. Nyt kuitenkin vauvamaisiin tunnelmiin. :)

Hannahin synnytys ei mennyt kovin putkeen. Poikasia oli kaksi ja ne olivat ilmeisesti jääneet jumiin. Vasta 35 tiineyspäivänä Hannah repi itse kuolleet poikaset ulos. Eläviä poikasia en enää tässä vaiheessa odottanutkaan, mutta Hannahin vointi tietysti huoletti useamman päivän, kun poikaset eivät vaan syntyneet. Pitkän aikaa olikin jo turhan hyvää tuuria poikueiden kanssa, joten nyt sitten taas väliin vähän epäonnistumista. Pääasia kuitenkin, että Hannah säilyi suuremmitta vahingoitta ja on nyt jo täysin oma pirteä itsensä. Hannah saa nyt lepäillä jonkun aikaa ja kokeilen sitten vielä uusiksi poikuetta, toivottavasti toisella kerralla kaikki menisi nappiin. Poikasia pitäisi syntyä seuraavan kerran 9. päivä toukokuuta kahdelle naaraalle eli jo ihan kohta.

Alla poseeraavat kanilan tämän hetkiset vauvat eli Anskun rakkauspakkaukset. Koko nelikko on luonteiltaan todella hurmaavia ja ihania tapauksia. Olen aivan rakastunut näihin vauvoihin ja niitä tuleekin joka päivä ihasteltua. Erityisesti yksi villimpi poitsu ja sitten tämä poikueen pallomasi ovat suosikkejani. Poikueen naaras jää todennäköisesti alkuun ainakin kotiin, vaikka se onkin lemmikkitasoinen. Ansku on nimittäin nappassut siltä hännän poikki synnytyksessä. Jo toinen hännätön tapaus tälle keväälle ja nyt kyllä vielä kaikista huonoin valinta mammalta. Anskusta minulla ei nimittäin ole ollenkaan tytärtä, niin mamma kehtasi sitten ainokaiselta napata hännän veke...! No, eipä tästä Anskua voi syyttää, kun tosiaan Anskunkin synnytys meni vähän pieleen...




tytsy (poseerauksen ihmelapsi)



poitsu 







poitsu 2

















Poitsu 3

Ps. Omaa ultimate-lemppariani tästä poikueesta lienee vaikea bongata...? Niin, onhan se tuo syötävän suloinen herra nro 2, josta on kuviakin kolminkertainen määrä muihin verrattuna... hups! :D

20. huhtikuuta 2014

Pojankloppeja

Reippailin eilen oikein kunnolla ja linssin eteen pääsi kanilan junnuosasto. Vähän kuitenkin huijasin tavoitteesta ja tytsyt jäivät tällä kertaa toiseen päivään. Tässä kuitenkin kuvia ja tarinointia kevään pikkumiehistä, niin pääsette tekin tutustumaan heihin. Itse olen jo enempi vähempi rakastunut näihin pikkusydämenmurskaajiin!























Windsor
"Vili"

Vilin ei oikeastaan pitänyt edes jäädä kotiin, mutta äitini halusi aivan välttämättä pitää poitsun. Parin päivän väsytyksen jälkeen totesin, että pidä nyt sitten hyvänäsi. :D No, eipä Vilissa mitään vikaa kyllä ole! Nimi tosin tulee ihan aiheesta, nimittäin tämä jäbä on melkoinen vilivilperi. Pitkään aikaan ei olekaan näin ylienergistä nuorukaista meillä ollut. Muuten Vili on todella seurallinen ja ihmisrakas poika. Viime aikoina tosin hormoonit ovat hyrränneet pikkumiehellä vähän liiaksikin, nim.merk. sain aamulla pissat päälleni.


Dover
"Nevi"

Nevi on sitten se oikea kotiinjäänyt poitsunen Blidan tenavista. Nevi on myöskin oikein mukava ja herttainen poju. Ruoka ja rapsutukset tuntuu olevan ne ykkösjutut. Vauhtia ei onneksi löydy ihan niin kamalasti kuin veljeltään, vaikka ulkona tosin Nevikin tykkää rellestää. Nevi on aika pieni kooltaan eikä varmaan isonakaan ole sitten mikään hirmuinen jätti. Mutta sehän sopii paremmin kuin hyvin, nimittäin osa naaraistani tuppaa olla vähän isoja. Hyvä, että on nyt tämmöinen pienempi paketti jemmassa heille. 


Damon

Damon on Myyn lapsukainen ja oikein extraseurallinen tapaus hänkin. Damonin kutsumanimestä on vielä hieman vääntöä pupun omistajan ja kasvattajan kesken: minä tykkäisin että se lausutaan niin kuin kuuluukin eli Deimon, mutta äiti taas niin kuin suomeksi kirjoitetaan. Nimikiistasta huolimatta oikein aurinkoisesta pikkumiehestä on kyse. Damon tulee hyvin paljon isäänsä, eli on melkoinen pusuttelija-nuuskija. Ulkoilemassa pikku-Damoni tosin yllätti minut, sillä se oli pojista kaikista rauhallisin.




Jellbana
"Jeli"

Jeli pääsi vasta viikko sitten muuttamaan omaan yksiöön siskolauman ja äidin joukosta. Vähän ujostelua on siis ollut ilmassa, mutta se on aivan ymmärrettävää. Onhan se nyt vähän eri asia asua kolmen kämppiksen kanssa kuin ihan ypöyksin isojen poikien kanilassa. Jeli on hirmuisen vauvamaisen söpö vielä, kuten kyllä Damonkin. Vanhemmat pojut ovat jo vähän "kanistuneet", mutta junnut ovat vielä vähän babyja. Ulkona paljastui myös uusia puolia Jelista: poitsu oli todella rohkea ja mennä viipotti joka suuntaan. Myös rapsuttelut ja sylissäolokin olivat ihan jees. Ehkä ne onkin ne isommat pojat, mitkä siellä kanilassa vielä ujostuttaa? 

Ompas muuten aika samanlaiset kutsumanimet pojilla. En ole edes aikaisemmin kiinnittänyt huomiota, ei ole siis suunniteltu juttu. :D

18. huhtikuuta 2014

Pehmennyt pupunpolla

Kevätsää on tainnut meillä ylikuumentaa myös yhden neidin aivot, jos sellaisia alkuaankaan oli. Nimittäin Tiuhti aloitti pari päivää sitten jokakeväisen tradition, valeraskauden! Viime vuonnakin kirjoittelin meidän seonneesta pupumuorista ja eipä meno ole paljon vuodessa laantunut. Tänä vuonna tosin vauvabuumi iski kuukautta aiemmin. Hupaisaahan tässä on se, ettei Tiuhti osaa edes tehdä pesää. Neitonen vaan kerää hirmuisen alueen heinää ja karvoja jonnekkin päin häkkiä. Kavereiden hermot on tietysti olleet tälläisessä hulluudessa kovilla. Jambo oli aluksi kovin kiinnostunut Tiuhtin puuhista ja seuraili vieressä. Uteliaisuus loppui, kun Tiuhti päätti repäistä valtavan karvatupon Jampsun kyljestä pesäänsä. :D Hyvin tiuhtimaista myös se, että pesän pitää olla puolen häkin kokoinen, mutta karvat hän mieluiten repisi kavereista! Jostain syystä Tiuhti tuntuu silti saavan ainakin Jambon sympatiat...?




Viime yönä Tiuhti oli tyhjentänyt heinätelineenkin pesäänsä. Aamulla sitten koko kolmikko noukki heiniä aamupalaksi karvameren seasta. :D Huh, huomenna saa kyllä loppua tämä hömpsöttely ja kaikkialle levinneet karvatupsut lentää roskikseen!



Huomenna pitäisi syntyä lapsukaisia Hannahille, peukut pystyyn siis oikeiden vauvojen puolesta!

14. huhtikuuta 2014

Messuilua ja toipilaita

Huh, nyt on oltu kaksi viikonloppua peräkkäin menossa. Olen kyllä ihan iloinen, että ensi viikonloppu on vapaata pupukisoista...! Missä päin sitä on pyöritty ja miten on mennyt?

Viime viikonloppuna olin lauantaina pupujen kanssa ulkomuodossa Porissa. Siellä ei sen kummemmin mennyt, vaikka Alexander oli kuitenkin ROP vuorostaan. Näin samalla pari kasvattiani ja paljon oli pienempi kasvanut viime näkemisestä. Ihanaa aina huomata myöhemmin, kuinka mahtava koti on kasvateille sattunutkaan ja miten onnellisia puput siellä ovat. :)

Sunnuntaina suuntasin sitten Turkuun mukana oli pet-puput ja esteille Osku ja Taavi. Esteet eivät menneet mitenkään kovin erikoisesti pojilta. Petissä olivat siis Valtsu, Hosuli, Vekku ja Velia. Kaikki saivat mukavat pisteet. En löytänyt enää tähän hätään lappuja, jotta olisin voinut kirjoitella tarkat pisteet. Itse vietin päivän tuomaroiden ja päivän lopuksi kilpailupaikkaa purkaen. Aika vähän väen voimin saatiin tavaroita peräkärryyn kasata ja lattiaa siivota, mutta saatiin kuitenkin hyvissä ajoin kasaan. Päivän lopuksi siirryttiin odottelemaan palkintojenjakoa ja turhaan ei tarvinnutkaan odotella. Puput saivat hauskoja lahjotuspalkintoja ja lisäksi Vekku sijoittui BIS5:ksi ja Velia nappasi BIS1-sijan! Nämä uutiset saattoikin bongata jo etukäteen meidän facebookista, kannattaa siis seurailla sitäkin kautta. Yleensä tulee kerrottua isommat uutiset etukäteen siellä, kun facebookin päivittäminen on vähän nopeampaa kuin blogin. :)



Turusta nappasin myös mukaan muutaman vieraan viikoksi. Nimittäin kaverini kanit Rella ja Tunna sekä meidän Mikki matkasivat viime viikolla eläinlääkärin pakeille kastroitaviksi. Toimenpide meni hyvin ja kaikki pojat toipuivat siitä nopeasti. Vierailijatkin pääsivät jo eilen kotimatkalle. Mikillä tosin tuli loppuviikosta hieman mahavaivoja ja se söi hyvin huonosti. Nyt toipilas asustelee kanssani sisällä ja ruoka maittaa jo paremmin, joten eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa.



Eilen matkasin jo kuudetta kertaa messuilemaan pupujen kanssa. Täytyy kyllä sanoa, että aika surkeat messut oli tänä vuonna. En yleensäkään hirveästi shoppaile messuilta eläinkamoja, mutta nyt muutkin messut olivat todella tylsät. Lähdin heti aamusta perinteiselle aamupala-kierrokselle lapsimessuille etsimään ilmaisia jogurtteja ja vauvansoseita. Kierrokselta jäi käteen yksi banaani, sillä kaikki muut näytepakkaukset olivat muuttuneet maksullisiksi. Iltapäivällä kävelin uudestaan messut läpi ja banaaneihin oli ilmestynyt kyltti "jaamme ilmaisia banaaneja vain lapsille". Ah thanks. :D

Niin mutta ne tulokset... Pisteitä tuli seuraavasti: Velia 92,5, Hosuli 95 ja Vekku 95,5. Petti on vähän tälläistä, toisena päivänä menee hyvin ja toisena päivänä samassa kunnossa oleva kani ei olekkaan enää mistään kotoisin. Jotain lahjoituspalkintoja tuli pojille, en tosin tiedä mistä, sillä en ehtinyt seuraamaan palkintojen jakoa loppuun. Lisäksi messuilla jaettiin viime vuoden pet-kisojen palkinnot. Hannah sijoittui Vuoden Lemmikkikani-kilpailussa viidenneksi ja voitti Vuoden BIS-kani kilpailun. Toivo ei ollut yhtään sen huonompi, Toivo nimittäin sijoittui neljänneksi Vuoden BIS-kani kilpailussa ja voitti Vuoden Lemmikkikani kilpailun! Kyllä nyt voi olla ylpeä Hannahista ja Toivosta, pitäisiköhän ihan jotkut pokaalikuvat kuvata tämän kunniaksi joku päivä. :)

Hannah ei nyt voittoa ehdi bilettämään, kun pitää niin kauheasti rakentaa pesää vauvoille... ;) Yksi päivä nypittyjä karvoja löytyi ruokakupista, luultavasti paras mahdollinen paikka pupuvauvoille! Toivo taas nyt onkin todistetusti paras lemmikkikani ikinä, katsokaa nyt tätäkin saisinkorapsutuksia-ilmettä. :D



7. huhtikuuta 2014

Unohtuneet tenavat

Nämäkin kuvat ovat jo yli viikon vanhoja - huh, kun on ollut taas kiirettä eikä ole pahemmin mitään ehtinyt tehdä. Sitä on ilmeisesti muutenkin liikkeellä näin keväällä. :) No nyt helpottaa taas ainakin hetkeksi ja muutaman hauskan jutun ajattelin ahkeroida blogiinkin lähiaikoina. Saa nähdä sitten kuinka paljon muuta puuhaa (lue: kouluhommia) ilmestyy taas kohta jostain, että jääkö vain suunnitelmiin... Loppuviikosta kuitenkin Porin ja Turun reissujen kuulumiset, sen lupaan!

No nythän ne tärkeimmät uutiset meinasi unohtua kokonaan... Tosiaan Angelica sai lapsukaisia viime viikon keskiviikkona. Poikasia syntyi yhteensä seitsemän, mutta vain neljä selvisi hengissä ensimmäisestä päivästä. Anskulla on selkeästi liian heikot supistukset, sillä synnytykset ei suju niin sutjakkaasti kuin kanilla pitäisi. Joten ei todellakaan poikueita enää Anskulle, näiden neljän nöpönenun kasvattamisen jälkeen koittaa sitten eläkepäivät.

Kuvissa siis ovat kuitenkin Sintun natiaiset. Kotiin jääviä nappuloita ei tullut nyt hirveen ajan kanssa kuvattua, kun tuo aurinko rupesi uhkaavasti laskemaan. Mietiskelin, että voisi koittaa tässä joku päivä napata kaikki talven kotiin jääneet muksut linssin eteen. Hain nimittäin juuri tänään itselleni uuden putken kameraan, joten pitäähän sitä päästä nyt testailemaan. ;)

Alessandra
varattu

 Jamelia "Sissi"
jää kotiin

 Kalinda "Nadia"
jää kotiin

Wandara
uudessa kodissa jo :)

Jellbana "Jeli"
jää kotiin

Mites siellä, meinaako muillakin loppua tunnit vuorokaudesta?