27. marraskuuta 2014

Friends x4

Olen aina ollut vähän sitä mieltä, että monien (kymmenien) naaraskanien laumat on mahdottomia ja ihmetellyt suuresti, miten ne muka voivat joillain toisilla toimia. No ei näköään, sillä nyt meilläkin asustaa neljä neitokaista yhdessä!














Heitin viikonloppuna yhteen siis Hannahin, Nannan, Seran, Myyn ja Jipon ja ajattelin ihan vaan kokeilla mitä käy.  Jippo oli jengissä ns. "rauhoittavana uroksena", mutta kuten ehkä muistattekin vuosien varrelta, niin Jippohan on aivan tajuttoman huono kaverikani. Pieni musta alkoikin heti hyökkiä kaikkien tyttöjen kimppuun ja ärsyttämällä ärsyttämään muita sekä tietysti antoi kyytiä omalle tyttöystävälleen Seralle... Päätin sitten ensin hermot menetettyäni, että Jippo saa asustella taas yksin jonkun aikaa, koska käytöstavat muiden kanssa ei suju.

Sera söpöilee ja Nanna nauttii rapsuista.

Heti Jipon poistuttua kuvioista tytöt rentoutuivat ja alkoivat uteliaina tutkimaan toisiaan. Tavoitteenani oli saada edes jotkut tytöistä yhteen, mutta en todellakaan uskonut niiden kaikkien hyväksyvän toisiaan. Mutta ihme ja kumma, nyt meillä kuitenkin asustaa keskenään hyviä kavereita oleva tyttönelikko. Koko homma kävi niin helposti, että jengiin olisi varmasti mahtunut vielä pari kaveria lisääkin. Oikeastaan mitään johtajuuskiistojakaan ei ollut, vaan Nanna otti heti luontevasti pomon ja äitihahmon paikan. Erityisesti Hannah on Nannan suojatti, mikä on aika hauskaa, sillä Hannahan on oikeastikin Nannan lapsukainen! :D En tiedä, voivatko kanit oikeasti tuntea toisensa, mutta näiden kahden kohdalla kyllä kovasti vaikutti siltä. 

Hannah
Seran photobomb :D














Näiden kuvien napsiminen oli myös ihan oma lukunsa. Kuten kuvista saattaakin huomata, niin kaikki neljä neitokaista ovat varsin huomionkipeitä ja seurallisia tapauksia... Ei siis ollut ihan yksi tai kaksi kerta, kun joku tunki kuononsa kameran linssiin tai hyppäsi syliini juuri ratkaisevalla hetkellä. :D

21. marraskuuta 2014

Porin näyttelyt

Hups, eihän tässä olla kuin kuukausi myöhässä... No, parempi myöhässä kuin ei milloinkaan (omassa tapauksessani ehkä vähän liiankin tuttu lause). En kuitenkaan halunnut kokonaankaan skipata, kun ei näitä näytsikuulumisia ole tänä vuonna kovin montaa postausta ollut!

Väsyneet voittajat - c Alina Sillanpää
Klikkaa isommaksi!

















Messissä oli peruskokoonpanon (eli Hosuli + venäläiset) lisäksi myös pikkuvenskut. Normaalisti en näyttelytä poikueryhmiä, koska en näe siinä mitään ideaa venäläisten kohdalla (jos muidenkaan rotujen). Kahdeksanviikkoisilla venäläisillä tuo kuvio ei ole vielä kovin kummoinen ja täytyy olla aika harjaantunut rodun suhteen, jotta osaisi sanoa yhtään mitään kuvioista tässä iässä. Nyt tein kuitenkin poikkeuksen syystä, jonka kerron teille sitten joskus myöhemmin. Hienosti menikin, sillä Jaden kolmikko nappasi parhaan poikueryhmän palkinnon.

Tein taas tuollaisen kuvan, josta sekä tulokset että näyttelykokoonpano on helppo vilkaista. Toivoisin muuten palautetta, mitä olette pitäneet noista pistetaulukoista? Ovatko ne kenestäkään edes mielenkiintoisia? Mutta, takaisin asiaan - näyttelypäivässä ei sinäänsä ollut mitään erikoista. Oli mukava nähdä tuttuja ja myös kasvatinomistajia. Kasvattini "Otto" (eli Elijah poikueesta 29) pärjäsi muuten täällä hienosti petissä, onnittelut siitä näin jälkikäteen. :)

Venäläisten arvostelussa tosin oli kaikenlaista säätöä. Tuollahan meni häkkien pystytyksessä tapahtuneen pikkuvipan vuoksi häkkinumerot aivan sekaisin - esimerkiksi meidän porukka majaili ihan siellä sun täällä. Ilmeisesti jotenkin arvosteluun mentäessä puput menivät keskenään sekaisin, sillä Aava ja Masi saivat kummatkin ensin nollat väärästä vk:sta. Ihmettelin vähän, että miten olen voinut kahden kanin tatuoinnit mokata ja menin selvittelemään asiaa. Selvisi, etten ollutkaan. Aavalla oli kyllä väärä numero lipsahtanut, mutta Masilla oli aivan oikea numero ja poika oli myös oikeassa häkissä. Menin tietysti sanomaan asiasta, koska luonnollisesti haluan kanilleni arvostelun, mikäli tapahtunut virhe ei ole minun oma syyni. Tästä saatiinkin vääntää sitten tuomarin kanssa, koska hänen mielestään pöydällä olleella nollatulla venäläisellä oli ollut epäselvä tatuointi ja tuomari ilmeisesti epäili, että olisin jotenkin itse vaihdellut pupujen häkkejä. Hassua vaan, ettei meillä kyllä yhdelläkään venäläisellä ole epäselvää tatuointia, vaan kaikilla hyvin luettavissa kaukaakin. :D No, asia saatiin onneksi selviteltyä ja Masisteri pääsi loppuen lopuksi arvosteluun.

Upea Dover eli tutummin "Nevi"
Vähän jäin mietiskelemään Porin jälkeen, että miten nuo kanit oikein olivat pöydällä käyneet ja olikohan kaikilla edes oikea arvostelu. Esimerkiksi Masille oli ensin merkattu todella alhainen paino ja siitä sanoinkin, ettei tämä paino kyllä voi olla tämän kanin. Velialle taas oli laitettu painoksi yli 2,7kg, mikä tuntui mielestäni aika suurelta meidän hentoselle tyttöselle. Messuilla tulikin tähän vahvistus, että taisikin olla menneet Masin ja Velian painot (ja arvostelut?) väärin päin. Eli arvoitukseksi jäänee nyt Velian kohdalla, että kävikö siellä pöydällä Velia, Masi vai kenties joku ihan muu pupu. Eli sellaiset hieman tavallista "jännittävämmät" näyttelyt tällä kertaa. :D

PS. Pahoittelen edelleen surkeaa kuvasaldoa!

19. marraskuuta 2014

Pics

Tässä viikon aikana on tullut kuvailtua paljon eri pupusia ja tässä muutamia näytteitä näistä kuvauksista. Vähän väritön sää tosin on ollut viime päivinä, mutta parempia säitä on vähän turha vahtailla tähän aikaan vuodesta - niin harvinaisia ovat aurinkoiset päivät. Kuvissa siis soopelityttönen Jayla ja pikkuinen Wonka. Jaikkis yllätti minut poseeraamalla koko ajan kuin mikäkin patsas. Kovin monipuolisia ruutuja ei siis hänestä kyllä irronnut, mutta jos vaikka laatu korvaisi määrän?

Wonkaan olen ihan rakastunut. Tämä neitinen on varsin määrätietoinen ja valloittava pupunalku. Wonkassa ei ulkomuodollisestikaan ole valittamista, esimerkiksi kuvioiden rajat ovat tytyllä todella tarkat ja suorat! Wonka on äitinsä ja isoäitinsä tavoin syntynyt kameran eteen. Valitettavasti vain  tällä kertaa aika moni kuva epäonnistui tarkennuksen tai rajauksen vuoksi.



LU-13 Je t'aime
"Jayla"
(Pst. Jayla etsii parhaillaan omaa kotia.)

















Wonka
kohta 3kk

15. marraskuuta 2014

LU 2014 & Lemmikkimessut

Joko haukotuttaa messupostauksien tulva pupublogeissa vai vieläkö jaksatte painaa yhden postauksen verran messukuulumisia? :D Pahoittelen onnetonta kuvasaldoa, ensi näytseissä lupaan tsempata!

Omalta osaltani messuvalmistelut starttasivat jo perjantaina. Aamupäivä sujui pupujen kynsiä leikellen ja kamoja pakkaillen. Aikamoinen urakka oli viidentoista kanin kynsienleikkuu (vähemmän kuluneet kynsisakset täytyy myös laittaa ostoslistan kärkeen). Iltapäivästä hurautettiin Helsinkiin ystäväni Minnan kanssa laittelemaan estekaneja messukuntoon.


Perjantailta jäi vielä hieman tekemistä aamuksi, joten lauantaina saavuttiin messuille siinä hieman ennen kasia. Puput saatiin kohtuukivuttomasti kahdella kärryllä sisään messuhalliin ja venäläiset taisivatkin olla ensimmäiset puput näyttelyhäkeissä. Oma aamupäiväni kului esteitä tuomaroiden ja selostaen, ja tietysti myös venskuttimien arvosteluita hieman jännäillen.

Kyseessähän oli siis LU-näyttely eli vapaasti suomennettuna "suomenmestaruusnäyttelyt". Aika arvokas tapahtuma siis ja tavallaan vuoden kohokohta näyttelypuolella. Tein pisteistä tuollaisen taulukkojutskun, joten sieltä voitte vilaista tulokset. Merkkasin kanin nimen perään nimikirjaimilla myös arvostelleen tuomarin, joten tästä voi hiukan katsella myös eroja tuomareiden välillä. Viikonlopun iloisin yllätys oli Aksun vihdoin ja viimein nappaama serti, ja siihen vielä lisämausteeksi rotunsa paras! AksuPaksukainen (huom. yleinen lempinimi tälle kullanmurulle) on jo vähän "ukkoutunut" näöltään, joten olin jo aika luopunut sertihaaveista. Täytyy tunnustaa, että ensin luulinkin, että ruusukkeet oli vahingossa jaettu väärään häkkiin. :D Nyt on saatu koko yläkerran kolmikolle (Pahvi, Aksu & Vincent)  vihdoista viimein ne sinivalkoiset rusetit! 

Venäläiset saivat paljon kehuja norjalaiselta tuomarilta. Erityisen paljon kehuja keräsi Nevi, johon kaikki tuomarit olivat erityisen ihastuneita, ja joka onkin kieltämättä todella hieno uros. Valitettavasti Nevin pisteet vähän kärsivät korvasta bongatuista valkoisista karvoista, mutta ihan mukavasti meni kuitenkin näinkin. Velian tuloksesta olin myös mielissäni, sillä tyttö alkaa lähentyä astutusikää ja vähän kauhulla odotan hälle tupsahtavan leukapussin hetkenä minä hyvänsä. Onpahan nyt ainakin jonkunlaiset pisteet sitten takataskussa, ellei sertiä ehditä enää metsästää. Siihen Velialla kyllä nimittäin olisi hyvät edellytykset. 

Sunnuntaina näyttelypuolella ei ollut enää juuri mitään häppeningiä, sillä nykyisin ei enää kaiketi lasketa palkintolistaa tai jaeta kunniakirjoja rotujen parhaille edes LU:ssa. Siellä siis puput lähinnä mussuttivat porkkanaa ja söpöilivät messuvieraille, minkä taisivatkin hoitaa hyvin. Damon ainakin pääsi selfieisiin usean messuvieraan kanssa koko päivän jatkuneen häsläämisen ja hyppimisensä vuoksi. :D

Oswald palkittiin myös suloisesti näyttelyn parhaana veteraanina herkkupalkinnoin. Ilmoitin Oswaldin näyttelyyn, koska suunnitelmissa on pallien poisto lähiaikoina ja ajattelin, että jospa nyt kuitenkin kokeiltaisiin vielä kerran kolmatta sertiä... Vähän turhan vanha näyttelykaniksi Oswald on, että sellaisiin suorituksiin enää kykenisi, mutta olihan tuo palkinto aika herttainen yllätys.

Kanila on tyhjentynyt viime viikkoina ihan urakalla, kun useita nuoria venskuttimia on muuttanut uusien omistajiensa hoiviin. Messuilla sama linja jatkui, kun ilopillerimme Vili matkasi omaan kotiinsa. Myös Hannahin lapsukainen Lucy lähti messuilta maailmalle. Lisäksi Hosuli lähti majailemaan joksikin aikaa Turkuun, josta Hosu palailee varmaankin joulun tienoilla kotiin. Vierailun syy jääköön vielä salaisuudeksi...


Kaiken kaikkiaan erittäin mukava, vaikkakin raskas ja työntäyteinen viikonloppu.  Tosin mielestäni se maanantainen ydinväsymys vähän niin kuin kuuluu messukokemukseen. Tänä vuonna myös tein  tavastani poiketen pupuille yhden ostoksen; varakodiksi 140-senttisen tehdashäkin hyvällä messuhinnalla!

2. marraskuuta 2014

Tyttöjen kesken

Hannahin ja lasten perhe eli tänään jännittäviä hetkiä, kun pojat muuttivat mamman helmoista pois ja tytöt jäivät keskenään. Pojista toinen, Denzel, muutti mukavaan uuteen kotiin ja kotiinjäävä Malboa otti siitä kaiken ilon irti kiusaamalla siskoreppaniaan, joten hälle seurasi pikainen itsenäistyminen omaan yksiöönsä. Tytöistä Lucy etsiskelee hitaasti omaa kotiaan ja Wonka jää sitten meille kotiin pitämään Hannahille seuraa ja ihastuttamaan meitä. Ipanat tulevat kyllä aivan äitiinsä luonteeltaan, ovat nimittäin hirmuisia riiviöitä ja rohkeutta löytyy vähän liiaksikin. Kuvatessakin koko ajan joku tytöistä kiskoi minua housuista tai takista, söi kameranhihnaa tai yritti viskoa kameraa, jyrsi kenkääni tai tunki nenäänsä kameran linssiin. :D 

 Lucy & Wonka



Wonka


 Lucy

 "äiti mitä sä teet ihan kamalan noloa!!!"


Wonka & äiti Hannah

Poju sai jo lempinimen "Boa", mutta Wonkalle en ole keksinyt vielä mitään fiksua lempinimeä. Pidän kyllä hirmuisesti Wonka - nimestäkin, joten sinäänsä sekin menisi lempinimenä... Mitä mieltä olette? Saa myös ehdotella lempinimiä tyttöselle!