18. toukokuuta 2015

Taavetin kevättouhut

Nyt pääsette näkemään vähän uudempia kuvia Taavista ulkoilemassa. Todella hassua ajatella, että kuukauden päästä Taavikin täyttää jo viisi vuotta. Aina tuntuu, että juurihan tuo kanilamme erityistapaus oli pieni vipeltävä valkoinen pallo. Ikä ei tosin Taavia vielä paina juurikaan, kuten kuvista ehkä välittyykin.


Kuvailujutut ovat myös pyörineet viime aikoina mielessä. Inspiraatiota kameran ulkoilutukseen on tänä keväänä riittänyt ja ihan kohta pitäisi olla myös ikuisuuden jälkeen ylimääräistä aikaa ryömiä kanien perässä. Olenkin tässä pohdiskellut uuden putken hankintaa, mutta toisaalta myös uusi runko houkuttelisi - entiseni on palvellut hyvin, mutta on kuitenkin jo viidettä vuotta ahkerassa käytössä. Kuvankäsittelyn opiskelu on myös kesän tehtävälistalla ja itseasiassa nämäkin kuvat toimivat yhden oppitunnin materiaalina. Itse pidän näistä kuvista kovasti, mutta mitäs siellä tykätään? :-)

8. toukokuuta 2015

Tytöt ulkoilemassa

Lopputalven poikasia on pikkuhiljaa alettu erottelemaan yksiöihin. Ainoastaan Narun tytöt asustelee vielä äitinsä kanssa, sillä Naru on jaksanut niin mainiosti pienokaistensa seuraa. Kalinda ja Velia taas taitaisivat haluta vähän uusia vauvoja, joten ilmassa oli merkkejä, että entisten olisi hyvä aika häipyä mamman helmoista... :D Koska pikkuisia kaneja on nyt hetkellisesti paljon, niin kanilakin on aika täynnä. Siksi ajattelinkin kokeilla, jos osa isoista tytöistä suostuisi asumaan yhdessä. Venäläismammojenkin olisi kivempi viettää kesäloma isossa aitauksessa kuin kaikkien yksikseen vähän pienemmässä häkissä. Osa lukijoista varmaan muistaa entuudestaan, että meillä nämä ystävyysprojektit eivät ole olleet perinteisesti niitä kaikista voitokkaimpia...

Mafia's Mignolia - "Tähti"
Eilen  kuitenkin tartuin rohkeasti haasteeseen ja laitoin kompostikehikoista taistelutannereen pystyyn takapihalle. Ensimmäiseen yritykseen pääsivät mukaan neljä neitokaista: mammalomailijat Kalinda ja Velia sekä nuoremmat neitokaiset Aava ja Tähti. Playoffeista putosi ensimmäisenä Aava, joka pelkäsi muita vähän liikaa ja siksi puolustautui koko ajan. Päätin ottaa mukaan myös mustan hevosen eli Tiuhtin. En oikeastaan kaavaillut Tiuhtia tähän jengiin, mutta ajattelin, että se voisi vähän pelottaa venskutyttöjä ja saada kolmikon lähentymään. Päästinkin kaikki neljä kania vapaiksi aidattuun puutarhaamme ja siellä ne saivat sitten rauhassa juosta, tutkia ja kaivaa koko iltapäivän. 

Ruoka-ajaksi hain tytöt takaisin kanilaan ja yllätyin ihan, kuinka helposti ne kaikki antoivat kiinni. Oikeastaan kaikki tulivat luokseni hakemaan rapsutuksia eikä ketään tarvinnut pyydystää. Velia, Kalinda ja Tähti saivat myös kanilassa jäädä yhteiseen aitaukseen. Eilen illalla toisia katseltiin vielä vähän epäillen ja yöllä oli karvatuppoja kiskottu irti, mutta nyt aamulla tytöt jo varovaisesti pesivät toisiaan. Ehkä niistä saadaan siis kavereita? Ainakaan kukaan ei ole vielä ruumis, joten ihan lupaavalta näyttää. :D


oik. Mafia's Kalinda                     &            vas. Mafia's Velia

5. toukokuuta 2015

Kuinka luon hyvän kaniblogin?

Sain jokunen aika sitten ehdotuksen tällaisesta postauksesta. Idea vaikutti hauskalta ja myös sellaiselta, mihin minulla riittää sanottavaa - olenhan kuitenkin kirjoitellut tätä omaa blogia jo neljättä vuotta ja muutenkin blogeja tulee luettua. Muutamia vinkkejä siis kanibloggailun aloitteluun ja oman blogin parantamiseen!

1. Blogin nimeäminen

Ensimmäisen asia blogia perustettaessa on varmasti nimen keksiminen. Siihen kannattaa oikeasti panostaa, sillä nimi on se asia, mistä blogisi muistetaan. Nimen kannattaa olla mieleenjäävä. Siksi annankin vinkin, vältä blogin nimessä tällaisia sanoja kuin kani, pupu, jänis, karva, tassu, hyppy, loikka, rabbit, bunny, jump... jne. Yleisesti ehkä myös "x:n elämää" on huono vaihtoehto blogin nimeksi. Näin nimettyjä blogeja on jo aivan pilvin pimein eikä tällainen nimi auta alussa blogin tunnetuksi tekemistä. Kannattaakin valita ehkä jotain yllättävääkin, se herättää mahdollisten lukijoiden kiinnostuksen. Nimestä ei välttämättä tarvitse selvitä se, että kyse on kaniblogista. Usein tämä seikka käy kyllä ilmi muutenkin esimerkiksi bannerista. 

2. Ulkoasu

Ulkoasu ja banneri ovat ensimmäinen seikka, jonka lukija näkee blogiisi tullessaan. Usein jo ulkoasu antaa minulle osviittaa siitä, jäänkö lukemaan blogia vai klikkaanko äkkiä pois. Toimivan ulkoasun tekemiseen ei välttämättä tarvitse olla mikään killerphotoshoppaaja. Ulkoasussa tärkein valtti on SELKEYS ja visuaalisuus. Ei välttämättä kannata tunkea kaikkia erikoistehosteita ja neonvärejä samaan ulkoasuun. Mielestäni parhaita ulkoasuja ainakin alussa ovat aika neutraalit, selkeät ja silmälle rauhalliset pohjat. Taitojen karttuessa voi kikkailla enemmän ja repäistä ulkoasun kanssa yllättäen lukijat, kun niitä on jo kertynyt jonkun verran. 

3. Tekstit & kuvat

Hyvässä blogissa postaukset ovat mietittyjä ja niihin on nähty vaivaa. Nyrkkisääntö mielestäni on, että postauksessa on hyvä olla edes yksi kuva. Tekstiin kannattaa panostaa. Kerro asiat tiiviisti, mutta mielenkiintoisesti. Harva jaksaa lukea pitkiä tekstejä jostain arkipäiväisestä asiasta, siksi kannattaa tiivistää, mikä haluaa viestinsä välittyvän lukijoille. Tekstin tulisi olla helppolukuista ja oikeinkirjoituksen kunnossa. Postaukset kannattaa aina oikolukea vähintään kerran, niin turhat kirjoitusvirheet jäävät pois. Blogin fontin eli tekstin kirjaisimen luettavuuteen kannattaa kiinnittää huomiota, selkeä perusfontti on parempi kuin joku kovin koukeroinen erikoisfontti.

En puutu tässä postauksessa tarkemmin kuvaamisen tekniseen puoleen, mutta yleisesti ottaen kuvien kannattaa olla sellaisia, että kohde tulee selkeästi esille. Kuvissa kannattaa miettiä laadun ja määrän suhdetta; monta samanlaista kuvaa kyllästyttää, vaikka ne olisivatkin kaikki muuten kivoja. Kannattaa siis karsia samanlaisia kuvia, silloin kuva pääsee paremmin esille. 

4. Postaustahti

Tämä on mielestäni tärkein avain hyvään blogiin. Sillä ei ole välttämättä niin paljon väliä, kuinka usein postaat. Tärkeintä on, että postauksia tulee säännöllisesti. Jos tapanasi on postata joka kuukausi, tee niin. Silloin lukijat osaavat odottaa, koska seuraava postaus todennäköisesti tulee ja palata blogiisi. Pahin mahdollinen tapa on postata esimerkiksi joskus joka päivä ja sitten olla puoli vuotta postaamatta. Jos joskus ideoita ja aikaa on enemmän kuin normaalisti, kannattaa kirjoittaa postauksia "varastoon" ja julkaista niitä silloin, kun aikaa tai ideoita ei ole. Tämä kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ei ole niin helppoa miltä vaikuttaa. Itselleni säännöllinen postaustahti tuottaa välillä isojakin ongelmia. Nyt olenkin ottanut tavaksi postata yleensä kaksi kertaa viikossa, toinen postaus alkuviikosta ja toinen loppuviikosta. Toistaiseksi tämä on onnistunut hyvin, toivottavasti jatkossakin. :D

****
Mitä piditte postauksesta? Kuvituksena unohtuneet kuvat Taavista syksyltä, jotka olivat kyllä niin ihania, että ansaitsivat ihan ehdottomasti päästä näytille - vaikkakin hiukan myöhässä.

3. toukokuuta 2015

Elise

Nyt varmaan moni miettii, mitä? Ei näytä ihan venäläiseltä tämä pupu.
Kanien kanssa esteillä kisailu on ollut minulle rakas harrastus monia vuosia. Harmillisesti parina viime kesänä en ole ehtinyt niin paljon kisaamaan töiden vuoksi ja oikein hyvää hyppykaniakaan ei ole ollut. Jippo on ollut eläkkeellä jo kaksi kesää ja Taavikin on vähän tuollainen mielialan mukaan menijä. Nyt kesällä Taavi täyttää jo viisi vuotta, joten iän puolestakin alkaa olla vähän vanha joka viikonloppuiseen reissailuun. Innostus esteillä kisaamiseen ei ole mihinkään vuosien varrella kadonnut, mutta olen halunnut keskittyä kasvatukseen ja pitää ns. turhien pupujen määrän minimissä - ei siis oikein sopivaa saumaa estekanien pidolle.

Nyt kuitenkin talvella tuli kovasti sellainen tunne, että olisi ihana saada uusi estekaveri. Ystäväni Maija oli lainaamassa Taavia kauan suunniteltuun estepoikueeseen tuomaan hiukan uutta verta hänen kasvatukseensa. En ollut suunnitellut ottavani poikueesta kania; olen itsekin lainannut Maijan venäläisurosta kasvatukseeni ja tämä oli myös vain apua ystävälle. Tietysti mielenkiinnolla seurasin millaisia pieniä sieltä tulee. Jotenkin siinä "Elisen" synnyttyä mieleni vaan muuttui: ainoana poikasena Elisestä tuli jotenkin sellainen erityistapauksen fiilis, samalla tavalla kuin Hosulistakin aikoinaan.

Niinpä tässä kävikin niin, että Elise muutti minun luokseni ainakin toistaiseksi. Tulevaisuus on vielä vähän avoin, sillä ainakin Elise menee varmaan sitten isompana Maijalle saamaan poikasia. Mutta ainakin nyt loppuvuoden Elise viettää täällä ja tulemme yhdessä käymään kilpailuissa. Kovin suloinen, energinen ja todella utelias Elise on. Jotenkin eri tavalla myös rohkea mitä venäläiseni - menee ihan joka paikkaan nenänsä kanssa yhtään miettimättä. Todella mielenkiintoisen luonnesekoituksen on esteristeytysten ja venäläisen luonne sekä ainoana lellikkinä kasvaminen saanut aikaan. Elise on nyt asunut luonani vasta parisen viikkoa eli olemme vasta kumpikin tutustumassa toisiimme. Mielenkiinnolla olen kuitenkin seurannut myös tälläisen pienen jäniksen alun kasvamista, itse olen tottuneempi noihin palloposkisiin tasapaksuihin pupuihin. :D


Lavella's Unica domanda - Elise