15. lokakuuta 2014

Kaljurotan poikasia

Jokunen päivä sitten tsekkasin huvikseni hakusanat, joilla tänne blogiseemme on eksyilty. Kaikkien enempi vähempi loogisten hakusanojen seasta löytyi se koko blogihistoriani voittaja: kaljurotan poikanen. Koska en halua pettää kenenkään odotuksia, niin täältä pesee!
(Ps. Arvasitteko jo, miksi Asikkalan näyttelyt jäi meiltä viime kuussa väliin...)
---------------------------------



Jaylan pöyhkeät rintakarvat ja Toivollakin vähän hapsottaa... 


Taavi: "Älä kuvaa Toivoa, kuvaa mun ihana pepsodentti!!!!" 
Viikon päästä Taavi esitteli ylpeänä uutta kerrospukeutunutta turkkiaan.

Nyt näkyy muuten kaljua. (kuvassa tuorehko neljän lapsen mamma Hannah)

Oswald: "Olen niiiiin innoissani, ei voi olla paikalla, mitä tapahtuu mitä tapahtuu, rapsuta pliis jookojooko whiih sekoan"      
Mitä pidätte Oswaldin uusista polvipöksyistä??


 The last but not the least... henkilökohtainen suosikkini. :D 
Ainiin, olenko kertonut? Jalostan venäläisille angoraturkkia. 
Martin "tungen nenäni tähän" ja  viiltävä katse "tule jo rapsuttamaaaan.....".

Martti: "Halusin kokeilla jotain erilaista... niin laitettiin sit tähän pepun päälle tällänen irokeesi..."
-------------------------------

Siinä oli teille muutamia enemmän ja vähemmän kaljurottia meidän kanilasta.  Koko kanihistoriani pahin karvanvaihtoaika, [x] checked.

Paljastakaa kommenttiboksissa teidän hauskimmat hakusanat ja kaameimmat karvanvaihdot! 

12 kommenttia:

  1. Huh huh millainen karvanlähtö :DD
    Mäkun luulik että meidän kaneilla on paha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nojoo, pienen ikäni olen pupuja omistanut ja vastaavaa en ole ikinä nähnyt tai kokenut. :D Mutta kuulemani mukaan samaa vikaa on muillekin, joiden kanit asustaa ulkona/melkein ulkolämpötilassa.

      Poista
  2. Mahtavia :D

    Mun muistikuvissa pahin karvanlähtö on edelleen nyttemmin jo edesmenneen Goottipojan kastraatiokarvanvaihto 2001. Kokonaan pitkäkarvainen leijona tiputti KAIKKI karvansa kerralla, hännänpäähän jäi pieni tupsu. Ja aika vinttikoiralta se siellä karvansa alla näytti. Kuvallisia todisteita noilta filmikamera-ajoilta ei tosin ole...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, varmasti mahtava! :D Meilläkin on silloin tällöin ollut tuollaisia tupsuhäntiä, kun mammapuput ovat nyppineet häntänsä pesän lämmikkeiksi...

      Poista
  3. Ei kyllä kateeks käy näitä tapauksia, onneks omien karvantiputtelut ei oo koskaan ollut ihan tällä tasolla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä kavereita oli ihana paijata tässä kunnossa. :D Martinkin olin monta kertaa nappaamassa syliin halailtavaksi ja kun puoli kania irtosi käteen kosketuksesta totesin, että ehkä ei tänään kuitenkaan...

      Poista
  4. :DD hurjan näkösiä, toisaalta niin söpöjä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Agree, jotenkin söpöjä kaikessa reppanuudessaan. :D

      Poista
  5. Ai juku mä purskahdin nauruun tossa loppua kohden :D Martti on uusi fanituksen kohteeni.

    VastaaPoista