6. elokuuta 2014

Ajatuksia kanien määrästä

Viimeviikkoinen vapaapäivä tuli käytettyä kokonaan pupujen kanssa hengailuun. Muunmuassa Martin häkissä istuin reilun tunnin rauhoittelemassa poitsua, kun reppana pelkää niin kovasti ukkosta. Onneksi mamman syli, rapsutukset ja laulelu rauhoittivat jonkun verran ja ukkonenkin meni lopulta ohitse. Illalla päätin lähteä vähän ulkoiluttamaan pupuja laitumelle ja samalla napsia muutamat kuvat. Elikkäs pitkästä aikaa riittäisi fotojakin tänne blogin puolelle. Ajattelin ensin laittaa esille nämä nuorista kotiaetsivistä kavereista napatut kuvat ja sitten myöhemmin tulee vielä lisää kuvia. :)

Puputilanteesta onkin pitänyt kirjoitella sen verta, että kanimäärä tulee tässä seuraavan puolen vuoden aikana vähenemään reilusti. Varmasti joku on saattanut tätä arvailla, kun esimerkiksi Stella ja Jayla ovat olleet myynnissä jo hetkisen. Tässä ei kuitenkaan ole takana mitään radikaalimpaa, kuten kasvattamisen lopettaminen tai kisailuun kyllästyminen, vaan kyse on ihan puhtaasti käytännönasioista. Olen nyt kasvattanut venäläisiä jo muutaman vuoden ja jalostusmateriaalin suhteen on ehtinyt muodostumaan aika hyvä peruspohja. Sen vuoksi voin hyvin supistaa hieman jalostuseläinten määrää, koska nyt hiotaan enää pienempiä ominaisuuksia. En pyri kasvatukseni kanssa miksikään jättikanilaksi ja siksi kasvatukseni onkin hyvin rajattua: vain yksi rotu yhdellä värillä. Pidän itse mieluiten kaneja mahdollisimman "lemmikkimaisesti", millä tarkoitan sitä, että jokaisella kanilla on tilavat asuinolot ja ne saavat huomiota myös perushoidon lisäksi.  Itsestäänselvästikin yksi kani saa aina sitä enemmän aikaa ja huomiota osakseen, mitä vähemmän kaneja yhteensä on. Kanimäärän vähennyksellä pystyn myös lisäämään paljon yksittäisen kanin saamaa aikaa ja se on minulle mieluisampi tapa pitää kaneja, pidän niitä kuitenkin ensisijaisesti lemmikkeinä, en kasvatusta tai näyttelyitä varten. 

Muita kaneja, eli ns. "lemmikkikaneja", joista ei ole mitään hyötyä kasvatukseeni (eli kuten yllämainitut Stella ja Jayla tai leikatut urokset) vähennän siksi, että en koe tarvitsevani näin montaa lemmikkikania mitä minulla nyt on. Aika monethan lemmikkipupuista ovat meillä syntyneitä ja jääneet tavallaan puolivahingossa tuohon, koska olen pitänyt niin paljon ko. kaneista. Kuitenkin kanien kannaltakin ajateltuna on järkevämpää etsiä osalle ihanista mammanmussukoista toinen koti, jossa niitä rakastetaan yhtä paljon kuin täällä. Muualta tulleita kaneja tulen tuskin myymään, koska olen ottanut ne kaikki sillä periaatteella, että ne ovat meillä elämänsä loppuun saakka ja näillä näkymin näin tapahtuukin. En myöskään halua ns. vetää itseäni loppuun valtavan kanilauman kanssa lopputuloksena se, että koko kanihomma alkaa maistua puulta ja seuraavaksi on jokainen kani myynnissä. Tällä hetkellä kun kaneihin menee vähentyneestä vapaa-ajasta aika iso osa ja joskus on melkoisia hankaluuksia repiä se aika jostain (lopputulos näkyy esimerkiksi blogissa = en millään ehdi kirjoittaa tänne kovin usein, koska luonnollisesti kanien hoitaminen menee ensisijalle prioriteeteissä).  Olin ajatellut, etten kirjoita tästä blogiin, koska oikeastaan kyse ei ole mistään sen dramaattisemmasta, mutta ymmärrettävästi kanimäärän vähentäminen saattaa herättää ihmetystä ja spekulaatiota. En halua kenenkään ajattelevan, että olen lopettamassa kasvatuksen tai muuta sellaista, joten siksipä tämä vuodatus nyt. Toivottavasti onnistuin selventämään ajatuksiani hieman, saa tietysti kysyä vielä, jos jäi joku juttu mietityttämään. :)

 Windsor 
"Vili"
Reipasluonteinen nuori venskumies, joka rakastaa kaivelua, juoksentelua, pomppimista ja iloloikkia. Vili on melkoinen iloinen vekkuli, jolle kelpaa aina rapsutukset ja huomio. Ihana sydäntenmurskaajapoju siis. :)



Cusco
Ihana pikkukaveri tämäkin poju. Luonteeltaan melko tasainen ja rauhallinen tapaus, ei hösellä turhia. Cusco on todella ihmisrakas ja viiihtyy mielellään rapsuteltavana. 

Saa heittää maililla veerasemi@gmail.com, jos jompi kumpi näistä veijareista sulatti sydämesi! :--)

Ps. Kahdessadas postaus - huisia! Iso kiitos teille, jotka jaksatte lukea ja kommentoida meidän jengin menoa. :)

4 kommenttia:

  1. Voin hyvinkin samaistua tekstiisi, kun itsekin pyrin pitämään kotona olevien kanien määrän mahdollisimman pienenä. Juurikin tuo itsestäänselvä mutta sitäkin merkityksellimpi tosiasia, että mitä useampi kani on, sen vähemmän jokaiselle on aikaa. Itselläni kun on kanien lisäksi vielä koiria, kanoja ja ankkoja, niin kaikille täytyy riittää se oma aikansa.

    Toki, kyllähän eläimet varmasti pärjäisivät pelkällä ns. perushoidollakin, kuten suurkasvattajilla, mutta sen vain en koe sopivan itselleni. En sitä oikeastaan osaa sen kummemmin perustella, se vain on niin. Riippuu niin monesta asiasta, mikä jokaiselle on se sopiva eläinmäärä, että tuntuu hyvältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän samat tuntemukset täälläkin... :) En halua, että siitä kanien hoidosta tulee vain ns. pakollinen päivärutiini, vaan että eläimet oikeasti saavat ansaitsemansa huomion. Olen huomannut, että itselleni tulee jatkuvasti ikävä olo nyt kun kaneja on vielä paljon ja ei ehdi jokaista päivittäin pusutella tai ulkoiluttaa kaneja vapaana niin usein. Mielummin pienemmällä jengillä, niin on enemmän aikaa panostaa niihin yksilöihin. :)

      Poista
  2. Hei :) Mulla ois pari kysymystä :) .
    - Mikä on hyvä määrä kaneja itselläsi ?
    - Onko "räkkäystä" pitää vain yhtä kania (sisäkani , saa olla muutoin vapaana paitsi yöllä)?
    - Voiko hankkia sisäkanin taloon , jossa on sisäkoira ? (koira pienikokoinen , ei metsästysviettiä)
    - Mikä olisi mielestäsi paras/hyvä rotu/rotuja sisäkaninksi ja joka "täyttäisi nämä kriteerit":
    - EI JÄTTIKOKOINEN
    - Hyvä ensikaniksi
    - Voisi harrastaa estehyppyä ja näyttelyitä :3
    Kiitoos <3 jos vastaat , haluaisin näihin kysymyksiin mielipiteitä kokeneemmilta kani ihmisilt :)

    VastaaPoista
  3. Hei ja kiitos kysymyksistäsi, toivottavasti vastauksestani on vielä hyötyä. :-)

    Meillä rajana on ollut jo parisen vuotta n. 40 kania, sen jälkeen tulee lähinnä tuskanhiki pintaan. Meitä on kuitenkin kaksi kanien pääasiallista hoitajaa, minä ja äitini. Yksin minulla ei todellakaan olisi näin paljon kaneja ja en olisi millään selvinnyt talven ja kevään opiskeluiden loppurutistuksesta ilman äitini, joka otti kaneista pääasiallisen vastuun tänä aikana. Jos en kasvattaisi kaneja, minulla ei kuitenkaan olisi todellakaan näin montaa kania. Olen vuosien saatossa tullut siihen tulokseen, että lemmikkinä pidon kannalta mitä vähemmän, sen parempi. Lemmikkikaneista saa paljon enemmän irti, jos pitää vain yhden tai kaksi kania kerrallaan ja panostaa niihin kaiken ylijäävän ajan.

    Ei ole, ja onkin varsin toimiva järjestely monille kaneille. :) Jos kani saa olla perheenjäsenen asemassa ja mukana arjessa, niin ihmiset riittävät mainiosti pupun laumaksi.

    Voi hankkia, kani ja koira tottuvat useinmiten hyvin toisiinsa. Varovaisuus täytyy kuitenkin olla aina mukana varsinkin alussa. En jättäisi koiraa ja kania valvomatta keskenään.

    Aika moni rotu istuu noihin kriteereihin, mm. venäläinen, hollantilainen, kääpiöluppa... muutamia mainitakseni. Rotua tärkeämpää on hankkimasi poikasen/aikuisen luonne. Kannattaa siis tuoda kasvattajalle esille minkä luonteista kania etsit, niin hän osaa suositella sinulle sopivaa kania. Esteharrastukseen paras kani on yleensä esteristeytys - niissä on suurin mahdollisuus, että kani todellakin innostuu hyppimään. Riippuu siis hieman siitä, että mikä ominaisuus on sinulle tärkein? Harrastusmahdollisuudet näyttelyissä vai esteillä? Vai ovatko nämä enemmänkin sellaisia "plussia" sopivan kanin etsimisessä?

    VastaaPoista