2. tammikuuta 2015

VUOSI 2014 - osa 1

Ei vuoden vaihdetta ilman perinteistä vuosikatsausta tokikaan! Mukana myös muutamia aikaisemmin julkaisemattomia kuvia.



TAMMIKUUSSA

...kanilassa riitti pienten puputassujen vipinää, kun saimme seurata Kismeten ja Blidan poikueiden kasvua. Nyt pikkuruiset hörökorvat - Jade, Nevi & Velia - ovat jo aikuisia pupunrontteja ja Jade on jo ehtinyt itsekin kasvattaa poikueen pupulapsia maailmaan. Loppukuusta syntyi myös lisää lapsukaisia, kun Sinttu ja Myy saivat poikasia. Näistä poikueista kotona asustaa enää Nadia, sillä Damon muutti juuri muutama päivä sitten omaan uuteen kotiin.

Näyttelykausi startattiin (ja myös itseasiassa lopetettiin :-D) kotinäyttelyllä Röykässä. Tuloksia ja fiiliksiä löytyypi täältä.

Vuoden alussa Hillevi aiheutti huolta olemalla huonossa kunnossa. Postaus Hillevin tilanteesta on edelleen yksi blogini kaikista luetuimpia ja monet lukijat lähettivät tsemppauksia meille. Onneksi myöhemmin Hillevin kunto paranikin.

HELMIKUUSSA

...oli pohdinnan aika ja saimme myös nauttia hämmästyttävän leudosta lopputalvesta (huom. paino sanalla nauttia :D). Aloin pohdiskelemaan ratkaisua siihen, että olen jättänyt aivan liian paljon omia kasvatteja ns. lemmikeiksi, eli kanit ovat jääneet meille, vaikka minulla ei ole niille mitään jalostuksellista funktiota. Valitettavasti en ole vieläkään täysin ratkaissut tätä ongelmaa, sillä luopuminen on niin kamalan inhottavaa... Kuitenkin helmikuussa laumamme pitkäaikainen ihastuttaja, Hillevin venäläistytär Lyyti, muutti uuteen aivan mahtavaan kotiin. Samalla myös kasvattini Angelica palasi kotiin omistajilla ilmenneen allergian vuoksi. Julkaisun myös pitkään toivotun postauksen ison kanilauman eduista ja haitoista.

Näyttelyitä kertyi kuukaudelle kaksi, Pornaisten ulkomuotonäyttelyt sekä Klaukkalan pupupäivä. Kummastakaan ei taida olla erikoisempaa mainittavaa, ja vanhat postaukset voi halutessaan vilkaista linkeistä.

















MAALISKUUSSA

...hämmästeltiin kanilamme ensimmäistä muotovaliota! Hosuli siis sai vihdoinkin ihan mustaa paperilla tuosta hienosta arvonimestään ja olihan se kieltämättä hauska saavutus, vaikka rotu nyt olikin ns. "väärä". Hosu palkittiin myös vuoden 2013 toiseksi parhaana näyttelykanina, mikä tuli ainakin omistajalle aika puun takaa.

Muuten kuukausi meni pupuvauvojen kasvua ihastellen ja aikaisista kevätsäistä nauttien muun muassa kuvaamalla pupuja ja vähän esteitäkin kaivettiin varastosta omalle pihalle. Toppe säikäytti meidät korviensa kummallisella kutinalla ja ihottumalla, mutta eläinlääkärikäynnissä vaiva paljastuikin harmittomaksi ja siitä päästiin nopsasti eroon. Myös yhden näyttelyt mahtui tähänkin kuukauteen, nimittäin Tampereella pidetyt juhlavoittajanäyttelyt.

HUHTIKUUSSA

...postaustahti romahti ikävästi, pahoitteluni tästä. Oma elämäntilanteeni muuttui tuossa nurkilla niin kiireiseksi, että valitettavasti aikaa pupujen kuulumisen päivittelylle ei ole enää edellisien vuosien tapaan niin paljon. Toivottavasti kuitenkin blogimme jaksaa kiinnostaa näin vähempi usein pävittyvänäkin!

Kuvia tuli napsittua jonkun verran (näin jälkikäteen katsottuna aika kivojakin!) ja Tiuhti sekosi keväästä tuttuun tyyliin piinaten kämppäkavereitaan repimällä näistä karvoja omien "vauvojensa" pesään. Näyttelyitäkin kertyi huimat kolme kappaletta, jotka löytyvät kätevästi tiivistettynä yhdestä postauksesta. Taisikin olla vuoden ekat ja vikat pet-näyttelyt nuo huhtikuun parit karkelot... Huh, nyt jäin ihan miettimään noita alkukevään kuvia. Missä nuo kaikki kuvausideat on nykyisin?! (T. total-kyllästyminen posekuviin pöydällä...)


TOUKOKUUSSA

...pupulapsukaisia syntyi heti kahdeksas päivä kahden poikueen verran. Näistä pesuiesta on edelleen useampi karvakuono meillä arkea ihastuttamassa, nimittäin ihanat Aava, Masi, Noppa, Naru ja Tintti. Tässä kuussa lähinnä keräilimme voimia kesään ja vietimme aikaa kotona. Estekisakausi käytiin myös korkkaamassa Palojoella!

KESÄKUUSSA

...sama linja jatkui myös alkukesällä. Jännitystä elämään toivat sentään Myylle syntyneet kaksostytöt, joista Silla on edelleen täällä kotona ihastuttamassa. Estekisoissa ehdittiin pyörähtää Salon suunnilla, ihana viikonloppu oli hyvien ystävien seurassa. Myös se monta kertaa väistetty vääjämätön tuli ajankohtaiseksi - rakkaan Hillevin oli aika lentää paremmille porkkanamaille. Mummeli jätti jälkeensä ison aukon, sillä Hillevi ei ollut vain mahtava persoona ja luonne, vaan myös monella tapaa kaiken merkityksellisen alku.

2 kommenttia:

  1. Toista osaa odotellessa! 8) Kirjotat Veera oikeesti tosi hyvin ja näitä lukis mielellään enemmänkin näitä sun blogipostauksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Tekisin niitä myös mielellään lisää, jos olisi vain aikaa. Onneksi kohta on vähän enempi vapaata kun tuo koulu alkaa olla taputeltu, eli josko tulevaisuus olisi valoisampi meille. Toivossa on ainakin hyvä elää...:D

      Poista