20. huhtikuuta 2014

Pojankloppeja

Reippailin eilen oikein kunnolla ja linssin eteen pääsi kanilan junnuosasto. Vähän kuitenkin huijasin tavoitteesta ja tytsyt jäivät tällä kertaa toiseen päivään. Tässä kuitenkin kuvia ja tarinointia kevään pikkumiehistä, niin pääsette tekin tutustumaan heihin. Itse olen jo enempi vähempi rakastunut näihin pikkusydämenmurskaajiin!























Windsor
"Vili"

Vilin ei oikeastaan pitänyt edes jäädä kotiin, mutta äitini halusi aivan välttämättä pitää poitsun. Parin päivän väsytyksen jälkeen totesin, että pidä nyt sitten hyvänäsi. :D No, eipä Vilissa mitään vikaa kyllä ole! Nimi tosin tulee ihan aiheesta, nimittäin tämä jäbä on melkoinen vilivilperi. Pitkään aikaan ei olekaan näin ylienergistä nuorukaista meillä ollut. Muuten Vili on todella seurallinen ja ihmisrakas poika. Viime aikoina tosin hormoonit ovat hyrränneet pikkumiehellä vähän liiaksikin, nim.merk. sain aamulla pissat päälleni.


Dover
"Nevi"

Nevi on sitten se oikea kotiinjäänyt poitsunen Blidan tenavista. Nevi on myöskin oikein mukava ja herttainen poju. Ruoka ja rapsutukset tuntuu olevan ne ykkösjutut. Vauhtia ei onneksi löydy ihan niin kamalasti kuin veljeltään, vaikka ulkona tosin Nevikin tykkää rellestää. Nevi on aika pieni kooltaan eikä varmaan isonakaan ole sitten mikään hirmuinen jätti. Mutta sehän sopii paremmin kuin hyvin, nimittäin osa naaraistani tuppaa olla vähän isoja. Hyvä, että on nyt tämmöinen pienempi paketti jemmassa heille. 


Damon

Damon on Myyn lapsukainen ja oikein extraseurallinen tapaus hänkin. Damonin kutsumanimestä on vielä hieman vääntöä pupun omistajan ja kasvattajan kesken: minä tykkäisin että se lausutaan niin kuin kuuluukin eli Deimon, mutta äiti taas niin kuin suomeksi kirjoitetaan. Nimikiistasta huolimatta oikein aurinkoisesta pikkumiehestä on kyse. Damon tulee hyvin paljon isäänsä, eli on melkoinen pusuttelija-nuuskija. Ulkoilemassa pikku-Damoni tosin yllätti minut, sillä se oli pojista kaikista rauhallisin.




Jellbana
"Jeli"

Jeli pääsi vasta viikko sitten muuttamaan omaan yksiöön siskolauman ja äidin joukosta. Vähän ujostelua on siis ollut ilmassa, mutta se on aivan ymmärrettävää. Onhan se nyt vähän eri asia asua kolmen kämppiksen kanssa kuin ihan ypöyksin isojen poikien kanilassa. Jeli on hirmuisen vauvamaisen söpö vielä, kuten kyllä Damonkin. Vanhemmat pojut ovat jo vähän "kanistuneet", mutta junnut ovat vielä vähän babyja. Ulkona paljastui myös uusia puolia Jelista: poitsu oli todella rohkea ja mennä viipotti joka suuntaan. Myös rapsuttelut ja sylissäolokin olivat ihan jees. Ehkä ne onkin ne isommat pojat, mitkä siellä kanilassa vielä ujostuttaa? 

Ompas muuten aika samanlaiset kutsumanimet pojilla. En ole edes aikaisemmin kiinnittänyt huomiota, ei ole siis suunniteltu juttu. :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti