21. huhtikuuta 2015

Iällä on väliä

Yksi kasvatukseen liittyvä periaatteeni on myydä kaikki ylimääräiset poikaset ja jalostuksesta poistuvat kanit lemmikkikoteihin. Tästä johtuen kanien myynti on tullut vuosien varrella hyvin tutuksi puuhaksi. Tiedän kutakuinkin millainen kani on markkinoilla ns. "kuumaa kamaa" ja millainen ei. Kanit, jotka ovat poikasia tai maksimissaan yhden vuoden ikäisiä, löytävät sopivan kodin itselleen yleensä aika nopeasti. Jos ikää on tuota enemmän, se on usein hidaste sopivan kodin löytämiseen. Yli kaksivuotiaat kanit taas ovat monesti niitä, joille sitä sopivaa kotia saa tosissaan etsimällä etsiä. 

Monesti aikuiset kotia etsivät kanini ovat muilta ominaisuuksiltaan paljon "parempia" ja houkuttelevampia kuin vapaat poikaset. Ne ovat jo täysin käsittelyyn tottuneita, sisäsiistejä ja usein luonteeltaan fiksumpia ja rennompia - aikuisten kanien luonteen pystyn myös kuvaamaan tarkemmin kaninostajille. Silti tuo yksi hassu numero, ikä, on usein miten kaninostajan mielestä se olennaisin tieto. Olen kovasti yrittänyt ymmärtää miksi, mutta täytyy todeta, etten oikeastaan pysty. Nyt aion perustella sen myös teille toivoen, että ehkä onnistun muuttamaan edes jonkun ajatusmaailmaa.

Näyttelyposeeraus tulee tytöiltä vanhasta muistista luonnostaan, vaikka viimeisistä näyttelyistä onkin jo tovi vierähtänyt.

Yleinen ajatus on, että kannattaa ottaa ehdottomasti mahdollisimman nuori poikanen, koska sen kanssa on eniten yhteisiä vuosia edessä. Kyseenalaistan tämän, sillä kanien kanssa täytyy aina muistaa, että ne ovat erittäin herkkiä eläimiä. Kani saattaa menehtyä täysin yllättäen hyvinkin nuorena tai sitten elää sen kymmenen vuotta. Omien kanieni kanssa yhteistä aikaa on kertynyt vaihtelevasti kahdesta päivästä sinne kymmeneen vuoteen. Vähän vanhemman kanin kanssa on ainakin jonkunlainen tuntuma siitä, että kani on perusterve eikä sillä todennäköisesti ole pahempia synnynnäisiä sisäisiä vikoja. Lisäksi kaksi- tai kolmevuotias kani saattaa todellakin olla vasta elämänsä alkupuolella, joten yhteisiä vuosia on kyllä vielä mukavasti jäljellä. 

Väitän myös, että monelle lemmikkikanin hankkijalle vähän lyhyempikin elinikä voisi olla oikeastaan ihan hyvä juttu. Nykyisin monet lemmikkiä hankkivat ihmiset eivät ole ihan täysillä sitoutuneet siihen, että esimerkiksi kani voi tosiaan elää sen kymmenisen vuotta. Ei olla mietitty tarpeeksi tulevaisuutta ja lähivuosien elämänmuutoksia. Ehkä hankittukin kani sen vuoksi, ettei olla haluttu sitoutua esimerkiksi koiraan ja siksi valittu vähän "helpompi" vaihtoehto. On ihan ymmärrettävää, että elämäntilanteet muuttuvat. En kuitenkaan aina ihan ymmärrä, miksi ihmiset, joilla on tiedossa iso elämänmuutos vaikka viiden vuoden sisällä, haluavat välttämättä ottaa poikasen. Miksei mielummin vaikka vähän vanhempi lemmikki, joka ei todennäköisesti sido kymmeneksi vuodeksi eteenpäin? Tiedän kokemuksesta, että loppujen lopuksi se ei ole vuosien lukumäärä, joka painaa vaakakupissa, vaan tieto siitä, että on voinut tarjota lemmikilleen hyvän ja onnellisen elämän. Tiedän myös kasvattieni kautta, että yllättävän moni päätyy tilanteeseen, jossa lemmikistä luovutaan muutaman vuoden sisällä/kuluttua, vaikka sitä otettaessa oltaisiinkin oltu sitoutuneita uuteen perheenjäseneen.

Toinen yleinen syy poikasen ottamiseen on, että halutaan muokata kanista "omanlainen". Tässä ajatuksessa voi olla jonkun verran perää, mutta mielestäni tämä on hiukan kanin aliarvioimista. Vanhemmat kanit tottuvat uusiin tilanteisiin ja asioihin siinä missä nuoremmatkin. Kanit ovat hyvin sopeutuvia eläimiä eivätkä ne osaa suunnitella asioita. Kani ei ajattele, että teen näin, koska olen aikaisemminkin tehnyt. Kani sopeutuu vallitseviin olosuhteisiin persoonansa mukaan - toiset helpommin ja toiset hitaammin. Lisäksi kani on paljon helpompi "pilata" kuin muokata sosiaalisemmaksi tai rohkeammaksi osaamattomissa käsissä. Olen itse saanut monesta poikasena ujosta kanista kuoriutumaan ihanan ja avoimen persoonan aikuisena. Kasvattieni kohdalla taas esimerkkitapaukset ovat olleet myös päinvastaisia - reippaasta ja avoimesta poikasesta on saatu ihmistä pelkäävä kani. Aikuisen kanin luonnetta taas on paljon vaikeampaa muokata ja esimerkiksi luottamusta ihmisiä kohtaan on hankalempaa horjuttaa. Aikuinen kani onkin parempi "harjoituskappale" perheisiin, joissa ei ole aikaisempaa kanikokemusta. Todennäköisyys, että lemmikistä tulee mukava perheenjäsen ja yhteiselo on ongelmatonta, on suurempi. 

Myy rakastaa kameraa, mutta Nanna haluaisi mielummin olla sylissä rapsuteltavana. 

Miksi halusin kirjoittaa tästä asiasta? Syypäät komeilevat postauksen kuvissa: sympaattiset ja ihanat, mutta kolmivuotiaat, venäläisleidit Myy ja Nanna. Tytöt ovat mitä täydellisempiä lemmikkikaneja. Luonteeltaan persoonallisia, touhukkaita ja todella rakastavia ihmistä kohtaan. Kumpikin rakastaa rapsutuksia ja Nanna nauttii jopa sylissäolosta, mikä on kuitenkin aika harvinaista kanille. Käsittely ja sylissä olo on tytöille täysin arkipäiväistä rutiinia. Nanna ja Myy ovat keskenään parhaat kamut ja tulevat varmasti toimeen tulevaisuudessakin - toisin kuin esimerkiksi kaksi siskosta samasta poikueesta. Tytöt ovat lisäksi täysin siistejä ja tottuneet monenlaisiin asioihin: matkustukseen, ulkoiluun, koiraan, kaikenlaisiin ääniin... Silti sopiva koti tytöille on ollut etsinnässä jo kesästä saakka. Tällä välin olen myynyt kymmeniä muita nuorempia kaneja - kivoja nekin tietysti, mutta läheskään kaikilla ei ole ollut yhtä hyviä "ansioita" kanin pitoa lemmikkinä ajatellen. Muutamia kiinnostuneita on ollut ja tytöt on varattukin jo pari kertaa, mutta valitettavasti huonon tuurin vuoksi viime aikojen katoamistempun tekijät (= kanin varanneet ostajat, jotka ilman ilmoitusta lopettavat yhteydenpidon) ovat osuneet juuri N:n ja M:n kohdalle. 

Pysyn kuitenkin positiivisena ja uskon, että oikea koti tytöillekin osuu vielä kohdalle. Niin on käynyt ennemmin tai myöhemmin muidenkin ""ongelma""tapauksieni kanssa. Mitä mietteitä heräsi aiheesta? Kuulisin myös mielelläni erityisesti lemmikkikanin omistajien näkökulmia aiheeseen - miksi olet itse päätynyt juuri poikaseen? 


22 kommenttia:

  1. Todella hyvä teksti ja täyttä asiaa!
    Mulle on tullu kaneja sekä aikuisena että ihan luovutusikäsenäkin. Samalla tavalla ne aikuisetkin kanit on tottunu meidän talon tapoihin ja rutiineihin, kun ne pienet poikasetkin.

    Nanna ja Myy kuulostaa ihan superkivalta parilta, eikä kyllä yhtään auta tähän järkyttävään venskukuumeeseen <3 Toivottavasti tytöt löytää itelleen vielä hyvän kodin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, usein helpompaakin tottua aikuisille kaneille kuin poikasille, jotka parhaassa tapauksessa on ensimmäistä kertaa erossa emostaan ja sisaruksistaan. Eiköhän tytöille vielä jossain vaiheessa löydy sopiva koti. :-)

      Poista
  2. Hienosti kirjoitettu postaus, joka pisti todenteolla miettimään näitä asioita!

    VastaaPoista
  3. Hyvä postaus, tykkäsin ja olen itse samaa mieltä. Mielestäni myöskin eläinkaupat voisivat myydä aikuisija kotia tarvitsevia pupuja (asiantunteviin kotehin) sillä useinmiten ensimmäinen pupu ostetaan eläinkaupasta. Valitettavasti eläinkaupat ajattelavatkin asioita usein "eurot silmissä kiiluen". Aino mistä olen erimieltä on tuo kommenttisi: "Kanit eivät ajattelle, että teen näun koska olen aikaisemminkin tehnyt". Sillä oikeastaan puout toimivat vaistojen lisäksi myöskin tottumuksien mukaan. Omat pupuni tietävät millä istumisella/ilmeillä ja kommelluksilla on hyvät seuraamukset ja millä taas ei, vaikken näin ole opettanutkaan. Kanit ja ihmiset poikkeavat toisistaan sen verran paljon, että kanin kanssa on luotava yhteinen elekkieli. En sano etteikö kani oppisi uuden ihmisen tapoja ja aikeita, varmasti oppii. Mutta siihen voi mennä aikaa, sitoutumiseen ja yhteisen kielen luomiseen. En kuitenkaan näe tätä syynä miksi aikuista kania ei voisi ottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meinasin tuolla lähinnä sitä, että esimerkiksi kanilassa asunut kani ei ajattele sisälle asuntoon muutettuaan, että pääsisipä takaisin kanilaan. Kanit eivät osaa ajatella noin monimutkaisesti, vaan ne aina lähtökohtaisesti pyrkivät sopeutumaan vallitseviin olosuhteisiin. Kanien ensisijainen vaisto on selviytyä, oli tilanne mikä tahansa, eivätkä ne jää puimaan menneitä esimerkiksi ihmisten tavoin. Hassusti kuitenkin jotkut ihmiset ajattelevat, että kanit voisivat ajatella kovinkin monimutkaisesti. :D Meinasin ensin avata tuota ajatusta vähän lisää, mutta tekstistä tulisi tullut liian pitkä, joten jouduin vähän tiivistämään. Olen kyllä myös sitä mieltä, että kanille täytyy antaa aikaa tottumiseen ja sen kanssa on myös luotava yhteinen elekieli, mutta kuten mainitsitkin, se ei ole este aikuisen kanin ottamiselle - sama homma täytyy käydä lävitse poikasenkin kanssa.
      Kiitos sinulle kommentistasi! :-)

      Poista
  4. "Niin mutku ne poikaset on niin söpöi......."

    Ei paljoo söpöys paina vaakakupissa kun se murkkuilu pääsee valloilleen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ja olen ehkä vähän erilainen, mutta mun mielestä poikaset ei edes ole kovin söpöjä. :D Johtuu ehkä siitä, että venäläisillä ei ole tuota rakastamaani kuviota poikasena, joten lähinnä odottelen aina, että kasvaispas nämä jo isoiksi. Hauskaa tuokin, että silti kaikki fb-palstat on täynnä ihmisten kuvia lemmikeistään ja viestejä, kuinka x on niin suloinen. Niinpä, aikuiset kanit on myös söpöjä elii miksi pitää aina ottaa se poikanen. :D

      Poista
  5. Tosi hyvä teksti! Pisti miettimään.

    Toinen kaneistani on ostettu poikasena, toinen on oma kasvatti. Nyt kun aloin miettimään, en edes oikein tiedä, miksi silloin joskus ostin juuri poikasen... Ehkä siksi, että sillä piti pystyä teettämään poikaset (juu, sellainen ihan turha poikue koska pupuvauvat on söpöjä. Olin 12v...). Toisaalta en tainnut edes ajatella, että voisin ostaa aikuisenkin kanin.
    Ehkä se poikasen ostaminen on jotenkin sellainen normi, että ei moni välttämättä edes ajattele voivansa ostaa aikuisen kanin, niinkuin minä en. Ja varsinkin ne, jotka ovat ostamassa ensimmäistä kania, saattavat ajatella poikasen olevan jotenkin helpomi, vaikka aikuinen osaa mahdollisesti käyttää vessalaatikkoa, sen murkkuikä on jo mennyt ja se voi olla rauhallisempi ja vähemmän tuhoja tekevä kuin poikanen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja mukavaa, että tekstini herätti ajatuksia. :-)
      Tuo on kyllä totta - monet kaninostajat ovat ensin ihan ihmeissään, kun suosittelen mielummin aikuista kania poikasen sijaan, jos minulla vain on sopivia. Varmasti jotenkin muista eläimistä siirtynyt tuo normi, koska esimerkiksi koiran koulutus voi olla todella hankalaa, jos se on poikasena laiminlyöty. Kanien kohdalla taas ei ole juuri niin merkitystä, koska kanit kuitenkin toimivat lähinnä oman päänsä mukaan ja oppivat kyllä helposti uusiin tapoihin.

      Poista
  6. Vallan hyvä postaus! I agree.

    VastaaPoista
  7. Mie voisin ottaa nuo ihanaiset venskut kun olis vaa enemmä tilaa. :3 aika hassua, miten nuin ihanille venskuille ei oo löytyny sopivaa kotia vielä. ;)
    Itse oon halunnu kanin ostossa tiettyä yksilöä itelle, Löysin vihdoin sopivan risteytyksen, joka muistutti poikaskuvassa jo edesmennyttä ex pupua(ja tän vuoksi halusin vähä samanlaise pupsun, vaik ex.ei korvaa mikää) ja muut kriteerit "lyöttäytyi yhteen", turkki, väri, koko ja vanhempien luonteet.. Ja niiden perusteella lähdin pupun ostamaan. Poikasen kasvu vaihe oli minulle kiehtovaa, ja osasin jo valmistautua murkkuikä vaiheeseen, kukaan meistä ei kasva ilman sitä vaihetta ;). Yhtälailla olisin kuitenkin voinu ottaa aikuisen kanin, mutta semmoista etsimääni yksilöä ei löytyny, kunnes päädyin ko.risteytykseen ja "sattumoisin" se oli vielä poikanen :D. Ja kaiken kukkuraksi osottautui etsimäni kaniksi♥ *sekava romaani*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jep, tietysti se vähän vaikuttaa, kun mulla on ollut koko ajan nuorempia kaneja vaihtoehtona. Lisäksi tytöistä ei ole ollut koko ajan ilmoituksia, sillä ne oli kaksi kertaa aika kauan varattuina.
      Ymmärrän kyllä tuon poikasen ostamisenkin ja en sitä tuomitse, mutta jotenkin ärsyttävää, kun osalle ihmisistä se vanhempi kani ei ole edes vaihtoehto. Ihan samalla lailla se poikanenkin kasvaa. :D

      Poista
  8. Hyvää asiaa ja täysin aiheesta, erityisen huomionarvoista on juurikin tuo ostajan elämäntilanne. Itselleni kun on päätynyt niin monta kodinvaihtajaa, niin tulee väkisinkin mieleen miten monelle olisi sopinut alunperinkin aikuinen kani. Ja poikasiakin pitäneenä en mitenkään ymmärrä että miksi useampi ihminen ei halua jäädä ilman sitä kanin murkkuilua :D Meille on aikuiset kanitkin aina kelvanneet tosi mielellään, ja jokainen on meilläkin elänyt useamman vuoden, Tytsykin paahtaa pelkästään meillä seitsemättä vuotta pirteänä ja reippaana. Eihän sitä nuorta kania oikeastaan tarvitse kuin ulkomuotoluokkiin, joissa pärjääminen yhdellä tai kahdella kanilla on lähestulkoon mahdotonta. Pet-harrastukseen vanhempi kani on ihan paras, nuorten luokissa ollaan niin vähän aikaa ja aikuisella on kuitenkin persoona ja karvanlaatu tasaantunut. Sitäpaitti kahden viime vuoden paras pet-kani on tullut nykyiseen kotiinsa melkein kolmevuotiaana ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, juurikin tuo! Jos ei ole aikaisempaa kokemusta kaneista, niin onhan se nyt paljon varmempi tie ottaa jo valmiiksi "koulutettu" ja tasaantunut kani kuin poikanen. Nuoren kanin kanssa on aina tuplasti haastetta, koska on myös omistajan käsistä kiinni millainen perusluottamus kanin ja ihmisen välille syntyy. Sitten ihmetellään miten niin reippaasta poikasesta tuli arka tai reviiriään puolustava... Totta kai tulee, jos kanin elekieltä ei ymmärretä ja omistaja ja lemmikki eivät ymmärrä toisiaan. Omistakin kaneista parhaimmat muistot aika harvoin ovat sieltä poikasajalta - lähinnä murkkuilun ja aikuisuuteen laskeutumisen jälkeen on syntynyt se kaikista syvin ja vahvoin side. Teillä onkin moni väärinymmärretty kani saanut uuden alun. Harva kani on oikeasti arka tai aggressiivinen, jos sitä käsitellään oikein. :-)

      Poista