7. huhtikuuta 2015

Kotikanien kuulumisia

Blogissa ei ole nyt ihan hetkeen ollut niin kamalasti mainintoja meidän "kotipupuista" aka lemmikkeinä lähinnä kotikanilassa päivystävistä turhakkeista. Päätin siispä koota pienen katsauksen siihen, mitä tänne kotikulmille kuuluu. Mukana tietysti asianmukaiset kuvatodisteet, että täällä nämä kaikki otukset edelleen kasvattavat massua ja laiskottelevat. :D

E S M E

Esmelle tuli kuusi vuotta mittariin alkuvuonna, mutta sehän ei ole menoa suinkaan hidastanut, päinvastoin! Esme on ollut koko lopputalven poikkeuksellisen hyvässä massassa ja karvassa, ei heti tule viime vuosilta mieleen aikaa, jolloin Esme olisi ollut yhtä hienossa kunnossa. Koko kevään päällä on ollut hirmuinen kiima, ja siitä on sitten saanut kärsiä asuinkumppanit, joita mamma on laittanut kovilla otteilla ruotuun. Siksi Esme ja Tiuhti olikin pakko erottaa toisistaan, nimittäin Tiuhtia stressasi niin kovin Esmen riehuminen. Nyt Esmellä on uusi vähän vauhdikkaampi kaveri - nimittäin Jippo! Yhdessä ovatkin saaneet mukavasti purettua kummankin energioita, muunmuassa jatkuvalla kaivamisella, juoksemisella ja myös ahkeralla astumisella (Jippo ei vielä ihan suostu myöntämään, että Esme nyt vaan on pomo tässä pariskunnassa :D). Aika hämmentävää myös, että huomasin tätä paria seuratessani, että Esme on nopeampi kuin Jippo?? Ex-estekiiturini häviää juoksuskabailuissa ihan pystyyn tälle tehomummolle, ei hyvää päivää. Vähän tuntuu, että Esmen asenne ja vauhti vaan iän kanssa lisääntyvät. En yhtään ihmettelisi, vaikka Emellä olisi vielä seuraavatkin kuusi vuotta edessä.

J I P P O 

Jipollakin on ollut vähän meininkiä viime aikoina. Ensinnäkin Jipon kaverivenäläinen Sera muutti vuoden alussa uuteen kotiin ja Jippo jäi siis hetkeksi yksin. Kaverin korvaukseksi Jippo sai käyttöönsä ison komppariaitauksen, mutta joutui kuitenkin ihan viime aikoina luovuttamaan sen kolmikon kodiksi. Vaikka Jippo vaikutti aika usein vihaavan aitaustaankin, niin silti se suuttui ihan mielettömästi siitä, että joutui (isoon) häkkiin asustelemaan. Onneksi nyt viikonloppuna piristystä toi kuitenkin kaivattu uusi ystävä Esme. Kaverista Jippo on ollut kovin iloinen, vaikka ei ihan suostuisi alistumaan naiselle, niin kuitenkin mielellään pesee Esmeä ja menee nukkumaan viereen. Toivottavasti tämä pariskunta olisi nyt vähän pitkäikäisempi, sillä aika usein Jipon kaverit on jouduttu "pelastamaan" pojan seurasta muutaman kuukauden jälkeen. Uskon kuitenkin, että Esmeltä jos joltain löytyy luonnetta komentamaan Jippoa. :D

V A L T S U 

Valtsulle ei ole kyllä kamalasti mitään uutta sattunut lähiaikoina. Tosin järkytyksen hetkiä koettiin jokunen aika sitten, kun Valtsun rakastaman koirien kevytkuljetushäkin (kuvassa) katto romahti. Olin jo vähän odotellut tuota, sen verran monia kulkuaukkoja ja ilmastointireikiä Valtsu oli kyseiseen majapaikkaan ehtinyt väsätä. Koska uuteen kangaskassiin ei tee mieli investoida, niin olemme ratkaisseet ongelman laittamalla katolle jäykän maton ja peiton - välillä Valtsu pysyy siellä ja välillä riehuttuaan liikaa tulee petivaatteiden kanssa alakertaan.  Valtsu onkin ollut nyt keväällä aika energinen ja myös hieman yksinäinen, sillä kun ei oikein ole edes kunnon näköyhteyksiä kaveripupuihin. Olenkin tässä miettinyt pojan leikkausta, mutta en ole vielä keksinyt oikein hyvää naikkosta Valtsulle...

H O S U L I 

Hosuli on tuttuun tapaan keväästä aika mielissään ja ehkä vähän normaaliakin energisempi. Taitaa olla turhaa toivoa, että Hospe joskus iän myötä rauhottuisi. :D Riehumisen lisäksi Hosuli on edelleen hyvin huomionkipeä - rapsutuksia ja pusuja saisi olla mieluiten tarjolla koko ajan. Olenkin tässä koittanut keksiä, miten Hosuli saisi enemmän kaipaamaansa huomiota ja mahtaisiko esimerkiksi kanikaveri auttaa. Välillä on kovin raastavaa omistaa monia erittäin ihmisrakkaita kaneja, kun kaikille ei kuitenkaan voi rajattomasti sitä huomiota tarjota. Jatkuvasti täytyy punnita kanien omaa parasta ja tuntea pistoja sydämessä, kun kaikki odottavat silityksiä tassut häkin ovea vasten.

K O L M I K K O 
  ELI BLIDA, KISMET & TOPPE

Tämä venäläisjengi on kyllä niin kertakaikkisen ihana, etten kestä! Kaikki kolme ovat paitsi erittäin seurallisia, myös todella leikkisiä ja ovelia tyyppejä. Niinpä usein esimerkiksi Topsua rapsuttaessa saattaa Blida hiipiä selän taakse ja kiskaista yllättäen kunnolla kengännauhasta. :D Nyt keväällä tytöillä on ollut hieman kevättä rinnassa ja ne ovat välillä astuneet toisiaan sekä yhdessä komentaneet Toppea. Tuo astuminen on kuitenkin ollut lähinnä pelleilyä, sillä usein tytöt kiipeävät toistensa selkään ja lopulta alkavatkin putsata toisen silmää antaumuksella (kuten kuvassa). Ainoa ongelma näiden vekkuleiden kanssa on, että ne kaikki ovat vähän päässeet pyöristymään - eniten tosin Toppe, jonka kunto on ihan järkyttävä. Olenkin nyt yrittänyt laittaa kolmikkoa kuntokuurille ja ainakin päivittäistä sinkoiluspurttailua on tullut harrastettua ihan mukavasti kiitos rakkaan koiramme. Kolmikko nimittäin muutti uuteen aitaukseen, joka ei ole oven takana kuten heidän aikaisempi kotinsa. Niinpä tytöt ja Toppe ovat nyt joutuneet näkemään myös kamalan pelottavaa koiraa. Eilen tosin Blida uskalsi mennä ensimmäistä kertaa haistelemaan Nappia, joten eiköhän tuosta koirapelosta pikkuhiljaa aleta päästä. Paras olisi, sillä koiramme saa liikkua vapaasti tallissa ja vähän vanhuudenhöperö kun on itsekin, niin käppäilee mielellään katselemassa (...säikyttelemässä) kaneja, vaikka ei niistä muuten välitä.

T I U H T I 

Hollantilaisneitokaisemme saa lähiaikoina ihan oman postauksen, joten en ala Tiuhtin kuulumisia sepittelemään sen enempää. Tässä kuitenkin yksi kuva todisteeksi, että elossa on ja aivotoimintakin aivan yhtä vähäistä kuin aikaisemminkin. :D

2 kommenttia: