22. tammikuuta 2015

Näyttelyvuoden starttaus - Muhniemi 10.1.


BIS7 Wonka*
Mitähän tähän sanoisi... WAU mikä suoritus pupuilta. Päivän tähtenä loisti tietysti Nevi, joka ei tyytynyt vain viimeiseen sertiin, vaan nappasi koko näyttelyn voiton suvereenisti ainoana 95,5 pisteen kanina. Muutama hetki täytyi haukkoa henkeä, ennen kuin nuo pisteet iskivät täysin tajuntaan.

Vaikka Nevin menestys kieltämättä nosti hymyn huulille, niin sitäkin ylpeämpi olen kasvattieni yleisestä menestyksestä. Kaikki näyttelyyn ilmoittamani 12 kania saivat vähintään kunniamaininnan (eli 94 pistettä tai enemmän). Ottaen huomioon, että ilmoitettujen kanien joukossa oli myös neljä nelikuista ensikertalaista, tämä on mielestäni todella kova tulos. Tosin täytyy myöntää, että viime vuoden poikaset ovat poikkeuksellisen hieno ikäluokka, niin silti tämä kertoo jotain myös kasvatuksen tasalaatuisuudesta.

Nevin sijoitusta BIS - kilpailussa ei tarvinnut jännittää, mutta hauskana yllärinä myös pikkuinen neiti itsepäisyys eli Wonka pääsi pällistelemään sijalle BIS7.
BIS1 Dover***

Kuvista iso kiitos jälleen kerran Jenni Turuselle. Oma huomioni oli kuvailun ja arvosteluiden sijaan ensitapaamisessa erään pikkuisen hurmurin kanssa - kiitos myös hänelle ja hänen äidilleen mukavasta päivästä. :)

11. tammikuuta 2015

VUOSI 2014 - osa 2

HEINÄKUUSSA

...vietettiin aikaa myös ihan vain kotosalla kanilaa remppailen ja pupulapsosia vieläkin ihastellen. Kuumien säiden vuoksi kaneja ei tosin voinut ulkoiluttaa kovin kauan, sillä reppanat olivat nopeasti ihan läkähdyksissä. Myös kesän ajan ulkona asustelleet lemmikkipuput joutuivat silloin tällöin evakkoon kanilaan "viilentymään". Mutta silti, en missään tapauksessa valita kesän kuumuudesta. :D

Uusia ystävyksiä syntyi, kun Toppe, Blida ja Kismet muuttivat yhteen - maailman ihanin halikolmikkoni. Myös Jippo sai taas kokeilla ystävän kanssa asustamista ja sai toverikseen Seran. Valitettavasti pari on nyt jo jouduttu erottamaan toisistaan Jipon huonon käytöksen vuoksi...

Estehypyn SM-kisat kisattiin heinäkuun loppupuolella ja siellä käytiin "edustamassa" Taavin kanssa.... Ihan nappiin ei siis mennyt se reissu, mutta Taavi taitaakin olla jo vähän eläkeikäinen estehyppyä ajatellen. Saapa nähdä kisataanko enää tänä vuonna, ajattelin kuitenkin ainakin vielä kokeilla keväällä.

ELOKUUSSA

...pohdittiin taas puputilannetta ja muutamia pupuja muutti uusiin koteihin. Ihanat heinäkuiset auringonlaskut tuli hyödynnettyä myös pupujen kanssa ulkoilen ja kuvaillen. Palojoella pyörähdettiin myös toistamiseen vähän katselemassa estekisojen menoa ja itsekin osallistumassa, vaikka täysin leikkimielellä olikin mukana meidän edustus.

Näyttelykausi starttasi myös uusiksi kesäloman jälkeen ja meidän osalta avaus menikin sitten just eikä melkeen, Jeli nappasi nimittäin koko näyttelyn voiton! :D Pyhtään tunnelmia voit muistella tarkemmin täältä.

Myös vuoden viimeiset poikueet syntyivät ihan elokuun viimeisinä päivinä Jadelle ja Hannahille. Näistä pikkuisista poikueista ovat kotona vielä Kracke, Pointti, Tähti, Wonka & Boa.




















SYYSKUUSSA

...blogi vietti hiljaiseloa johtuen allekirjoittaneen koulun täyteisestä kuukaudesta. Sentään Pyhtään näyttelykuulumiset ja yhden postauksen kanilan uusista nuorukaisista ehdin raapustaa. No, ei meillä mitään ihmeellistä syyskuussa tapahtunutkaan, ei sen puoleen. Muutamia kaneja muutti uusiin koteihin, muun muassa risteytystyttönen Stella. Tätä tyttöstä on aina silloin tällöin tullut ikävä, mutta onneksi Stella on nyt aivan mahtavassa kodissa ja olen kuullut neidistä paljon kuulumisia. :)

LOKAKUUSSA

...ihasteltiin kanilan pikkuisten kasvua niin livenä kuin myös täällä kuvien muodossa. Voi mitä höpönassuja. ♥ Kaneillamme oli syys-lokakuun vaihteessa aivan J-Ä-R-K-Y-T-T-Ä-V-Ä karvanvaihto. Koskaan ennen karva ei ole pöllynnyt ihan tähän malliin. Tästä tapahtumasta vähän puoli vitsillä tehty postaus kuvatodisteiden kera nousi yhdeksi koko syksyn suosituimmista postauksista... :D Jos missasit, niin tässäpä linkki karvapallojen kuviin.

Kanilassa oli myös pieniä teknisiä ongelmia, kun meiltä napsahti yllättäen sähköt kanilasta yksi iltapäivä. Ei muuta kuin sähkömies apuun ja palauttamaan pupuille valoja, onneksi saatiin sähköt korjattua aika nopeasti.

Lokakuussa näytselöitiin myös Porin suunnilla, mutta jostain syystä postaus pääsi livahtamaan aika reippaasti marraskuun puolelle... Näistä näyttelyistä ehkä päällimmäisenä jäi mieleen Nevin ensimmäinen serti.
































MARRASKUUSSA

...no ne messut! Hauska viikonloppu tuli vietettyä taas kerran, sopivassa suhteessa estehyppyä ja näyttelyitä samassa paketissa. Erittäin menestyksekäs viikonloppu myös tuloksien suhteen, saatiin vihdoin omista epäilyksistäni huolimatta Aksullekin serti. Eiköhän nämä ole vielä kaikilla hyvässä muistissa, mutta tässä kuitenkin linkki tarkempaan turinointiin.

Pupuvauvakuvia riitti tällekin kuukaudelle, ne taitavat olla jo aika peruskauraa meidän blogissa? :D Myös uusia ystävyksiä tehtiin, kun Nanna, Myy, Hannah & Sera muuttivat yhteiseen aitaukseen. Kuukauden verran yhteiselo sujuikin mukavasti, mutta äsköttäin kaksi ensimmäistä rouvaa antoivat Seralle kunnon selkäsaunan. Se siitä nelikosta siis, vaikka ilman Seraa muut tytöt ovat kyllä tulleet toistaiseksi paremmin yhteen.

JOULUKUUSSA

...talvisen harmaita kuvia enempi vähempi isoista pupulapsukaisista ja yhdet näyttelyt! Siinä se kuukausi taisikin aika pitkälle olla pähkinänkuoressa. Röykän näyttelyt oli ehdottomasti yksi vuoden isoista jutuista, sillä Jeli sai sieltä kolmannen sertinsa ja valioituu täten ensimmäisenä kasvattamanani venäläisenä tänä vuonna. Sen suurempi kertaus on tuskin paikallaan, mutta halutessaan näyttelyfiiliksiä voi lueskella tarkemmin täältä.












































--------------------------------------------------------------------------

HUH, siinä se oli - meidän pupulan vuosi 2014. Vaikka vähän täytyy salakavalasti vihjata, että yksi
iso pupujuttu viime vuodelta jääköön vielä salaisuudeksi... Kerron siitä tarkemmin pian, stay tuned!

2. tammikuuta 2015

VUOSI 2014 - osa 1

Ei vuoden vaihdetta ilman perinteistä vuosikatsausta tokikaan! Mukana myös muutamia aikaisemmin julkaisemattomia kuvia.



TAMMIKUUSSA

...kanilassa riitti pienten puputassujen vipinää, kun saimme seurata Kismeten ja Blidan poikueiden kasvua. Nyt pikkuruiset hörökorvat - Jade, Nevi & Velia - ovat jo aikuisia pupunrontteja ja Jade on jo ehtinyt itsekin kasvattaa poikueen pupulapsia maailmaan. Loppukuusta syntyi myös lisää lapsukaisia, kun Sinttu ja Myy saivat poikasia. Näistä poikueista kotona asustaa enää Nadia, sillä Damon muutti juuri muutama päivä sitten omaan uuteen kotiin.

Näyttelykausi startattiin (ja myös itseasiassa lopetettiin :-D) kotinäyttelyllä Röykässä. Tuloksia ja fiiliksiä löytyypi täältä.

Vuoden alussa Hillevi aiheutti huolta olemalla huonossa kunnossa. Postaus Hillevin tilanteesta on edelleen yksi blogini kaikista luetuimpia ja monet lukijat lähettivät tsemppauksia meille. Onneksi myöhemmin Hillevin kunto paranikin.

HELMIKUUSSA

...oli pohdinnan aika ja saimme myös nauttia hämmästyttävän leudosta lopputalvesta (huom. paino sanalla nauttia :D). Aloin pohdiskelemaan ratkaisua siihen, että olen jättänyt aivan liian paljon omia kasvatteja ns. lemmikeiksi, eli kanit ovat jääneet meille, vaikka minulla ei ole niille mitään jalostuksellista funktiota. Valitettavasti en ole vieläkään täysin ratkaissut tätä ongelmaa, sillä luopuminen on niin kamalan inhottavaa... Kuitenkin helmikuussa laumamme pitkäaikainen ihastuttaja, Hillevin venäläistytär Lyyti, muutti uuteen aivan mahtavaan kotiin. Samalla myös kasvattini Angelica palasi kotiin omistajilla ilmenneen allergian vuoksi. Julkaisun myös pitkään toivotun postauksen ison kanilauman eduista ja haitoista.

Näyttelyitä kertyi kuukaudelle kaksi, Pornaisten ulkomuotonäyttelyt sekä Klaukkalan pupupäivä. Kummastakaan ei taida olla erikoisempaa mainittavaa, ja vanhat postaukset voi halutessaan vilkaista linkeistä.

















MAALISKUUSSA

...hämmästeltiin kanilamme ensimmäistä muotovaliota! Hosuli siis sai vihdoinkin ihan mustaa paperilla tuosta hienosta arvonimestään ja olihan se kieltämättä hauska saavutus, vaikka rotu nyt olikin ns. "väärä". Hosu palkittiin myös vuoden 2013 toiseksi parhaana näyttelykanina, mikä tuli ainakin omistajalle aika puun takaa.

Muuten kuukausi meni pupuvauvojen kasvua ihastellen ja aikaisista kevätsäistä nauttien muun muassa kuvaamalla pupuja ja vähän esteitäkin kaivettiin varastosta omalle pihalle. Toppe säikäytti meidät korviensa kummallisella kutinalla ja ihottumalla, mutta eläinlääkärikäynnissä vaiva paljastuikin harmittomaksi ja siitä päästiin nopsasti eroon. Myös yhden näyttelyt mahtui tähänkin kuukauteen, nimittäin Tampereella pidetyt juhlavoittajanäyttelyt.

HUHTIKUUSSA

...postaustahti romahti ikävästi, pahoitteluni tästä. Oma elämäntilanteeni muuttui tuossa nurkilla niin kiireiseksi, että valitettavasti aikaa pupujen kuulumisen päivittelylle ei ole enää edellisien vuosien tapaan niin paljon. Toivottavasti kuitenkin blogimme jaksaa kiinnostaa näin vähempi usein pävittyvänäkin!

Kuvia tuli napsittua jonkun verran (näin jälkikäteen katsottuna aika kivojakin!) ja Tiuhti sekosi keväästä tuttuun tyyliin piinaten kämppäkavereitaan repimällä näistä karvoja omien "vauvojensa" pesään. Näyttelyitäkin kertyi huimat kolme kappaletta, jotka löytyvät kätevästi tiivistettynä yhdestä postauksesta. Taisikin olla vuoden ekat ja vikat pet-näyttelyt nuo huhtikuun parit karkelot... Huh, nyt jäin ihan miettimään noita alkukevään kuvia. Missä nuo kaikki kuvausideat on nykyisin?! (T. total-kyllästyminen posekuviin pöydällä...)


TOUKOKUUSSA

...pupulapsukaisia syntyi heti kahdeksas päivä kahden poikueen verran. Näistä pesuiesta on edelleen useampi karvakuono meillä arkea ihastuttamassa, nimittäin ihanat Aava, Masi, Noppa, Naru ja Tintti. Tässä kuussa lähinnä keräilimme voimia kesään ja vietimme aikaa kotona. Estekisakausi käytiin myös korkkaamassa Palojoella!

KESÄKUUSSA

...sama linja jatkui myös alkukesällä. Jännitystä elämään toivat sentään Myylle syntyneet kaksostytöt, joista Silla on edelleen täällä kotona ihastuttamassa. Estekisoissa ehdittiin pyörähtää Salon suunnilla, ihana viikonloppu oli hyvien ystävien seurassa. Myös se monta kertaa väistetty vääjämätön tuli ajankohtaiseksi - rakkaan Hillevin oli aika lentää paremmille porkkanamaille. Mummeli jätti jälkeensä ison aukon, sillä Hillevi ei ollut vain mahtava persoona ja luonne, vaan myös monella tapaa kaiken merkityksellisen alku.